Athelwulf of Wessex

Varhainen ura

Athelwulf syntyi noin vuonna 795. Hän oli Wessexin kuningas Egbertin ja hänen frankkiläisen vaimonsa Redburgan vanhin poika. Hän on saattanut syntyä Ranskassa, kun hänen isänsä oli maanpaossa siellä. Vuonna 824 hänen isänsä lähetti hänet armeijan johdolla Kentiin. Siellä Athelwulf ajoi Mercian nukkekuningas Baldredin pois Kentistä. Hänen isänsä nimitti Athelwulfin Kentin kuninkaaksi, johon kuuluivat Essex, Surrey ja Sussex. Athelwulf hallitsi Wessexin alikuninkaana.

Wessexin kuningas

Athelwulf seurasi isäänsä Wessexin valtaistuimella vuonna 839. Hänen isänsä Egbert oli tehnyt kaikkensa, jotta hänen pojastaan tulisi hänen jälkeensä kuningas. Hän nimitti Aethelwulfin alikuninkaakseen; hän oli Kentin alisteisen kuningaskunnan hallitsija. Tämä antoi Athelwulfille kokemusta, joka teki hänestä johtavan ehdokkaan kuninkaaksi isänsä jälkeen. Athelwulf puolestaan teki samoin pojilleen varmistaakseen, että he seuraisivat häntä valtaistuimelle. Yksi ensimmäisistä asioista, jotka hän teki kuninkaana, oli nimittää poikansa Athelstan Kentin kuninkaaksi.

Athelwulfin valtakaudella ealdormeista, jotka olivat kuninkaan jälkeen tärkeimmät johtajat, tuli hyvin tärkeitä. Kun viikinkiryöstöretket yleistyivät 840-luvulla, hänen ealdormeninsa johtivat paikallisia armeijoita hyökkääjiä vastaan. Vuonna 851 Etelä-Englannissa tehtiin kolme suurta hyökkäystä. Suurimmassa oli yli kolmesataa laivaa. Ne hyökkäsivät Acleah-nimisessä paikassa Surreyssä. Athelwolf ja hänen poikansa Athelbald kohtasivat tanskalaiset (viikinkien) taistelussa ja voittivat heidät. Tämän voiton jälkeen Athelwulfia pidettiin Englannin johtavana anglosaksisena kuninkaana. Vuonna 852 Mercian Burghred, vasallikuningas, pyysi Athelwulfin apua Walesia vastaan. Athelwulf auttoi, ja yhdessä he voittivat Cyngen ap Cadellin. Pian tämän jälkeen hänen tyttärestään Athelswithistä tuli Burgredin vaimo ja kuningatar. Vuoden 854 alussa Athelwulfin vaimo Osburgh kuoli. Hänen vanhin poikansa Athelstan kuoli samoihin aikoihin.

Vuonna 855 Athelwulf lähti pyhiinvaellusmatkalle Roomaan. Hän otti mukaansa nuorimman poikansa Alfredin. Hän jätti valtakunnan toisen poikansa Athelbaldin hoidettavaksi. Vietettyään vuoden Roomassa hän matkusti länsifranskien kuninkaan Kaarle Kaljuun hoviin. Siellä hän vietti kesän ja syksyn 856. Lokakuussa 856 hän meni naimisiin kuninkaan nuoren tyttären Juditin kanssa. Tyttö ei tuolloin voinut olla kolmentoista vuotta vanhempi. Avioliitto oli parhaimmillaan diplomaattinen liitto. Molemmat kärsivät viikinkien hyökkäyksistä, ja he muodostivat yhteisen liiton. Kaarle vaati, että hänen tyttärensä vihittäisiin kuningattareksi. Kun Athelwulf palasi Wessexiin, hänen jäämistään kuninkaaksi vastustettiin. Välttääkseen sisällissodan hän suostui ottamaan Ethelbaldin hallussa olleen Kentin alikuninkuuden. Hän antoi Ethelbaldin tulla Wessexin kuninkaaksi. Athelwulf kuoli vuonna 858 Kentin kuninkaana. Ethelbald otti isänsä nuoren vaimon Judithin omaksi vaimokseen, ilmeisesti ilman suurempaa skandaalia.

Perhe

Athelwulf avioitui Osburhin kanssa, joka oli Athelwulfin hovimestarin Oslacin tytär. Yhdessä he saivat:

• Ethelstan († 851), Kentin kuningas.
• Ethelbald († 860), Kentin kuningas, Wessexin kuningas.
• Ethelbert († 866), Wessexin kuningas.
• Ethelred († 871), Wessexin kuningas.
• Alfred (849-899), Wessexin kuningas, anglosaksien kuningas.
• Ethelswith († 888), "Mercian lady", avioitui Mercian kuninkaan Burghredin kanssa, jonka kuoltua hän hallitsi kuningattarena omilla oikeuksillaan.
• Judith, avioitui Ammergaun ja Breisgaun kreivin Etichon kanssa.