Art Blakey – jazzrumpali, bebopin uranuurtaja ja Jazz Messengersin johtaja
Art Blakey — vaikutusvaltainen jazzrumpali, bebopin uudistaja ja Jazz Messengersin johtaja. Tutustu hänen uraansa, sointiin ja pysyvään vaikutukseen jazzissa.
Arthur "Art" Blakey (11. lokakuuta 1919 - 16. lokakuuta 1990), joka tunnettiin myös nimellä Abdullah Ibn Buhaina, oli yhdysvaltalainen jazzrumpali ja yhtyeenjohtaja. Hän oli Kenny Clarken ja Max Roachin kanssa yksi modernin bebop-rumpalityylin keksijöistä. Hänen yhtyeensä, Jazz Messengers, koostui monista jazzmuusikoista, jotka tulivat kuuluisiksi ja merkittäviksi jazzissa.
Varhainen elämä ja uran alku
Blakey syntyi Pittsburghissa, Pensylvaniassa. Nuoruudessaan hän opiskeli sekä pianoa että rumpuja ja soitti paikallisissa kokoonpanoissa ennen kuin siirtyi etsimään työmahdollisuuksia suuremmilta jazz-areenoilta. 1940-luvulla hänestä tuli tärkeä osa uuden bebop-sukupolven rytmiryhmiä, ja hän soitti muun muassa Billy Eckstinen kaltaisissa yhtyeissä, jotka toimivat monien bebopin johtohahmojen tukikohtina.
Rumpalina ja soittotyyli
Art Blakeyn rumputyyli tunnettiin voimakkaasta, energisestä ja dynaamisesta soitosta. Hänen otteessaan yhdistyivät tiukka aika, vahva komppi ja innokas soolointi. Tyylille olivat ominaista mm. press roll-tekniikan käyttö, polyrhythmia ja kyky reagoida solisteihin interaktiivisella tavalla. Blakey korosti rytmin ja svengin merkitystä ja loi soittotyylillään perustan monille hard bop -yhtyeille.
Jazz Messengers
Art Blakey perusti 1950-luvulla yhdessä pianisti Horace Silverin kanssa yhtyeen, jonka nimi myöhemmin vakiintui muotoon Art Blakey & The Jazz Messengers. Jazz Messengersista kasvoi kiistatta eräänlainen jazzkoulun runko: yhtye oli paikka, jossa nuoret lahjakkuudet saivat jalostua ja nousta kansainväliseen kuuluisuuteen. Messengersin kokoonpano vaihtui vuosien aikana usein, ja sen riveistä nousivat useat myöhemmät tähdet.
- Yhtyeen tunnettuja jäseniä ovat olleet muun muassa Wayne Shorter, Lee Morgan, Benny Golson, Bobby Timmons, Freddie Hubbard ja Cedar Walton.
- Yhtyeen tyyli yhdisti bebopin harmoniaa ja improvisointia blues- ja gospel-vaikutteiseen svengiä — näin syntyi hard bop -liikkeen keskeinen ilmaisu.
Merkittäviä äänitteitä
Blakeyn ja Jazz Messengersin katalogista löytyy useita klassikoita, jotka ovat vaikuttaneet laajasti jazzin kehitykseen. Erityisen tunnettu on vuoden 1958 albumi Moanin', jonka kappale nimikkoa sävelsi pianisti Bobby Timmons ja joka on säilyttänyt suosionsa jazzstandardina. Myös live-levytykset, kuten 1950-luvun Birdland-sessiot, kuuluivat hänen merkittäviin julkaisuihinsa.
Vaikutus ja perintö
Art Blakeyn vaikutus jazzhistoriaan on monitasoinen: hän oli keskeinen aloittaja bebop-rytmin kehityksessä, vahva yhtyeenjohtaja ja sitkeä nuorten muusikoiden mentori. Jazz Messengers toimi vuosikymmeniä eräänlaisena kasvualustana, josta monet jazzin myöhemmät huiput ammensivat kokemusta ja näkyvyyttä. Hänen intensiivinen soittonsa ja korostettu rytminen ote ovat yhä opetusmateriaalina ja esikuvana rumpaleille.
Viimeiset vuodet ja muisto
Blakey jatkoi esiintymistä ja levyttämistä pitkälle uransa loppuun saakka, ja hän pysyi aktiivisena jazzpiireissä aina kuolemaansa saakka 16. lokakuuta 1990. Hänen perintönsä elää lukemattomien äänitteiden, entisten oppilaiden ja jazzyhteisön muistojen kautta — Art Blakey nähdään yhä yhtenä kovimpien jazzrumpalien ja tärkeimpien yhtyeenjohtajien joukossa.
Suositeltavat kuuntelut aloittelijalle:
- Moanin' (Art Blakey & The Jazz Messengers, 1958)
- A Night at Birdland (live-levytykset 1954)
- Useita Jazz Messengersin kokoonpanojen studio- ja live-levytyksiä 1950–1980-luvuilla
Varhainen elämä ja ura
Blakey syntyi Pittsburghissa, Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa. Teini-ikäisenä hän soitti pianoa ammattimaisesti. Sitten hän opetti itse soittamaan rumpuja Chick Webbin, Sid Catlettin ja Ray Bauducin tyyliin. Hän soitti New Yorkissa vuonna 1942 Mary Lou Williamsin kanssa. Sen jälkeen hän lähti kiertueelle Fletcher Hendersonin orkesterin kanssa. Vuosina 1944-1947 hän soitti Billy Eckstinen big bandissa yhdessä Miles Davisin, Dexter Gordonin ja Fats Navarron kanssa.
Vuonna 1947 Blakey levytti jazzmessengers -nimisen oktetin kanssa. 1950-luvun alussa hän esiintyi ja teki lähetyksiä sellaisten muusikoiden kanssa kuin Charlie Parker, Miles Davis, Clifford Brown ja Horace Silver. Blakey ja Silver levyttivät useita kertoja yhdessä, kuten albumin A Night at Birdland vuonna 1954. Vuosien varrella Jazz Messengersiin kuului jazzmuusikoita, kuten Donald Byrd, Johnny Griffin, Lee Morgan, Wayne Shorter, Freddie Hubbard, Keith Jarrett, Chuck Mangione, Woody Shaw, JoAnne Brackeen ja Wynton Marsalis. Blakey teki maailmankiertueen vuosina 1971-2 Giants of Jazz -yhtyeen kanssa (Dizzy Gillespie, Kai Winding, Sonny Stitt, Thelonious Monk ja Al McKibbon).
Hän kääntyi islaminuskoon vieraillessaan Länsi-Afrikassa 1940-luvun lopulla ja otti nimekseen Abdullah Ibn Buhaina. (Hänellä oli lempinimi "Bu").
Blakey levytti 1960-luvulle asti monien muiden muusikoiden, kuten Jimmy Smithin, Herbie Nicholsin, Cannonball Adderleyn, Grant Greenin ja Jazz Messengers -muusikoiden Lee Morganin ja Hank Mobleyn kanssa. 1960-luvun puolivälin jälkeen hän työskenteli enimmäkseen bändinjohtajana.
Blakey jatkoi esiintymistä ja kiertämistä yhtyeensä kanssa 1980-luvun lopulle asti. Hän kuoli vuonna 1990 keuhkosyöpään New Yorkissa.
Etsiä