Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (1801–1927)

Tutustu Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (1801–1927) historiaan: unionin synty, seuraukset ja irtautuminen, joka muokkasi nykyistä Britanniaa ja Irlantia.

Tekijä: Leandro Alegsa

Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta oli Yhdistyneen kuningaskunnan virallinen nimi 1. tammikuuta 1801 ja 12. huhtikuuta 1927 välisenä aikana. Se muodostettiin Ison-Britannian kuningaskunnan (joka oli itse Englannin ja Skotlannin kuningaskuntien fuusio) ja Irlannin kuningaskunnan yhdistymisestä. Nimi muutettiin vuonna 1927 sen jälkeen, kun suurin osa Irlannista lähti Yhdistyneestä kuningaskunnasta vuonna 1922 ja siitä tuli itsenäinen Irlannin vapaavaltio, jolloin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan jäi vain kuusi pohjoista kreivikuntaa, mikä teki tyhjäksi vuoden 1801 unionilain syyn.

Perustaminen ja tarkoitus

Uusi valtio syntyi vuoden 1800 unionilaeilla (Acts of Union 1800), jotka hyväksyttiin sekä Ison-Britannian että Irlannin parlamentissa ja astuivat voimaan 1. tammikuuta 1801. Unionin taustalla olivat poliittiset ja turvallisuussyyt: järjestyksen palauttaminen vuoden 1798 irlantilaista kapinaa seuranneessa tilanteessa, pelko Ranskan vallankumouksen levittämisestä ja halu integroida Irlanti osaksi brittiläistä valtiojärjestelmää. Unionin myötä Irlannin parlamentti lakkasi olemasta ja Irlanti sai edustajat Westminsterin parlamenttiin.

Hallinto ja edustus

  • Irlanti sai aluksi edustuksen Westminsterin alahuoneeseen (House of Commons) ja ylähuoneeseen (House of Lords) lähetettävien edustajien kautta: esimerkiksi Irlannista valittiin 100 kansanedustajaa ja 28 edustajaa ylähuoneeseen (representative peers).
  • Hallitusta ja hallintoa ohjasi Britannian keskushallinto Lontoosta; Irlannissa toimi myös lantiveroton vieraileva kuvernööri (Lord Lieutenant) kruunun edustajana.
  • Unionin lupaamat poliittiset helpotukset, erityisesti katolisten asemassa, olivat kiistanalaisia. Katoliset saivat laajempia oikeuksia vasta vuonna 1829 (Roman Catholic Relief Act), mikä mahdollisti katolien valtaistumisoikeuden parlamentissa.

Keskeiset tapahtumat unionin aikana

Unionin aikana Irlannissa tapahtui paljon, jotka vaikuttivat unionin kestoon ja legitimiteettiin:

  • Suuri katovuosien nälänhätä 1845–1849 (The Great Famine) aiheutti massakuolemia ja laajaa siirtolaisuutta sekä syvää katkeruutta Brittein saarien hallintoa kohtaan.
  • Irlannin kansallinen liike vahvistui 1800-luvun loppupuolella: kansallismieliset vaativat kotivoittoa (Home Rule) ja parlamentaarista itsehallintoa. Tunnettuja johtajia olivat mm. Charles Stewart Parnell ja myöhemmin John Redmond.
  • 1900-luvun alussa kotivoiton kysymys ja protestanttisen pohjoisen vastustus johtivat poliittiseen jakautumiseen. Vuoden 1916 Dublinissa tapahtunut Easter Rising ja siitä seurannut radikaalimpien irlantilaisryhmien kasvu voimistivat itsenäisyysvaatimuksia.
  • Vuoden 1919–1921 Irlannin vapaussota (Irish War of Independence) johti aseelliseen konfliktiin Britannian joukkoja vastaan ja lopulta neuvotteluihin, jotka culminoituivat Englannin ja Irlannin väliseen välirauhaan ja sopimukseen.

Itsenäistyminen, jakautuminen ja nimen muutos

Anglo–Irish Treaty (englanniksi) allekirjoitettiin joulukuussa 1921, minkä perusteella suurin osa Irlannista sai aseman itsenäisenä vapaavaltiona (Irish Free State) 6. joulukuuta 1922 osana Britannian yhteisöä. Samassa prosessissa Irlannin saarella toteutettiin käytännössä jakautuminen: kuusi pohjoista kreivikuntaa päätti jäädä Britannian yhteyteen muodostaen Pohjois-Irlannin (Northern Ireland).

Koska Yhdistyneen kuningaskunnan alue supistui koskemaan enää Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistelmää, valtion virallinen nimi muutettiin vastaamaan tätä uutta todellisuutta. Vuonna 1927 valtiollisen nimen muutos astui voimaan, ja käytössä oleva virallinen nimi tuli olemaan Yhdistynyt kuningaskunta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin (engl. United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland).

Aikajana — tärkeimmät päivämäärät

  • 1798: Irlannin kapina, joka vaikutti unionin syntyyn.
  • 1800: Acts of Union hyväksytään; 1.1.1801 – Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta perustetaan.
  • 1829: Katolinen vapautus (Catholic Emancipation).
  • 1845–1849: Suuri perunankatovuosien nälkä.
  • 1916: Easter Rising, merkittävä askel kohti itsenäisyysliikettä.
  • 1919–1921: Irlannin vapaussota.
  • 1922: Irlannin vapaavaltio (Irish Free State) perustetaan; Pohjois-Irlanti jää Britannian osaksi.
  • 12.4.1927: Valtion virallinen nimi muutetaan vastaamaan rajojen muutosta.

Merkitys: Vuoden 1801 unionin aikakausi oli keskeinen jakso Britannian ja Irlannin historiassa. Se vaikutti poliittiseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen kehitykseen molemmilla saarilla, ja sen seuraukset — erityisesti Irlannin itsenäistyminen ja Pohjois-Irlannin erillisasema — muovaavat Britannian ja Irlannin suhteita yhä nykypäivänä.

Luettelo monarkkeista

Vaikka Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta päättyi vuonna 1922, monarkki käytti Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaan tai kuningattaren arvonimeä vuoteen 1927 asti.

  • Yrjö III (1801-1820) (monarkki vuodesta 1760).
  • Yrjö IV (1820-1830)
  • Vilhelm IV (1830-1837)
  • Victoria (1837-1901)
  • Edward VII (1901-1910)
  • Yrjö V (1910-1922) (titteliä käytettiin vuoteen 1927 asti).
 

Aiheeseen liittyvät sivut

 


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3