Aristofanes: antiikin kreikkalainen komediakirjailija (n. 450–385 eaa.)
Aristofanes (n.450–385 eaa.): antiikin kreikkalainen komediakirjailija, purevat satiirit, Lysistrata ja säilyneet näytelmät — tutkimus hänen huumoristaan ja yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan.
Aristofanes (syntynyt noin 450/445 eaa. – kuollut noin 385 eaa.) oli antiikin Kreikan tunnetuimpia komediakirjailijoita. Hän kirjoitti arviolta 40 näytelmää, joista vain 11 on säilynyt kokonaisuudessaan. Aristofanes tunnetaan erityisesti poliittisista ja yhteiskunnallisista komedioiden satiirisesta voimasta: hänen teksteissään pilkataan aikansa kuuluisia henkilöitä, poliittisia virtauksia sekä tavallisten ihmisten inhimillisiä heikkouksia (satiireja).
Elämä ja historiallinen tausta
Aristofanes toimi 400-luvulla eaa. Ateenassa, määräävässä vaiheessa kreikkalaisen demokratian ja Peloponneson sodan aikaa. Hänen satiirinsa kytkeytyvät vahvasti aikansa poliittisiin tapahtumiin ja tunnettuihin henkilöihin; esimerkiksi Cleonia ja sofisteja pilkataan useissa näytelmissä. Näytelmät esitettiin julkisesti kilpailuna Dionysia-juhlissa, jotka oli omistettu Dionysos-jumalalle ja joita vietettiin kaupungin festivaaleilla (Dionysia-juhlissa). On mielenkiintoista, että Aristofanes ei aina voittanut kilpailuja; monet hänen edellään palkitut teokset ovat kuitenkin kadonneet, joten vertaileminen on vaikeaa.
Tyylipiirteet ja teemat
Aristofaneen komediat edustavat niin kutsuttua "vanhaa komediaa" (Old Comedy). Tyypillisiä piirteitä ovat:
- Poliittinen ja yhteiskunnallinen satiiri – tekstit reagoivat ajankohtaisiin tapahtumiin ja nimeltä mainittuihin henkilöihin.
- Korus (kuoro) – kuorolla on merkittävä rooli: se laulaa, tanssii ja kommentoi tapahtumia sekä osallistuu kohtauksiin.
- Parabasis – kohtaus, jossa runoilija tai kuoro puhuu suoraan yleisölle, usein runollisesti ja suoraan poliittisiin aiheisiin puuttuen.
- Karkea huumori ja fyysinen komiikka – kielenrikkautta, sanaleikkejä ja provosoivia kohtauksia käytetään herkistyneiden aiheiden käsittelyyn.
- Kuvitteelliset ja fantastiset elementit – monet näytelmät käyttävät mahdottomia tilanteita (jumalat, matkat kuoleman valtakuntaan, utopiat) kritiikin välineenä.
Keskeiset näytelmät ja lyhyet kuvaukset
Aristofaneen 11 säilynyttä näytelmää ovat sekä kirjallisesti että teatterihistoriallisesti tärkeitä. Niistä muutama pääteos lyhyesti:
- Acharnians (Acharnaialaiset) – maanviljelijän yksityisrauhaa koskeva pilkka, joka kritisoi sodan jatkumista ja puolustaa rauhaa.
- Knights (Ritarit) – pureva satiiri demagogi Cleonia vastaan, joka oli tuohon aikaan vaikutusvaltainen poliitikko.
- Clouds (Pilvet) – kohdistuu sofisteihin ja erityisesti Sokrates-kuvaukseen, kritisoi uusia koulukuntia ja järjen vääristymiä.
- Wasps (Mehiläiset) – pilkkaa oikeuslaitoksen ja kansalaisten riippuvuutta oikeusprosessin tarjoamasta vallasta ja voitonhimosta.
- Peace (Rauha) – kuvaa haavemaista ratkaisua sodan lopettamiseksi ja paluuta rauhan arkeen.
- Birds (Linnut) – fantasiakertomus, jossa linnut rakentavat oman utopiansa ja ottavat ihmisten kaupungin aseman.
- Lysistrata – ehkä hänen tunnetuin näytelmänsä: naiset kokoontuvat ja järjestävät sukupuolistrikin sekä valtaavat valtion rahakirstut pakottaakseen miehet lopettamaan sodan.
- Thesmophoriazusae (Thesmophoriajuhlien naiset) – nainen organisoivat kostoa näyttelijä Euripideä vastaan; käsittelee sukupuolirooleja ja teatterin vaikutusta.
- Frogs (Sammakot) – Hadesiin suuntautuva komedia, jossa runoilijat ja näytelmäkulttuuri joutuvat arvosteluun; vertailee tragedian mestareita.
- Ecclesiazusae (Kansankokousnaiset / Assemblywomen) – satiiri, jossa naiset ottavat haltuunsa kansankokouksen ja yrittävät rakentaa tasapuolisempaa yhteiskuntaa.
- Plutus (Raha / Plutus) – käsittelee varallisuuden oikeutettua jakautumista ja moraalia, myyttinen jumala Plutus saa näytelmässä uusia piirteitä.
Esityskäytännöt ja säilyminen
Muinaiskreikkalainen teatteri oli vahvasti yhteisöllinen ja uskonnollinen tapahtuma. Näytelmät esitettiin kilpailutilanteessa festivaaleilla, joiden tuomaristo arvioi palkittavat työt. Kuoro, maskit, yksinkertaiset lavasteet ja koreografia olivat keskeisiä elementtejä. Aristofaneen tekstit ovat säilyneet pääasiassa keskiaikaisten ja varhaismodernien käsikirjoitusten välityksellä; niiden uudelleenlöytäminen ja kopiointi mahdollisti sen, että nämä komediat ovat käytettävissämme yhä.
Vaikutus ja perintö
Aristofanes vaikutti voimakkaasti länsimaalaisen komedian kehitykseen. Hänen tapansa yhdistää poliittinen kritiikki, lavallinen mielikuvitus ja suora puhuttelu yleisölle näkyy edelleen satiirissa ja poliittisessa komediassa. Esimerkiksi Lysistrata on herättänyt kiinnostusta ja sovituksia läpi vuosisatojen ja sitä on käytetty myös uusien poliittisten ja rauhanliikkeiden symbolina.
Yhteenveto: Aristofanes oli taitava yhdistämään yhteiskuntakritiikin, sanataiteen ja näyttämöllisen mielikuvituksen. Hänen komediansa tarjoavat arvokkaan ikkuna antiikin Ateenan politiikkaan, kulttuuriin ja ihmisten välisiin suhteisiin – yhtä lailla oivaltavia, kipeitä kuin viihdyttäviäkin.
Aristofanes
Lupa herjaukseen
George Grote sanoi Aristofaneksesta:
"Todennäköisesti koskaan ei enää koskaan tulla näyttämään kahleettoman komiikan täyttä voimaa... armotonta hyökkäyslupaa jumalia, instituutioita, poliitikkoja, filosofeja, runoilijoita, yksityisiä kansalaisia... ja jopa Ateenan naisia vastaan".
"[Ateenalaiset] sietivät hyväntuulisella suvaitsevaisuudella naurunalaisuuden täyttä vuodatusta... niitä demokraattisia instituutioita kohtaan, joihin he olivat vilpittömästi kiintyneitä...". Demokratia oli riittävän vahva sietämään epäystävällisiä kieliä joko tosissaan tai pilkaten.p450/452
Selviytyvät näytelmät
- Akarnialaiset (425 eKr.) Aristofanes osoittaa, ettei hän anna periksi poliittiselle pelottelulle. Näytelmässä on absurdia huumoria ja mielikuvituksellinen vetoomus Peloponnesoksen sodan lopettamiseksi.
- Ritarit (424 eKr.) Näytelmä on satiiri Ateenan yhteiskunnallisesta ja poliittisesta elämästä ja herjaava hyökkäys sotaa kannattavaa populistia Kleonia vastaan. Kleon oli haastanut Aristofaneen oikeuteen kaupungin herjaamisesta aiemmassa näytelmässä Babylonialaiset (426 eaa.: se ei ole säilynyt). Aristofanes oli luvannut kostaa Akarnealaisissa, ja hänen kostonsa toteutui Ritareissa.
- Pilvet (alkuperäinen 423 eKr., keskeneräinen tarkistettu versio vuodelta 419-416 eKr. on säilynyt) Siinä pilkataan Sokrateen ja klassisen Ateenan älymystön muotia. Ensimmäinen tunnettu "ideakomedia".
- Ampiaiset (422 eKr.) Aristofanes pilkkaa oikeusistuimia, jotka antoivat Kleonille valta-aseman:. Nuori mies vastaan vanha mies -teema, joka toistuu useissa näytelmissä.
- Rauha (ensimmäinen versio, 421 eKr.) vain muutama päivä ennen kymmenen vuotta kestäneen Peloponnesoksen sodan päättymistä. Näytelmässä juhlitaan erityisesti paluuta maaseutuelämään. Loppu ei kuitenkaan ole kaikkien kannalta onnellinen. Kuten kaikissa Aristofanesin näytelmissä, vitsejä on paljon, toiminta on villisti absurdia ja satiiri raakaa. Ateenan sotaa kannattava populistijohtaja Kleon on jälleen kerran kohteena, vaikka hän oli kuollut taistelussa vain muutamaa kuukautta aiemmin.
- Linnut (414 eKr.) Fantasia, joka on merkittävä lintujen matkimisen ja laulujensa vuoksi.
- Lysistrata (411 eKr.) Tunnetuin hänen näytelmistään, josta esitetään usein nykyaikaisia versioita. Näytelmä on merkittävä, koska se on varhainen paljastuskertomus seksuaalisista suhteista miesvaltaisessa yhteiskunnassa.
- Thesmophoriazusae (Juhlanaiset, ensimmäinen versio, n. 410 eaa.) Ateenan yhteiskunnan parodia, jossa keskitytään naisen asemaan miesvaltaisessa yhteiskunnassa, Euripideen ja Agathonin kaltaisten runoilijoiden turhamaisuuteen ja tavallisten ateenalaisten häpeämättömään mauttomuuteen.
- Sammakot (405 eKr.) Näytelmä teemasta "vanhat tavat hyviä, uudet tavat pahoja". Sammakot kertoo tarinan jumala Dionysoksesta, joka matkustaa itseään älykkäämmän ja rohkeamman orjansa Xanthiaksen kanssa Haadekseen herättääkseen näytelmäkirjailija Euripideen kuolleista.
- Ecclesiazousae (The Assemblywomen, n. 392 eKr.) on aiheeltaan samankaltainen kuin Lysistrata. Suuri osa komediasta syntyy naisten osallistumisesta politiikkaan. Näytelmässä on paljon enemmän sukupuolikysymyksiä kuin Lysistratassa.
- Plutus (Rikkaus, toinen versio, 388 eaa.) Näytelmässä on mukana iäkäs ateenalainen kansalainen, Chremylos, ja hänen orjansa. Chremylos esittää itsensä ja perheensä hyveellisinä mutta köyhinä, ja hän on mennyt hakemaan neuvoa oraakkelilta. Hän saa neuvon seurata ensimmäistä tapaamaansa miestä ja ottaa hänet mukaansa kotiin. Tämä mies osoittautuu jumalaksi Plutuseksi - joka on vastoin odotuksia sokea kerjäläinen. Pitkän väittelyn jälkeen Plutus saadaan suostuteltua menemään Chremylusin taloon, jossa hänen näkönsä palautetaan. Juoni voidaan lukea seuraavasti: rikkaudet menevät nyt vain niille, jotka ne jollakin tavalla ansaitsevat.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Antiikin Kreikan teatteri
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Aristofanes?
V: Aristofanes oli kreikkalainen kirjailija, joka kirjoitti 40 näytelmää ja syntyi noin 450/445 eaa. ja kuoli noin 385 eaa.
K: Kuinka monta Aristofanesin näytelmää on säilynyt kokonaisuudessaan?
V: Vain 11 Aristofanesin näytelmää on säilynyt kokonaisuudessaan.
K: Mistä Aristofanes on kuuluisa?
V: Aristofanes on kuuluisa komedioiden kirjoittamisesta.
K: Mistä Aristofanesin komediat kertoivat?
V: Aristofanesin komediat olivat purevia satiireja, jotka kohdistuivat hänen aikansa kuuluisiin miehiin ja tavallisten ihmisten liiankin inhimillisiin heikkouksiin.
K: Mikä on Aristofanesin kuuluisin näytelmä?
V: Aristofanesin tunnetuin näytelmä on Lysistrata, joka kertoo naisryhmästä, joka protestoi sotaa vastaan olemalla sukupuoliyhteydessä aviomiestensä kanssa vasta sodan päätyttyä.
K: Mikä oli Dionysian juhla ja missä se esitettiin?
V: Dionysian festivaali oli Dionysos-jumalalle omistettu juhla, ja antiikin kreikkalaista teatteria esitettiin ensimmäisen kerran kilpailuissa tällä festivaalilla.
K: Voittiiko Aristofanes aina ensimmäisen palkinnon Dionysian festivaalin kilpailuissa?
V: Ei, Aristofanes ei aina voittanut ensimmäistä palkintoa Dionysian festivaalin kilpailuissa. Näytelmät, jotka voittivat ennen häntä, ovat kadonneet, joten emme voi tehdä vertailuja.
Etsiä