Athelwulf, myös Æthelwulf tai Ethelwulf (noin 795-858) oli länsisaksilainen aatelismies. Hän valloitti Kentin, Sussexin ja Essexin alueet isälleen vuonna 825. Samana vuonna hänet nimitettiin Kentin kuninkaaksi. Vuonna 839 hän seurasi isäänsä Wessexin kuninkaana.
Elämä ja tausta
Æthelwulf syntyi arviolta noin vuonna 795. Hän oli Wessexin kuningas Ecgberhtin (Egbertin) poika ja kasvoi aikakauden poliittisesti hajanaisessa Englannissa, jossa paikalliset kuningaskunnat kilpailivat vallasta ja joutuivat usein kohtaamaan viikinkien hyökkäyksiä. Æthelwulfin oletetaan olleen uskonnollinen ja kirkolle myötämielinen hallitsija, joka tuki luostareita ja kirkollista elämää.
Hallituskausi
Æthelwulf toimi aluksi alaiskuninkaana Kentissä sen jälkeen kun hänen isänsä oli laajentanut vaikutusvaltaansa etelärannikolle. Kun Egbert kuoli, Æthelwulf nousi Wessexin valtaistuimelle vuonna 839 ja hallitsi noin vuoteen 858 asti. Hänen hallintokautensa aikana Wessex kohtasi toistuvia viikinkien merirosvouksia ja hyökkäyksiä, ja Æthelwulf joutui kantamaan vastuuta puolustuksesta ja hallinnon järjestämisestä eteläisen Englannin turvaamiseksi.
Æthelwulf käytti myös perheensä jäseniä hallinnon varmistamiseen: hän myönsi alaistensa kuningaskuntia ja tehtäviä pojilleen. Vanhempia poikia olivat muun muassa Æthelstan (jonka kerrotaan toimineen Kentin alaiskuninkaana ja joka kuoli 851), Æthelbald, Æthelberht, Æthelred ja nuorin Alfred (myöhemmin Alfred Suuri).
Rooman-pyhiinvaellus ja avioliitto
855–856 Æthelwulf teki pyhiinvaelluksen Roomaan yhdessä nuoren poikansa Alfredin kanssa. Pyhiinvaellus oli ajan normien mukaan sekä uskonnollinen että poliittinen ele: se lisäsi kuninkaallista arvovaltaa ja vahvisti yhteyksiä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Matkan aikana ja sen jälkeen hän solmi myös merkittävän avioliiton: vuonna 856 hän meni naimisiin Charles the Baldin tyttären, Judithin, kanssa. Avioliitto oli poliittisesti merkittävä ja nosti Æthelwulfin asemaa laajemmassa läntisen Euroopan verkostossa.
Palatessaan Englantiin hänen ja hänen poikansa välillä ilmeni vallanjakoon liittyvää jännitettä. Æthelbald oli hoitanut paljon vallanhoitoa isän poissa ollessa, ja paluun jälkeen syntyi neuvotteluja, joilla pyrittiin välttämään sisällissotaa. Lopulta perheen sisäinen sopu johti siihen, että valta jaettiin tavalla, joka säilytti rauhan dynastian sisällä.
Kuolema ja perintö
Æthelwulf kuoli vuonna 858. Hänen seuraajanaan Wessexin kuninkaana nousi hänen poikansa Æthelbald. Æthelwulfin merkitys Suomen ja laajemmin Englannin historiassa on lähinnä siinä, että hän säilytti Wessexin asemaa vaikeina aikoina, hallitsi tavalla, joka mahdollisti dynastian jatkumisen, ja oli Alfred Suuren isä — Alfredista tuli myöhemmin keskeinen hahmo Englannin yhdistämisessä ja viikinkivastaisessa puolustuksessa.
Luonnehdinta ja arvio
Historiallisissa lähteissä Æthelwulf kuvataan usein hiljaisemmaksi ja uskonnollisemmaksi kuninkaaksi verrattuna muihin aikansa hallitsijoihin. Hänen hallintonsa ei välttämättä ollut suurten sotilaallisten voittojen aikaa, mutta se oli muodollisesti ja dynastisesti tärkeä: hän piti Wessexin koossa, hoiti suhteita mantereen kuninkaallisiin ja kirkkoon sekä varmisti, että seuraava sukupolvi — erityisesti Alfred — sai mahdollisuuden jatkaa vastustusta viikinkien uhkaa vastaan.