Athelwulf (Æthelwulf, n. 795–858) – Wessexin kuningas
Athelwulf (Æthelwulf, n. 795–858) — Wessexin kuningas, joka valloitti Kentin, Sussexin ja Essexin; elämänkerta, valtakausi ja varhaiskeskiajan Englannin historia.
Athelwulf, myös Æthelwulf tai Ethelwulf (noin 795-858) oli länsisaksilainen aatelismies. Hän valloitti Kentin, Sussexin ja Essexin alueet isälleen vuonna 825. Samana vuonna hänet nimitettiin Kentin kuninkaaksi. Vuonna 839 hän seurasi isäänsä Wessexin kuninkaana.
Elämä ja tausta
Æthelwulf syntyi arviolta noin vuonna 795. Hän oli Wessexin kuningas Ecgberhtin (Egbertin) poika ja kasvoi aikakauden poliittisesti hajanaisessa Englannissa, jossa paikalliset kuningaskunnat kilpailivat vallasta ja joutuivat usein kohtaamaan viikinkien hyökkäyksiä. Æthelwulfin oletetaan olleen uskonnollinen ja kirkolle myötämielinen hallitsija, joka tuki luostareita ja kirkollista elämää.
Hallituskausi
Æthelwulf toimi aluksi alaiskuninkaana Kentissä sen jälkeen kun hänen isänsä oli laajentanut vaikutusvaltaansa etelärannikolle. Kun Egbert kuoli, Æthelwulf nousi Wessexin valtaistuimelle vuonna 839 ja hallitsi noin vuoteen 858 asti. Hänen hallintokautensa aikana Wessex kohtasi toistuvia viikinkien merirosvouksia ja hyökkäyksiä, ja Æthelwulf joutui kantamaan vastuuta puolustuksesta ja hallinnon järjestämisestä eteläisen Englannin turvaamiseksi.
Æthelwulf käytti myös perheensä jäseniä hallinnon varmistamiseen: hän myönsi alaistensa kuningaskuntia ja tehtäviä pojilleen. Vanhempia poikia olivat muun muassa Æthelstan (jonka kerrotaan toimineen Kentin alaiskuninkaana ja joka kuoli 851), Æthelbald, Æthelberht, Æthelred ja nuorin Alfred (myöhemmin Alfred Suuri).
Rooman-pyhiinvaellus ja avioliitto
855–856 Æthelwulf teki pyhiinvaelluksen Roomaan yhdessä nuoren poikansa Alfredin kanssa. Pyhiinvaellus oli ajan normien mukaan sekä uskonnollinen että poliittinen ele: se lisäsi kuninkaallista arvovaltaa ja vahvisti yhteyksiä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Matkan aikana ja sen jälkeen hän solmi myös merkittävän avioliiton: vuonna 856 hän meni naimisiin Charles the Baldin tyttären, Judithin, kanssa. Avioliitto oli poliittisesti merkittävä ja nosti Æthelwulfin asemaa laajemmassa läntisen Euroopan verkostossa.
Palatessaan Englantiin hänen ja hänen poikansa välillä ilmeni vallanjakoon liittyvää jännitettä. Æthelbald oli hoitanut paljon vallanhoitoa isän poissa ollessa, ja paluun jälkeen syntyi neuvotteluja, joilla pyrittiin välttämään sisällissotaa. Lopulta perheen sisäinen sopu johti siihen, että valta jaettiin tavalla, joka säilytti rauhan dynastian sisällä.
Kuolema ja perintö
Æthelwulf kuoli vuonna 858. Hänen seuraajanaan Wessexin kuninkaana nousi hänen poikansa Æthelbald. Æthelwulfin merkitys Suomen ja laajemmin Englannin historiassa on lähinnä siinä, että hän säilytti Wessexin asemaa vaikeina aikoina, hallitsi tavalla, joka mahdollisti dynastian jatkumisen, ja oli Alfred Suuren isä — Alfredista tuli myöhemmin keskeinen hahmo Englannin yhdistämisessä ja viikinkivastaisessa puolustuksessa.
Luonnehdinta ja arvio
Historiallisissa lähteissä Æthelwulf kuvataan usein hiljaisemmaksi ja uskonnollisemmaksi kuninkaaksi verrattuna muihin aikansa hallitsijoihin. Hänen hallintonsa ei välttämättä ollut suurten sotilaallisten voittojen aikaa, mutta se oli muodollisesti ja dynastisesti tärkeä: hän piti Wessexin koossa, hoiti suhteita mantereen kuninkaallisiin ja kirkkoon sekä varmisti, että seuraava sukupolvi — erityisesti Alfred — sai mahdollisuuden jatkaa vastustusta viikinkien uhkaa vastaan.
Varhainen ura
Athelwulf syntyi noin vuonna 795. Hän oli Wessexin kuningas Egbertin ja hänen frankkiläisen vaimonsa Redburgan vanhin poika. Hän on saattanut syntyä Ranskassa, kun hänen isänsä oli maanpaossa siellä. Vuonna 824 hänen isänsä lähetti hänet armeijan johdolla Kentiin. Siellä Athelwulf ajoi Mercian nukkekuningas Baldredin pois Kentistä. Hänen isänsä nimitti Athelwulfin Kentin kuninkaaksi, johon kuuluivat Essex, Surrey ja Sussex. Athelwulf hallitsi Wessexin alikuninkaana.
Wessexin kuningas
Athelwulf seurasi isäänsä Wessexin valtaistuimella vuonna 839. Hänen isänsä Egbert oli tehnyt kaikkensa, jotta hänen pojastaan tulisi hänen jälkeensä kuningas. Hän nimitti Aethelwulfin alikuninkaakseen; hän oli Kentin alisteisen kuningaskunnan hallitsija. Tämä antoi Athelwulfille kokemusta, joka teki hänestä johtavan ehdokkaan kuninkaaksi isänsä jälkeen. Athelwulf puolestaan teki samoin pojilleen varmistaakseen, että he seuraisivat häntä valtaistuimelle. Yksi ensimmäisistä asioista, jotka hän teki kuninkaana, oli nimittää poikansa Athelstan Kentin kuninkaaksi.
Athelwulfin valtakaudella ealdormeista, jotka olivat kuninkaan jälkeen tärkeimmät johtajat, tuli hyvin tärkeitä. Kun viikinkiryöstöretket yleistyivät 840-luvulla, hänen ealdormeninsa johtivat paikallisia armeijoita hyökkääjiä vastaan. Vuonna 851 Etelä-Englannissa tehtiin kolme suurta hyökkäystä. Suurimmassa oli yli kolmesataa laivaa. Ne hyökkäsivät Acleah-nimisessä paikassa Surreyssä. Athelwolf ja hänen poikansa Athelbald kohtasivat tanskalaiset (viikinkien) taistelussa ja voittivat heidät. Tämän voiton jälkeen Athelwulfia pidettiin Englannin johtavana anglosaksisena kuninkaana. Vuonna 852 Mercian Burghred, vasallikuningas, pyysi Athelwulfin apua Walesia vastaan. Athelwulf auttoi, ja yhdessä he voittivat Cyngen ap Cadellin. Pian tämän jälkeen hänen tyttärestään Athelswithistä tuli Burgredin vaimo ja kuningatar. Vuoden 854 alussa Athelwulfin vaimo Osburgh kuoli. Hänen vanhin poikansa Athelstan kuoli samoihin aikoihin.
Vuonna 855 Athelwulf lähti pyhiinvaellusmatkalle Roomaan. Hän otti mukaansa nuorimman poikansa Alfredin. Hän jätti valtakunnan toisen poikansa Athelbaldin hoidettavaksi. Vietettyään vuoden Roomassa hän matkusti länsifranskien kuninkaan Kaarle Kaljuun hoviin. Siellä hän vietti kesän ja syksyn 856. Lokakuussa 856 hän meni naimisiin kuninkaan nuoren tyttären Juditin kanssa. Tyttö ei tuolloin voinut olla kolmentoista vuotta vanhempi. Avioliitto oli parhaimmillaan diplomaattinen liitto. Molemmat kärsivät viikinkien hyökkäyksistä, ja he muodostivat yhteisen liiton. Kaarle vaati, että hänen tyttärensä vihittäisiin kuningattareksi. Kun Athelwulf palasi Wessexiin, hänen jäämistään kuninkaaksi vastustettiin. Välttääkseen sisällissodan hän suostui ottamaan Ethelbaldin hallussa olleen Kentin alikuninkuuden. Hän antoi Ethelbaldin tulla Wessexin kuninkaaksi. Athelwulf kuoli vuonna 858 Kentin kuninkaana. Ethelbald otti isänsä nuoren vaimon Judithin omaksi vaimokseen, ilmeisesti ilman suurempaa skandaalia.
Perhe
Athelwulf avioitui Osburhin kanssa, joka oli Athelwulfin hovimestarin Oslacin tytär. Yhdessä he saivat:
- Ethelstan († 851), Kentin kuningas.
- Ethelbald († 860), Kentin kuningas, Wessexin kuningas.
- Ethelbert († 866), Wessexin kuningas.
- Ethelred († 871), Wessexin kuningas.
- Alfred (849-899), Wessexin kuningas, anglosaksien kuningas.
- Ethelswith († 888), "Mercian lady", avioitui Mercian kuninkaan Burghredin kanssa, jonka kuoltua hän hallitsi kuningattarena omilla oikeuksillaan.
- Judith, avioitui Ammergaun ja Breisgaun kreivin Etichon kanssa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Athelwulf Wessexistä?
V: Athelwulf of Wessex oli länsisaksilainen aatelismies.
K: Mitä alueita Athelwulf valloitti isälleen vuonna 825?
V: Athelwulf valloitti Kentin, Sussexin ja Essexin alueet isälleen vuonna 825.
K: Missä asemassa Athelwulf oli vuonna 825?
V: Vuonna 825 Athelwulf nimitettiin Kentin kuninkaaksi.
K: Milloin Athelwulf seurasi isäänsä Wessexin kuninkaana?
V: Athelwulf seurasi isäänsä Wessexin kuninkaana vuonna 839.
K: Mikä on Athelwulfin nimen vaihtoehtoinen kirjoitusasu?
V: Athelwulfin nimi voidaan kirjoittaa myös Æthelwulf tai Ethelwulf.
K: Minkä ikäinen Athelwulf oli syntyessään?
V: Athelwulfin ikää syntymähetkellä ei mainita tekstissä.
Kysymys: Mitä muita tietoja Athelwulfin elämästä löytyy tekstistä?
V: Tekstissä mainitaan vain Athelwulfin valloitukset ja nimitykset kuninkaaksi. Muita yksityiskohtia hänen elämästään ei anneta kyseisessä tekstissä.
Etsiä