Ali Hassan Abd al-Majid al-Tikritieh (arab: علي حسن عبد المجيد التكريتي ʿAlī Ḥasan ʿAbd al-Majīd al-Tikrītī, 30. marraskuuta 1941 - 25. tammikuuta 2010) oli irakilainen ministeri ja korkea-arvoinen Baath-puolueen johtohahmo. Hän palveli eri aikoina muun muassa puolustusministerinä, sisäministerinä, sotilaskomentajana ja Irakin tiedustelupalvelun johdossa. 1990-luvun alkupuolella hänet nimitettiin myös miehitetyn Kuwaitin kuvernööriksi Persianlahden sodan aikana. Al-Majidin ura armeijassa ja hallinnossa oli tiiviisti sidoksissa Saddam Husseinin johtamaan hallintokoneistoon, ja hän nousi keskeiseen rooliin valtion turvallisuuspolitiikassa.
Al-Majid oli Irakin edesmenneen presidentin Saddam Husseinin pikkuserkku, mikä vahvisti hänen asemaansa Baath-piireissä. 1980- ja 1990-luvuilla hänet muistetaan ennen kaikkea roolistaan hallituksen raakassa ja järjestelmällisessä sortamisessa sisäisiä oppositiovoimia vastaan: pohjoisen etnisiä kurdikapinallisia ja etelän shiialaisia uskonnollisia toisinajattelijoita kohtaan suunnatuissa operaatioissa. Näihin toimiin kuului väestön pakkokarkotuksia, kylien polttamista, joukkoteloituksia ja laajamittaisia ihmisoikeusrikkomuksia. Erityisesti 1980-luvun lopulla toteutettu anfal-kampanja ja kemialliset iskut, joista tunnetuin on Halabjan kohtalokas hyökkäys maaliskuussa 1988, johtivat tuhansien siviilien kuolemaan ja aiheuttivat pitkän aikavälin humanitaarisen tragedian. Irakin kurdit antoivat hänelle lempinimen "Kemiallinen Ali", viitaten siihen, että hän hyväksyi ja komentoi kemiallisten aseiden käyttöä siviiliväestöä vastaan.
Al-Majidin toimet herättivät laajaa tuomiota kansainvälisesti. Anfal-kampanjan ja erityisesti kemiallisten iskujen seurauksena arvioidaan kuolleiden määrän olleen tuhansista kymmeniin tuhansiin riippuen laskentatavasta; Halabjan iskussa kuolleiden arvioidaan olleen arviolta useita tuhansia. Toimet luokitellaan laajalti rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja mahdollisesti kansanmurhaksi, ja niitä on tutkittu sekä kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen että Irakin oikeuslaitoksen toimesta.
Al-Majid otettiin kiinni Irakiin vuonna 2003 tehdyn hyökkäyksen jälkeen. Häntä syytettiin lukuisista rikoksista, mukaan lukien sotarikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja kansanmurha. Irakin viranomaiset määräsivät useita oikeudenkäyntejä eri rikosnimikkeistä. Hänet tuomittiin ensimmäisen kerran kuolemaan liittyen anfal-kampanjaan kesäkuussa 2007; tämän tuomion valitus hylättiin 4. syyskuuta 2007. Lisäksi hän sai myöhemmin useita muita kuolemantuomioita eri rikosprosesseissa, ja lopullinen kuolemantuomio annettiin 17. tammikuuta 2010. Al-Majid teloitettiin hirttämällä kahdeksan päivää myöhemmin, 25. tammikuuta 2010.
Oikeudenkäyntien ja teloituksen jälkeen keskustelu hänen oikeudellisesta vastuustaan ja Irakin oikeusjärjestelmän menettelystä jatkui vilkkaana: ihmisoikeusjärjestöt ovat kannattaneet uhrien oikeutta oikeuden toteutumiseen, mutta samalla on kritisoitu oikeusprosessien sujuvuutta, vetoomusten käsittelyä ja kuolemantuomion käyttöä. Al-Majidin tapaus jää laajempaan kontekstiin Irakin 1980–1990-lukujen sisäpolitiikasta ja hallinnon harjoittamasta väkivallasta, ja se on osa pyrkimystä saattaa vastuulliset tahot oikeuden eteen vakavista ihmisoikeusrikoksista.