Saksi-Coburgin ja Gothan prinssi Albert (Francis Albert Augustus Charles Emmanuel; myöhemmin Prinssi Consort; 26. elokuuta 1819 – 14. joulukuuta 1861) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Victorian aviomies ja merkittävä neuvonantaja, kulttuurin ja tieteen suojelija.

Varhaiselämä ja koulutus

Albert syntyi Rosenau-linnassa lähellä Coburgia Saksassa. Hän oli Sachsen-Coburgin ja Götan herttuan Ernest I:n ja Saksi-Gotha-Altenburgin Louisen (Louise of Saxe-Gotha-Altenburg) poika. Lapsuudestaan lähtien hän osoitti kiinnostusta tieteisiin, taiteisiin ja musikaalisuuteen sekä hyvään hallintoon. Nuorena hän sai laajan koulutuksen: hän opiskeli muun muassa historiaa, valtiotiedettä, luonnontieteitä ja matematiikkaa, ja vietti osan nuoruudestaan opiskelun ja taiteellisen harjoittelun parissa eri puolilla Eurooppaa, mukaan lukien opinnot Bonnin yliopistossa.

Avioliitto ja perhe

Albert avioitui 10. helmikuuta 1840 kuningatar Victorian, joka oli hänen serkkunsa, kanssa. Häät pidettiin St Jamesin palatsissa, kuningattaren virallisessa residenssissä Lontoossa. Avioliitto oli aluksi intohimoinen ja kumppanuuteen perustuva; Victoria ja Albert jakoivat monta kiinnostuksen kohdetta ja muodostivat tiiviin perheyksikön. Kuningatar antoi aluksi rajoitetun roolin miehelleen politiikassa, mutta ajan myötä Albertista tuli tärkeä neuvonantaja ja vaikuttaja hallinnollisissa kysymyksissä – hän antoi usein neuvoja eri pääministereille.

Pariskunnalla oli yhdeksän yhteistä lasta. Heidän nuorimmat lapsensa ja tunnetuimmat olivat:

  • Victoria (Victoria, Princess Royal) – hänestä tuli Preussin kruununprinsessa ja myöhemmin Saksan keisarinnan asemaan liittyvä henkilö; hänen miehensä oli Friedrich (käytännössä hänestä tuli Saksan keisari vuonna 1888, mutta hallitsijakausi oli hyvin lyhyt).
  • Albert Edward – syntynyt 1841, myöhemmin kuningas Edward VII. Albert osallistui aktiivisesti tämän kasvatukseen ja koulutukseen, minkä suhteen suhde oli ajoittain etäinen ja vaativa.
  • Lisäksi perheeseen kuuluivat prinsessat Alice, Helena, Louise, Beatrice sekä prinssit Alfred, Arthur ja Leopold.

Julkinen toiminta ja vaikutus

Albertin kiinnostus teollisuuteen, tieteeseen, taiteisiin ja koulutukseen näkyi hänen julkisissa hankkeissaan. Hän oli keskeinen toimija vuoden 1851 suurnäyttelyn (Great Exhibition) ideoimisessa ja järjestämisessä Hyde Parkissa ja Kristallipalatsissa (Crystal Palace). Näyttelyn tarkoituksena oli esitellä Britannian teollinen ja tekninen osaaminen sekä edistää kansainvälistä yhteistyötä; se oli suuri menestys ja vahvisti Albertin mainetta Englannissa. Kristallipalatsi, merkittävä lasi- ja rautarakennus, siirrettiin myöhemmin eteläiseen Lontooseen ja tuhoutui palossa vuonna 1936.

Albert edisti vakavasti käytännön koulutusasioita, taide- ja tiedeinstituutioiden kehittämistä sekä teollista muotoilua. Hänen tukemansa hankkeet johtivat myöhemmin muun muassa sellaisiin muistomerkkihankkeisiin ja instituutioihin, jotka kantavat hänen nimeään tai joiden perustamiseen hän vaikutti, kuten Royal Albert Hall ja Albert Memorial sekä näyttelyiden ja kokoelmien pohjalta kehittynyt V&A-museon edeltäjä. Vuonna 1857 hän sai virallisen arvonimen Prince Consort.

Sairaus, kuolema ja perintö

Syksyllä 1861 Albert sairastui, kun hän oli matkalla Cambridgeen tapaamaan poikaansa; hänelle kehittyi korkea kuume. Nykyisin yleisessä kertomuksessa hänen kuolinsyynään mainitaan lavantauti (tyfoidi), joka oli 1800-luvulla yleinen ja johtui saastuneesta ruoasta tai vedestä – samankaltaisesti koleran leviämiseen liittyvien tautien kanssa. Albert kuoli Windsorin linnassa 14. joulukuuta 1861. Jotkin myöhemmät tutkimukset ovat esittäneet muitakin mahdollisia selityksiä hänen sairauden taustalla, mutta tyypillä selityksellä viitataan juuri lavantautiin.

Kuningatar Victoria oli syvästi järkyttynyt miehensä kuolemasta. Hän suri menettystä pitkään, pukeutui julkisesti mustaan ja vetäytyi monin ajanjaksoin julkisesta elämästä; tämä surutyö vaikutti hänen aktiivisuuteensa hallituksessa seuraavina vuosikymmeninä. Albertin kuoleman jälkeen Britannian ja koko maailman poliittinen ja teollinen maisema jatkoi muuttumistaan: 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Saksan ja Yhdysvaltain teollinen ja sotilaallinen kasvu muutti kansainvälistä valtatasapainoa siten, että Ison-Britannian asema ei enää ollut yksinomainen maailman johtaja.

Albertin perintö näkyy edelleen Britannian kulttuuri- ja koulutuslaitoksissa sekä julkisissa rakennuksissa ja muistomerkeissä. Häntä muistetaan modernisoijana, joka pyrki yhdistämään hallinnon, tieteen ja teollisuuden edistämisen sekä tukemaan koulutusta ja taidetta.