Æthelbald (Athelbald) — Wessexin kuningas (n. 832–860)
Æthelbald (Athelbald) — Wessexin kuningas n. 832–860: vallanriisto isältään 856, sisällissodan uhka ja kiehtova tarina varhaismedievalisesta Englannista.
Athelbald, myös Æthelbald tai Ethelbald (n. 832–860), oli länsisaksilainen aatelismies ja Wessexin hallitsijasuvun jäsen, joka toimi käytännössä Wessexin kuninkaana 850–860-lukujen puolivälissä. Vuonna 856 hän oli Wessexin kuningas isänsä ollessa Roomassa. Kun Athelwulf palasi, Athelbald kieltäytyi luopumasta vallasta. Välttääkseen sisällissodan Athelwulf antoi pojalleen Wessexin kuningaskunnan ja tuli Kentin alikuninkaaksi.
Tausta
Athelbald oli Athelwulfin vanhin poika. Hänen syntymäajakseen arvioidaan noin 832, mutta yksityiskohdat hänen nuoruudestaan ovat niukasti dokumentoituja. Äskettäin palanneen Athelwulfin yleinen asema länsisaksien hovissa ja seurueissa vaikutti siihen, että Athelbaldilla oli vahva asema sekä hovin aateliston että sotilaallisten johtajien joukossa.
Hallitus ja kiista isän kanssa
Kun Athelwulf lähti pyhiinvaellukselle Roomaan (855–856), Athelbald jäi johtamaan Wessexiä hänen poissa ollessaan. Palattuaan Athelwulf odotti saavansa kuninkuuden takaisin, mutta Athelbaldin ja hänen tukijoidensa vastustus teki asiasta kiistan. Pitääkseen valtakunnan eheänä ja välttääkseen avoimen sisällissodan isä ja poika sopivat kompromissin: Athelbald piti Wessexin hallinnan ja Athelwulf hyväksyi aseman Kentiä koskevana alikuninkaana. Tämä ratkaisu heijastaa ajan poliittista joustavuutta ja aateliston merkittävää vaikutusvaltaa kruununvaihdoksissa.
Hallinnon luonne ja ulkopolitiikka
Athelbaldin hallituskaudesta on säilynyt vain rajoitetusti lähteitä, mutta hän pyrki säilyttämään edeltäjiensä saavutukset ja vakauttamaan alueen hallintoa. Hänen valtakaudellaan Wessexin alue kohtasi kasvavaa painetta meren raakalaisilta ja viikinkihyökkäykset olivat aikakauden jatkuva uhka koko Englannille. Athelbaldin merkittävin saavutus oli kenties se, että hän onnistui estämään sisäisen hajaannuksen ja pitämään Wessexin yhtenäisenä vaikeina aikoina.
Perintö ja kuolema
Athelbald kuoli noin vuonna 860 ilman selvästi dokumentoitua jälkeläistä, ja valtaistuimen periytyminen jatkui hänen veljiensä välillä. Hänen aikansa vaatimus kompromissiin isän kanssa osoittaa, miten kuninkaallinen valta oli sidoksissa aateliston ja kirkon tukeen. Aikalaisten kronikat ja myöhemmät historiateokset mainitsevat hänet lähinnä tämän perheen sisäisen valtataistelun yhteydessä; yksityiskohtaiset tiedot hänen hallintonsa sisällöstä puuttuvat monin paikoin.
Lähteet ja tutkimus
Tietomme Athelbaldista perustuvat pääosin anglosaksisiin kronikoihin ja myöhempiin kirjallisiin lähteisiin, jotka ovat usein niukkoja tai kirjoitettu jälkikäteen. Nykyhistoriantutkimus pyrkii tulkitsemaan näitä lähteitä ja sijoittamaan tapahtumat laajempaan 800-luvun poliittiseen ja sotilaalliseen kontekstiin.
Ura
Athelbald oli toinen Wessexin kuningas Athelwulfin ja Osburgan viidestä pojasta. Hän oli Athelwulfin hovimestarin Oslacin tytär. Hän syntyi noin vuonna 832. Hänen mainitaan taistelleen isänsä rinnalla vuonna 851 Acleahin taistelussa. Siellä viikingit, jotka olivat juuri kukistaneet Mercian Berhtwulfin Lontoon lähellä, kohtasivat länsisaksit ja kukistivat heidät, kun he siirtyivät Surreyyn. Vuonna 855 hänen isänsä Athelwulf lähti pyhiinvaellusmatkalle Roomaan. Hän jätti valtakunnan Athelbaldin hoitoon. Vietettyään vuoden Roomassa ja vietettyään aikaa länsifranskien kuninkaan Kaarle Kaljupään hovissa Athelwulf palasi takaisin. Hän oli kuitenkin mennyt naimisiin kuninkaan nuoren tyttären Juditin kanssa. Tyttö ei voinut olla tuolloin kolmentoista vuoden ikäinen. Frankkien kuningas Kaarle oli vaatinut, että hänen tyttärensä vihittäisiin kuningattareksi. Kun Athelwulf palasi Wessexiin uuden kuningattarensa kanssa, Athelbald vastusti isänsä jäämistä kuninkaaksi. Sisällissodan välttämiseksi Athelwulf suostui ottamaan Kentin alikuninkuuden. Hän antoi Ethelbaldin säilyttää asemansa Wessexin kuninkaana. Athelwulf kuoli vuonna 858 Kentin kuninkaana. Sen jälkeen Athelbald otti isänsä nuoren vaimon Judithin omaksi vaimokseen, ilmeisesti ilman suurempaa skandaalia.
Vaikka hän avioitui äitipuolensa Judithin kanssa, hänellä ei ollut lapsia. Hänen seuraajakseen tuli hänen veljensä Athelbert Wessexistä.
Etsiä