Ruotsin kuningatar Christina (ruots: Kristina av Sverige; 18. joulukuuta [O.S. 8. joulukuuta] 1626 - 19. huhtikuuta 1689) oli Ruotsin kuningatar vuosina 1632-1654. Sen jälkeen hän erosi ja kääntyi roomalaiskatoliseksi.
Kristiina oli Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ja Maria Eleonoran (Brandenburg) tytär. Kustaa II Aadolf kuoli Lützenin taistelussa 1632, jolloin kuusivuotias Kristiina peri kruunun. Valtiota hallitsivat aluksi valtionhoitajat ja neuvosto, joista vaikutusvaltaisin oli kenraalikuvernööri Axel Oxenstierna.
Kasvatus, koulutus ja intellektuuri
Kristiina sai harvinaisen laajan sivistyksen osuakseen, erityisesti tyttöihin nähden 1600-luvulla. Hän opiskeli kieliä, historiaa, filosofiaa ja luonnontieteitä, ja hänestä tuli tunnettu humanistisista kiinnostuksen kohteistaan. Hän kutsui Ruotsiin ja tukensa piiriin monia oppineita ja taiteilijoita; tunnetuimpana esimerkkinä on filosofi René Descartesin. Descartes tuli Tukholmaan Kristiinan kutsusta, mutta kuoli siellä vuoden 1650 talvella.
Hallituskausi ja luopuminen kruunusta
Kristiina hallitsi muodollisesti 1630-luvulta alkaen, mutta otti henkilökohtaisesti ohjat käsiinsä vasta nuorena aikuisena. Hänet kruunattiin kuningattareksi vuonna 1650. Kristiinan hallintotapa ja persoonallisuus herättivät sekä ihailua että närkästystä: hän oli kiinnostunut tiedeestä, taiteista ja kulttuurista, mutta hän myös vastusti perinteisiä kuninkaallisia avioliittosuunnitelmia ja muodollisuuksia.
Vuonna 1654 Kristiina luopui kruunusta ja luovutti valtaoikeudet serkulleen Kaarle X Kustaalle. Luopumisen jälkeen hän kääntyi katolisuuteen, mikä oli radikaali teko protestanttisessa Ruotsissa ja syy siihen, ettei hän palannut enää maahansa.
Elämä luovutuksen jälkeen ja vaikutus kulttuuriin
Luovutuksen jälkeen Kristiina matkusti manner-Eurooppaan ja asettui lopulta asumaan Roomaan, jossa hänestä tuli tunnettu suurlähettiläs, suojelija ja suuren luokan taiteen sekä kirjojen keräilijä. Hän piti hovia ja akateemisia piirejä yllä, järjesti keskustelutilaisuuksia ja vaikutti kulttuurielämään niin Roomassa kuin laajemmin Euroopassa. Kristiinan laaja kirjakokoelma ja taidehankinnat osoittivat hänen kiinnostuksensa humanistisiin tieteisiin ja taiteisiin.
Perintö
Kristiina muistetaan ristiriitaisena mutta vaikuttavana hahmona: harvinaisen sivistynyt, uskonnollisesti muuttuva kuningatar, joka luopui vallasta ja omisti elämänsä kulttuurille. Hänen elämänvaiheensa vaikuttivat siihen, miten Euroopan suurvaltojen, kirkon ja kulttuurin kentät kohtasivat 1600-luvulla. Kristiina kuoli 19. huhtikuuta 1689; hänen muistoaan tutkitaan edelleen sekä historiallisena että kulttuurisena ilmiönä.