Aristofanes
Aristofanes (syntynyt noin 450/445 eaa. - kuollut noin 385 eaa.) oli kreikkalainen kirjailija, joka kirjoitti 40 näytelmää. Kuitenkin vain 11 hänen näytelmistään on säilynyt kokonaisuudessaan. Hän on kuuluisa komedioiden kirjoittamisesta. Ne olivat purevia satiireja, jotka kohdistuivat hänen aikansa kuuluisiin miehiin ja tavallisten ihmisten liiankin inhimillisiin heikkouksiin.
Hänen tunnetuin näytelmänsä Lysistrata kertoo naisryhmästä, joka protestoi sotaa vastaan olemalla sukupuoliyhteydessä aviomiestensä kanssa vasta sodan päätyttyä.
Muinaiskreikkalainen teatteri esitettiin ensimmäisen kerran kilpailuissa Dionysia-juhlissa, joka oli omistettu Dionysos-jumalalle. Mielenkiintoista on, että Aristofanes ei aina voittanut ensimmäistä palkintoa. Hänen edellään voittaneet näytelmät ovat kadonneet, joten emme voi tehdä vertailuja.
Aristofanes
Lupa herjaukseen
George Grote sanoi Aristofaneksesta:
"Todennäköisesti koskaan ei enää koskaan tulla näyttämään kahleettoman komiikan täyttä voimaa... armotonta hyökkäyslupaa jumalia, instituutioita, poliitikkoja, filosofeja, runoilijoita, yksityisiä kansalaisia... ja jopa Ateenan naisia vastaan".
"[Ateenalaiset] sietivät hyväntuulisella suvaitsevaisuudella naurunalaisuuden täyttä vuodatusta... niitä demokraattisia instituutioita kohtaan, joihin he olivat vilpittömästi kiintyneitä...". Demokratia oli riittävän vahva sietämään epäystävällisiä kieliä joko tosissaan tai pilkaten.p450/452
Selviytyvät näytelmät
- Akarnialaiset (425 eKr.) Aristofanes osoittaa, ettei hän anna periksi poliittiselle pelottelulle. Näytelmässä on absurdia huumoria ja mielikuvituksellinen vetoomus Peloponnesoksen sodan lopettamiseksi.
- Ritarit (424 eKr.) Näytelmä on satiiri Ateenan yhteiskunnallisesta ja poliittisesta elämästä ja herjaava hyökkäys sotaa kannattavaa populistia Kleonia vastaan. Kleon oli haastanut Aristofaneen oikeuteen kaupungin herjaamisesta aiemmassa näytelmässä Babylonialaiset (426 eaa.: se ei ole säilynyt). Aristofanes oli luvannut kostaa Akarnealaisissa, ja hänen kostonsa toteutui Ritareissa.
- Pilvet (alkuperäinen 423 eKr., keskeneräinen tarkistettu versio vuodelta 419-416 eKr. on säilynyt) Siinä pilkataan Sokrateen ja klassisen Ateenan älymystön muotia. Ensimmäinen tunnettu "ideakomedia".
- Ampiaiset (422 eKr.) Aristofanes pilkkaa oikeusistuimia, jotka antoivat Kleonille valta-aseman:. Nuori mies vastaan vanha mies -teema, joka toistuu useissa näytelmissä.
- Rauha (ensimmäinen versio, 421 eKr.) vain muutama päivä ennen kymmenen vuotta kestäneen Peloponnesoksen sodan päättymistä. Näytelmässä juhlitaan erityisesti paluuta maaseutuelämään. Loppu ei kuitenkaan ole kaikkien kannalta onnellinen. Kuten kaikissa Aristofanesin näytelmissä, vitsejä on paljon, toiminta on villisti absurdia ja satiiri raakaa. Ateenan sotaa kannattava populistijohtaja Kleon on jälleen kerran kohteena, vaikka hän oli kuollut taistelussa vain muutamaa kuukautta aiemmin.
- Linnut (414 eKr.) Fantasia, joka on merkittävä lintujen matkimisen ja laulujensa vuoksi.
- Lysistrata (411 eKr.) Tunnetuin hänen näytelmistään, josta esitetään usein nykyaikaisia versioita. Näytelmä on merkittävä, koska se on varhainen paljastuskertomus seksuaalisista suhteista miesvaltaisessa yhteiskunnassa.
- Thesmophoriazusae (Juhlanaiset, ensimmäinen versio, n. 410 eaa.) Ateenan yhteiskunnan parodia, jossa keskitytään naisen asemaan miesvaltaisessa yhteiskunnassa, Euripideen ja Agathonin kaltaisten runoilijoiden turhamaisuuteen ja tavallisten ateenalaisten häpeämättömään mauttomuuteen.
- Sammakot (405 eKr.) Näytelmä teemasta "vanhat tavat hyviä, uudet tavat pahoja". Sammakot kertoo tarinan jumala Dionysoksesta, joka matkustaa itseään älykkäämmän ja rohkeamman orjansa Xanthiaksen kanssa Haadekseen herättääkseen näytelmäkirjailija Euripideen kuolleista.
- Ecclesiazousae (The Assemblywomen, n. 392 eKr.) on aiheeltaan samankaltainen kuin Lysistrata. Suuri osa komediasta syntyy naisten osallistumisesta politiikkaan. Näytelmässä on paljon enemmän sukupuolikysymyksiä kuin Lysistratassa.
- Plutus (Rikkaus, toinen versio, 388 eaa.) Näytelmässä on mukana iäkäs ateenalainen kansalainen, Chremylos, ja hänen orjansa. Chremylos esittää itsensä ja perheensä hyveellisinä mutta köyhinä, ja hän on mennyt hakemaan neuvoa oraakkelilta. Hän saa neuvon seurata ensimmäistä tapaamaansa miestä ja ottaa hänet mukaansa kotiin. Tämä mies osoittautuu jumalaksi Plutuseksi - joka on vastoin odotuksia sokea kerjäläinen. Pitkän väittelyn jälkeen Plutus saadaan suostuteltua menemään Chremylusin taloon, jossa hänen näkönsä palautetaan. Juoni voidaan lukea seuraavasti: rikkaudet menevät nyt vain niille, jotka ne jollakin tavalla ansaitsevat.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Antiikin Kreikan teatteri
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Aristofanes?
V: Aristofanes oli kreikkalainen kirjailija, joka kirjoitti 40 näytelmää ja syntyi noin 450/445 eaa. ja kuoli noin 385 eaa.
K: Kuinka monta Aristofanesin näytelmää on säilynyt kokonaisuudessaan?
V: Vain 11 Aristofanesin näytelmää on säilynyt kokonaisuudessaan.
K: Mistä Aristofanes on kuuluisa?
V: Aristofanes on kuuluisa komedioiden kirjoittamisesta.
K: Mistä Aristofanesin komediat kertoivat?
V: Aristofanesin komediat olivat purevia satiireja, jotka kohdistuivat hänen aikansa kuuluisiin miehiin ja tavallisten ihmisten liiankin inhimillisiin heikkouksiin.
K: Mikä on Aristofanesin kuuluisin näytelmä?
V: Aristofanesin tunnetuin näytelmä on Lysistrata, joka kertoo naisryhmästä, joka protestoi sotaa vastaan olemalla sukupuoliyhteydessä aviomiestensä kanssa vasta sodan päätyttyä.
K: Mikä oli Dionysian juhla ja missä se esitettiin?
V: Dionysian festivaali oli Dionysos-jumalalle omistettu juhla, ja antiikin kreikkalaista teatteria esitettiin ensimmäisen kerran kilpailuissa tällä festivaalilla.
K: Voittiiko Aristofanes aina ensimmäisen palkinnon Dionysian festivaalin kilpailuissa?
V: Ei, Aristofanes ei aina voittanut ensimmäistä palkintoa Dionysian festivaalin kilpailuissa. Näytelmät, jotka voittivat ennen häntä, ovat kadonneet, joten emme voi tehdä vertailuja.
