Clive Dunn – korpraali Jones (Dad's Army), koomikko ja näyttelijä (1920–2012)
Clive Robert Benjamin Dunn OBE (9. tammikuuta 1920 - 6. marraskuuta 2012) oli englantilainen näyttelijä, koomikko, laulaja, taiteilija ja kirjailija. Dunn tunnetaan parhaiten roolistaan korpraali Jonesina, teurastajana (lihaleikkurina) sarjassa Dad's Army.
Clive Dunn aloitti esiintymisuransa lapsinäyttelijänä ja työskenteli teatterissa, radiossa, televisiossa ja elokuvissa useiden vuosikymmenien ajan. Hänet muistetaan erityisesti kyvystään esittää ikääntyviä hahmoja humoristisella ja lämpimällä otteella: vaikka Dunn itse oli nuorempi kuin monet esittämistään vanhoista hahmoista, hänellä oli aukoton lahjakkuus vanhusten liikkeen, äänensävyn ja eleiden jäljittelyssä.
Ura ja tunnetuimmat roolit
Dunn työskenteli monipuolisesti komedian ja draaman parissa. Suurta suosiota toi rooli korpraali Jonesina televisiosarjassa Dad's Army, jossa hänen hahmonsa lausahdukset kuten ”Don’t panic!” ja baarimiehen tyylinen touhottaminen jäivät fanien mieliin. Sarja oli brittikomediaa toisesta maailmansodasta, ja Dunnin esittämä entinen teurastaja oli yksi sarjan ikonisimmista hahmoista.
Televisio- ja näyttämötyön ohella Dunn levytti myös musiikkia. Hänen kappaleensa ”Grandad” nousi listamenestykseen ja auttoi vakiinnuttamaan hänen vetovoimansa laajemmalle yleisölle.
Kirjailija, taiteilija ja persoonallisuus
Clive Dunn julkaisi useita kirjoja, joihin kuului muistelmateoksia sekä lastenkirjoja. Hän harrasti myös maalausta ja piirustusta, ja hänen taidettaan on kuvattu lämminhenkiseksi ja humoristiseksi – samoin kuin hänen esiintymistyylinsä.
Palkinnot, arvostus ja perintö
Dunn sai uransa aikana tunnustusta esittävistä taiteista ja viihdemaailmasta; hänen nimensä perään liitetty OBE kertoo julkisesta arvostuksesta. Hänen esityksensä, persoonallinen komiikkansa ja myönteinen julkisuuskuvansa ovat säilyttäneet suosion niin Britanniassa kuin laajemmin anglophone-yleisössä. Dunnin vaikutus näkyy erityisesti brittikomedian perinteessä, jossa karikatyyrit ja lämpimät, inhimilliset hahmot ovat keskeisiä.
Henkilökohtainen elämä ja kuolema
Clive Dunn eli pitkän ja aktiivisen elämän näyttämön ja kameroiden edessä. Hän kuoli 6. marraskuuta 2012, ja hänen poismenonsa sai laajaa huomiota tiedotusvälineissä, joissa muistettiin hänen elämäntyönsä ja vaikutuksensa viihteeseen.
Hänen muistoaan kunnioitetaan edelleen televisiotoistoissa, albumeissa ja kirjallisuudessa, ja monet nuoremmatkin sukupolvet tuntevat hänet erityisesti korpraali Jonesin kautta.
Tärkeimmät piirteet ja perintö:
- Monipuolinen urapolku lapsinäyttelijästä tunnetuksi televisiotähdeksi
- Ikoninen rooli korpraali Jonesina sarjassa Dad's Army
- Listamenestys musiikissa kappaleella ”Grandad”
- Kirjailija ja taiteilija, joka jakoi luovuuttaan eri muodoissa
- Arvostettu ja vaikutusvaltainen hahmo brittiläisessä viihdekulttuurissa
Life
Dunn syntyi ja kasvoi Covent Gardenissa, Lontoossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hän kävi koulua Sevenoaksissa ja Italia Conti Academy of Theatre Artsissa. Lapsena hän melkein kuoli ongelmiin, kun hänen perheensä sai lääkärin poistamaan hänen kolmannen nänninsä.
Dunn vietti neljä vuotta sotavankina natsi-Saksassa toisen maailmansodan aikana. Hän avioitui Priscilla Morganin kanssa vuonna 1959. Heillä oli kaksi tytärtä, Jessica ja Polly. Dunn muutti perheineen Portugaliin, jossa hän vietti aikaa maalaamalla, kunnes sokeutui. Vuonna 1975 hänelle myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin arvonimi (OBE).
Kuolema
Dunn kuoli aamulla 6. marraskuuta 2012 sairaalassa Portugalin Algarvessa leikkauksen jälkeisiin ongelmiin. Hän oli 92-vuotias. Hän oli työskennellyt näyttelijänä lähes 50 vuotta.
Elokuvat
- Boys Will Be Boys (1935)
- Hyvää huomenta, pojat (1937)
- Jenkki Oxfordissa (1938)
- Pojat ja ruskeat (1949)
- San Teresan aarre (1959)
- Mikä Whopper (1961)
- Nopea nainen (1962)
- Hänen on mentävä (1963)
- Hiiri kuussa (1963)
- Teidän täytyy vitsailla (1965)
- Mini-Affair (1967)
- Ihan kuin nainen (1967)
- Roistot ja kruunut (1969)
- Taikakristitty (1969)
- Isän armeija (1971)
- Tohtori Fu Manchun hurja juoni (1980)
Televisio-ohjelmat
- Bootsie ja Snudge (1960-1963)
- Isän armeija (1968-1977)
- Täältä tulevat kaksikerroksiset! (1970-1971)
- Vanhus (1974-1975)
- Isoisä (1979-1984)
- Paljon puhetta tyhjästä (1984)
Laulut
- "Nimeni (Nina)" (1971)
- "Ihana Lilja" (1972)
- "Lähdetään kävelylle" (1972)
- "Meidän laulumme" (1973)
- "Isoisä" (1973)
- "Vanhus" (1974)
- "Holding On" (1976)
- "Goodnight Ruby" (1977)
- "Thinking of You This Christmas" (1978)
- "Ei ole paljon muutosta punnasta näinä päivinä" (1982)
- "Isoisä" (1988)