René Descartes (31. maaliskuuta 1596 - 11. helmikuuta 1650) oli kuuluisa ranskalainen filosofi ja fyysikko. Hän kirjoitti kirjoja, jotka ovat erittäin tärkeitä matematiikan, fysiikan ja erityisesti filosofian aloilla. Hänen dualismia koskevassa lausunnossaan yhdistettiin sielun, mielen, ruumiin teoriat ja elementit yhdeksi käsitteeksi; dualistinen teoria mielestä ja aineesta.

René Descartes syntyi La Haye en Tourainessa (nykyisin Descartes) keskiluokkaiseen perheeseen. Hän sai varhaiskoulutuksensa jesuiittojen ylläpitämässä La Flèchen koulussa (1607–1615), minkä jälkeen hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Poitiers'n yliopistossa (1616). Myöhemmin hän matkusteli paljon Euroopassa ja toimi lyhyen aikaa myös palkkasotilaana, ennen kuin asettui pysyvästi Alankomaihin 1620-luvulla, missä hän kirjoitti suurimman osan tunnetuista teoksistaan.

Filosofia ja menetelmä

Descartes tunnetaan erityisesti metodisesta epäilystä ja rationaalismin korostamisesta. Hän kehitti systemaattisen epäilyn menetelmän, jonka avulla pyritään löytämään varmoja ja epäilyksestä vapaita totuuksia. Kuuluisin lausahdus on Cogito, ergo sum — "ajattelen, siis olen" — joka Descartesin mukaan tarjoaa varman perustan tiedolle: vaikka kaiken muun voisi epäillä, oman ajattelemisen tosiasia on väistämätön.

Hänen dualistisessa filosofiassaan oli kaksi perusolentoa: ajattelevat subjektit (res cogitans, mieli tai sielu) ja ulottuvat, fysiikan alaiset substanssit (res extensa, ruumis). Descartes piti mieltä ja kehoa erillisinä mutta vuorovaikutuksessa olevina; hän ehdotti muun muassa käpyrauhasta (pineal gland) kohtana, jossa mieli ja ruumis voisivat olla yhteydessä toisiinsa.

Tieteelliset ja matemaattiset saavutukset

Descartes teki merkittäviä panoksia matematiikkaan ja luonnontieteisiin. Hänen teoksensa Discours de la méthode (1637) sisälsi liitteenä La Géométrie, jossa hän loi analyyttisen geometrian perustan yhdistämällä algebraa ja geometrista kuvausta. Tämä karteesinen koordinaatisto ja tapa käsitellä geometrisia ongelmia algebraisin keinoin avasivat tien myöhemmälle kehitykselle, kuten differentiaalilaskennalle.

Fysiikassa hän edusti mekanistista maailmankuvaa: luonnon ilmiöt pyrittiin selittämään liikkeen ja vaikuttavien mekanismien avulla ilman luonnon sisäisiä tarkoituksia. Hän kirjoitti myös optiikasta, fysiologiasta ja meteorologiasta, ja vaikutti merkittävästi tieteen metodologian keskusteluun.

Tärkeimpiä teoksia

  • Discours de la méthode (1637) — sisältyy myös La Géométrie
  • Méditations sur la première philosophie (Meditations on First Philosophy, 1641)
  • Principia Philosophiae (1644) — Principles of Philosophy

Vaikutus ja perintö

Descartesia pidetään modernin filosofian perustajana ja tärkeänä rationalismin edustajana. Hänen korostuksensa järjen itsenäisestä roolista, systemaattisesta epäilystä ja selkeistä loogisista periaatteista vaikutti syvästi sekä filosofeihin että luonnontieteilijöihin. Kaarteisen koordinaatiston kehitys muutti matematiikan menetelmiä pysyvästi ja oli keskeinen askel kohti modernia analyysiä.

Hän kuoli Tukholmassa 11. helmikuuta 1650, mihin hänet oli kutsuttu kuningatar Kristiinan (Christina) opetukseksi. Kuolemasta käytetään yleisesti selityksenä keuhkokuumetta tai keuhkotulehdusta. Myöhemmin hänen jäännöksensä siirrettiin Ranskaan.

Lyhyesti: Descartes yhdisti filosofisen tarkkuuden, matemaattisen keksinnän ja luonnontieteellisen ajattelun tavalla, joka muokkasi 1600-luvun tieteellistä vallankumousta ja jätti pysyvän merkin moderniin ajatteluun.