Kuningatar Victoria (syntyjään Alexandrina Victoria, 24. toukokuuta 1819 – 22. tammikuuta 1901) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar vuosina 1837–1901. Hän syntyi saksalaiselle prinsessalle ja englantilaiselle prinssille ja peri kruunun 18-vuotiaana setänsä kuningas Vilhelm IV:n kuoltua, koska hänen isänsä kolme vanhempaa veljeä kuolivat ilman laillisia jättämiä. Kruunuastuminen tapahtui kesällä 1837, ja nuori Victoria nousi valtaistuimelle aikana, jolloin Britannia oli voimakkaassa murroksessa teollistumisen ja maailmanvallan laajenemisen myötä.
Varhaiselämä ja kasvatus
Victoriaa opettivat hänen kotiopettajattarensa Louise Lehzen ja pastori George Davys. Hän sai perusteellisen kasvatuksen, oppien puhumaan ja lukemaan saksaa ja ranskaa. Lapsuudessaan Victoria harrasti musiikkia ja taidetta: hän harrasti tanssimista, piirtämistä, ratsastusta ja laulua, ja hän sai jonkin verran opetusta tunnetulta oopperalaulajalta Luigi LaBlachelta. Hän myös soitti pianoa ja piti elämästään lähtien säännöllisesti päiväkirjaa, mikä on arvokas lähde hänen ajastaan.
Avioliitto ja perhe
Victoria avioitui ensimmäisen serkkunsa, prinssi Albertin (Saxon–Coburg-Gothan suvusta) kanssa 10. helmikuuta 1840. Pariskunta sai yhdeksän lasta, ja heidän kodistaan muodostui esikuva perhearvoista: Victoria ja Albert korostivat kristinuskon ja kodin merkitystä. Lasten avioliitot levittivät Victorian sukujuuria ympäri Eurooppaa, minkä vuoksi häntä myöhemmin kutsuttiin usein "Euroopan isoäidiksi". Victoria ja Albert tukevoittivat myös yhteistä kiinnostustaan tieteisiin, taiteisiin ja teolliseen kehitykseen.
Valta-asema, hallinnon aika ja kansallinen vaikutus
Victorian valtakausi kattaa pitkän aikakauden brittiläistä historiaa, joka tunnetaan usein nimellä viktoriaaninen aikakausi. Hän tuki tieteitä, taidetta ja kauppaa ja oli aktiivisesti mukana valtion edustustehtävissä vaikkei hän hallinnut yksin poliittisesti. Erityisen näkyvä osoitus aikakauden saavutuksista oli vuonna 1851 avattu Kristallipalatsin maailmannäyttely, jonka järjestelyissä prinssi Albertilla oli keskeinen rooli. Näyttely esitteli brittien teollista voimaa ja teknologista osaamista sekä viennin ja kaupan kasvua viktoriaanisena aikana (viktoriaanisena aikana).
Mourning and later honours
Vuonna 1861 prinssi Albert kuoli, ja Victoria vetäytyi pitkäksi aikaa julkisesta elämästä ja pukeutui surupukuun. Hänen vetäytymisensä herätti sekä myötätuntoa että kritiikkiä, mutta hänen henkilökohtainen surunsa vaikutti myös monarkian imagoon ja korosti yksityiselämän arvoja kansallisessa keskustelussa.
Britannian valta ulottui entisestään hänen valtakaudellaan. Parlamentin lupaa käyttäen kuningattarelle annettiin intian keisarinnan arvonimi laillisesti vuoden 1876 Royal Titles Actin nojalla, ja tittelin julkinen ilmoitus ja näyttäytyminen tapahtui osaltaan Delhi Durbariin liittyen vuonna 1877. Victoria oli kiinnostunut Intiasta, vaikka hän itse ei koskaan matkustanut Intian niemimaalle; useat hänen sukulaisistaan ja edustajistaan toimivat siellä, ja yksi hänen pojistaan matkusti Intiaan edustustehtäviin.
Pitkä valtakausi ja kuolema
Vuonna 1897 Victoria täytti 60 vuotta kuningattarena, mikä merkitsi hänen merkkivuottaan ja kirkasti hänen asemansa pitkäaikaisena hallitsijana. Hän oli kuningattarena 63 vuotta ja seitsemän kuukautta, pitempään kuin kukaan muu Britannian kuningas tai kuningatar siihen mennessä. Monien Victorian lapsista ja jälkeläisistä tuli muiden maiden kuninkaita, prinsssejä ja prinsessoja, mistä syystä häntä kutsuttiin laajalti "Euroopan isoäidiksi".
Victoria kuoli 22. tammikuuta 1901 Osborne Housessa Isle of Wightilla aivoverenvuotoon. Hänet seuraajaksi tuli poika, joka kruunattiin kuningas Edward VII:ksi. Hänen poikastaan Edward VII:stä tuli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas ja Intian keisari hänen valtaannousunsa jälkeen, ja tämän hallituskausi kesti 22. tammikuuta 1901 – 6. toukokuuta 1910. Victoria haudattiin myöhemmin yhdessä prinssi Albertin kanssa Royal Mausoleum -hautauspaikkaan Frogmoreen.
Perintö
Victorian valtakausi jätti pysyvän jäljen Britannian historiaan: sen aikana teollinen tuotanto, kauppa ja imperiumi kasvoivat merkittävästi, samoin kuin sosiaaliset ja kulttuuriset normit, joita kutsutaan usein viktoriaanisiksi arvoiksi. Kuningatar Victoria vaikutti sekä valtion että yksityiselämän ihanteisiin, ja hänen pitkä valtakautensa antoi vakautta ja symbolisen jatkuvuuden aikaan, jolloin yhteiskunta ja kansainväliset suhteet kehittyivät voimakkaasti. Hänen elämäkertansa, päiväkirjansa ja laaja kirjeenvaihtonsa ovat edelleen tärkeitä lähteitä 1800-luvun tutkimukselle.
