Peloponnesoksen sota
Peloponnesoksen sota (431-404 eaa.) oli antiikin Kreikan sotilaallinen konflikti, jonka Ateena ja sen liittolaiset kävivät Spartan johtamaa Peloponnesoksen liittoa vastaan. Ateena ja Sparta olivat aiempien kreikkalais-persialaisten sotien päävoittajat.
Ateena edusti demokratiaa ja Sparta oligarkiaa, vaikka ne taistelivat yhtä paljon taloudellisista syistä, jotka liittyivät kaupankäyntiin ja omien liigojensa hallintaan.
Sparta voitti lopulta Peloponnesoksen sodan. Ateena ei ollut enää koskaan entisensä.
Tapahtumat
Ateena oli suurin merivoima ja Sparta suurin maavoima 5. vuosisadalla eaa. Kreikassa.
Ensimmäisessä vaiheessa, Arkhidamian sodassa, Sparta hyökkäsi toistuvasti Attikaan, kun taas Ateena käytti merenkulun ylivoimaansa hyväkseen ryöstöretkillä Peloponnesoksen rannikolla yrittäessään tukahduttaa levottomuuden merkkejä valtakunnassaan.
Tämä sotajakso päättyi vuonna 421 eaa., kun Nikiaksen rauha allekirjoitettiin. Sopimus kuitenkin horjui pian, kun taistelut Peloponnesoksella alkoivat uudelleen. Vuonna 415 eaa. Ateena lähetti suuret joukot, jotka Alkibiades oli organisoinut, hyökkäämään Sisiliassa sijaitsevaan Syrakusaan. Hyökkäys epäonnistui, ja koko joukko tuhoutui vuonna 413 eaa.
Sodan loppuvaihetta kutsutaan Dekelean sodaksi tai Joonian sodaksi. Tässä vaiheessa Sparta, joka sai nyt tukea Persialta, tuki kapinoita Ateenan alamaissa Egeanmerellä ja Joonian niemimaalla heikentäen Ateenan valtakuntaa. Lopulta Ateena menetti meriylivoimansa. Ateenan laivaston tuhoutuminen taistelussa vuonna 405 eaa. päätti sodan, ja Ateena antautui seuraavana vuonna.
Tulokset
Peloponnesoksen sota muokkasi antiikin Kreikan maailmaa. Ateena, Kreikan vahvin kaupunkivaltio ennen sodan alkua, joutui lähes täydelliseen alistukseen. Spartasta tuli Kreikan johtava valta.
Sodan taloudelliset kustannukset tuntuivat kaikkialla Kreikassa: köyhyys levisi laajalle Peloponnesoksella, Ateena tuhoutui täysin eikä se koskaan saanut takaisin sotaa edeltänyttä vaurauttaan.p488 Sota aiheutti myös hienovaraisempia muutoksia kreikkalaiseen yhteiskuntaan; demokraattisen Ateenan ja oligarkkisen Spartan välinen konflikti, jossa kumpikin tuki toisten valtioiden ystävällismielisiä poliittisia ryhmittymiä, teki sisällissodasta yleisen ilmiön kreikkalaisessa maailmassa.
Kreikkalainen sodankäynti, joka oli alun perin rajoitettu ja virallistettu konfliktin muoto, muuttui kaupunkivaltioiden väliseksi täysimittaiseksi taisteluksi, johon liittyi laajamittaisia julmuuksia. Peloponnesoksen sota rikkoi uskonnollisia ja kulttuurisia tabuja, tuhosi laajoja maaseutualueita ja kokonaisia kaupunkeja, ja se merkitsi dramaattista loppua Kreikan viidennellä vuosisadalla eKr. alkaneelle "kultaiselle aikakaudelle". xxiii-xxiv.
