Kolera on Vibrio cholerae -bakteerin aiheuttama tartuntatauti. Se tarttuu ohutsuoleen.

Vibrio cholera -bakteereita on monenlaisia (kantoja). Jotkut niistä aiheuttavat vakavampia sairauksia kuin toiset. Tämän vuoksi jotkut koleraan sairastuneet ihmiset eivät saa oireita, toiset saavat oireita, jotka eivät ole kovin pahoja, ja toiset saavat erittäin pahoja oireita.

Yleisin oire on runsas vesiripuli. Pahimmissa tapauksissa ripuli voi olla niin paha, että ihminen voi kuolla muutamassa tunnissa nestehukkaan.

Kolera on hyvin vanha tauti. Kolerasta on löydetty kirjoituksia (sanskritin kielellä) 5. vuosisadalta eKr. alkaen. Kautta historian on ollut monia koleraepidemioita ja -tapauksia.

Kolera vaikuttaa edelleen moniin ihmisiin kaikkialla maailmassa. Vuonna 2010 tehtyjen arvioiden mukaan 3-5 miljoonaa ihmistä sairastuu koleraan vuosittain, ja 58 000-130 000 ihmistä kuolee tautiin vuosittain. Nykyään koleraa pidetään pandemiana. Se on kuitenkin yleisintä kehitysmaissa, erityisesti lapsilla.


 

Oireet

Koleran tyypillisin oire on äkillinen, vedennäköinen ripuli joka voi olla voimakkaan runsasta (ns. "riisimäinen" uloste). Muita tavallisia oireita ovat oksentelu, vatsakivut ja lihaskrampit. Ripuli ja oksentelu johtavat nopeasti nesteen ja suolatasapainon häiriöihin, jotka voivat ilmetä heikkoutena, alhaisena verenpaineena ja nopeasti etenevänä nestehukkaan. Joissain tapauksissa oireet jäävät lieviksi tai puuttuvat kokonaan, jolloin henkilö voi kuitenkin levittää bakteeria eteenpäin.

Kuume ei yleensä ole merkittävä oire kolerassa; korkea kuume viittaa usein samanaikaiseen muuhun infektioon. Inkubaatioaika on yleensä muutamasta tunnista muutamaan päivään (yleensä 1–5 vuorokautta).

Tartunta ja tartuntatavat

Kolera tarttuu pääasiassa fekaalis–oraalireittiä pitkin. Riski on suurin juomaveden, jäähdytetyn tai huonosti kypsennetyn kalan ja äyriäisten sekä saastuneen ruuan kautta. Tartunta voi tapahtua myös suoran kosketuksen kautta, jos hygienia on puutteellista. Asympto-mattiset kantajat voivat levittää bakteeria edelleen.

Yleisimmin kolera leviää alueilla, joissa ei ole puhdasta juomavettä ja kunnollista sanitaatiota, esimerkiksi humanitaaristen kriisien ja luonnonkatastrofien yhteydessä.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan (vakava vesiripuli) ja laboratoriotutkimuksiin. Virallinen varmistus tehdään ulostenäytteen viljelyllä, ja nykyään käytetään myös nopeita antigeeni- tai PCR-testejä epidemiatilanteissa. Nopea tunnistus on tärkeää, jotta potilaat saadaan hoitoon ja tartuntaketjut katkaistua.

Hoito

Tärkein ja elintärkeä hoito kolerassa on neste- ja suolatasapainon korjaaminen mahdollisimman nopeasti. Useimmissa tapauksissa riittää suun kautta otettava oral rehydration solution (ORS). Vakavissa tapauksissa tarvitaan suonensisäistä nesteytystä (kanylointi ja infuusiot).

Antibiootit voivat lyhentää taudin kestoa ja vähentää bakteerieritystä; niitä käytetään etenkin vaikeissa tapauksissa ja epidemioiden hallinnassa. Antibiootti valitaan paikallisten resistenssitietojen mukaan. Lisäksi oireita kuten oksentelua hoidetaan tukihoidolla ja elektrolyyttihäiriöt korjataan. Lapsille ripulin yhteydessä voidaan antaa sinkkilisää, joka lyhentää ripulin kestoa ja vähentää vaikeusastetta.

Ehkäisy

Koleran ehkäisy perustuu veden, sanitaation ja hygienian (WASH) parantamiseen: puhdas juomavesi, jätevesien asianmukainen käsittely, ruoan turvallinen valmistus ja käsien pesu saippualla. Näiden toimien merkitys on suuri sekä yksilötasolla että väestötasolla.

Lisäksi on olemassa suun kautta annettavia kolerarokotteita (orally administered cholera vaccines, OCV), joita käytetään sekä pitkäaikaisessa ehkäisyssä endemic-alueilla että äkillisissä epidemioissa. Rokotteet (esim. Dukoral, Shanchol, Euvichol ja vastaavat) antavat suojaa vähäksi aikaa ja ovat osa laajempaa epidemioiden torjuntastrategiaa.

Matkailijoille suositellaan välttämään raakoja tai huonosti kypsennettyjä mereneläviä, juomasta vettä ilman varmistettua puhdistusta ja huolehtimaan hyvästä käsihygieniasta erityisesti kehitysmaissa tai epidemia-alueilla.

Komplikaatiot ja riskiryhmät

Ilman asianmukaista hoitoa vakava kolera voi johtaa nopeasti hypovoleemiseen sokkiin, munuaisten vajaatoimintaan ja kuolemaan. Suurimmat riskiryhmät vakaville taudeille ovat lapset, vanhukset, aliravitsetut henkilöt ja ne, joilla on kroonisia sairauksia. Raskaana olevat naiset ovat myös alttiita komplikaatioille.

Historia ja epidemiologia

Kuten edellä mainittu, kolera on tunnettu tauti antiikin ajoilta lähtien. Modernina pandemiana se on levinnyt useissa aallokoissa 1800-luvulta lähtien. Tauti on yhä merkittävä kansanterveydellinen ongelma monissa maissa, joissa puhtaan veden ja sanitaation järjestelmät ovat puutteelliset. Vuonna 2010 tehdyt arviot mainitsevat 3–5 miljoonaa tapausta ja 58 000–130 000 kuolemaa vuosittain.

Ensiapu- ja hoito-ohjeet perustuvat WHO:n ja kansallisten terveysviranomaisten suosituksiin. Epidemian sattuessa on tärkeää hakeutua välittömästi terveydenhuoltoon voimakkaan ripulin ja oksentelun vuoksi.