Alexandre Guilmant

Life

Varhainen elämä ja ura

Alexandre Guilmant syntyi Boulogne-sur-Merissä. Hänen isänsä oli urkuri ja urkurakentaja, ja hän antoi nuorelle Alexandrelle oppitunteja. Muuten Alexandre oli pitkälti itseoppinut. Hän opiskeli belgialaisen opettajan Jacques-Nicolas Lemmensin luona, mutta hän oli tuolloin jo erittäin hyvä urkuri. Vuodesta 1860 alkaen hän matkusti laajalti Euroopassa, soitti urkuja ja tuli kuuluisaksi. Myöhemmin hän vieraili myös Yhdysvalloissa. Vuonna 1871 hänestä tuli Pariisin Trinitén kirkon urkuri. Hän piti tätä työtä vuoteen 1901 asti.

Hänen opetuksensa

Guilmant tuli Ranskassa tunnetuksi opettajana. Yhdessä kahden muun muusikon, Charles Bordesin ja Vincent d'Indyn, kanssa hän perusti Schola Cantorumin, yksityisen opiston, jossa opiskelijat saattoivat opiskella musiikkia. Hän opetti siellä urkuja. Aiemmin hän oli toiminut Charles-Marie Widorin seuraajana Pariisin konservatorion urkujen opettajana. Hänen konservatorion oppilaitaan olivat muun muassa Joseph Bonnet, Nadia Boulanger ja Marcel Dupré.

Vaikutus urkurina

Guilmant ei soittanut urkuja vain jumalanpalveluksissa. Hänestä tuli hyvin kuuluisa urkukonserttien pitäjänä. Usein hän soitti uruilla, jotka loistava urkurakentaja Aristide Cavaillé-Coll oli rakentanut. Hän auttoi tekemään näistä uruista suosittuja Ranskassa, ja ne vaikuttivat merkittävästi siihen, miten urkurit sävelsivät musiikkia soittimelleen.

Sekä Guilmant että Widor tuottivat uruille suuria teoksia, joita he kutsuivat "sinfonioiksi". Niissä oli yleensä vähintään neljä osaa, ja ne antoivat soittajalle mahdollisuuden käyttää monia erilaisia äänitehosteita.

Hänen sävellyksensä

Guilmant kirjoitti kahdeksan urkusinfoniaa sekä sinfonian uruille ja orkesterille ja useita lyhyempiä teoksia samalle kokoonpanolle. Hän sävelsi lukuisia miniatyyrejä, ei vain uruille vaan myös harmoniumille. Tästä oli hyötyä muusikoille pienemmissä kirkoissa, joissa oli harmonium ison urun sijaan. Hän kirjoitti kirjan urkujen soittamisesta ja toimitti monta vuotta urkumusiikkikokoelmia, jotka aiemmat säveltäjät olivat kirjoittaneet.