Sotavanki — määritelmä, oikeudet ja Geneven yleissopimukset
Tutustu sotavangin määritelmään, hänen oikeuksiinsa ja Geneven yleissopimusten vaatimuksiin — selkeä opas sodan oikeuksiin ja kansainvälisiin normeihin.
Sotavanki tarkoittaa aseellisen konfliktin aikana vihollisen käsiin joutunutta taistelijaa tai muuta henkilöä, jolla on erityinen kansainvälisoikeudellinen suoja. Historiallisesti vangit usein tapettiin tai pakotettiin orjiksi, mutta nykyaikana sotavangeilla on laajat oikeudet, jotka on kirjattu muun muassa Geneven yleissopimuksiin ja muihin sotalaeissa säädettyihin normeihin. Sotavangin määritelmä ja oikeudet koskevat erityisesti tilanteita, joissa kyse on kansainvälisestä aseellisesta konfliktista.
Kuka on sotavanki?
Geneven yleissopimukset ja kansainvälinen tapaoikeus määrittelevät ne henkilöt, jotka voivat saada sotavangin aseman. Tyypillisesti siihen kuuluvat:
- tavanomaisen asevoiman jäsenet;
- armeijaan kuuluvat milisiat ja vapaaehtoisjoukot, jotka täyttävät tietyt ehdot (toimivat komennon alaisuudessa, käyttävät erottuvaa tunnusta, kantavat aseita avoimesti ja noudattavat sodan lakeja);
- tehtävissä asevoimien mukana olevat siviilit (esimerkiksi huoltohenkilöstö);
- kaatuneet, haavoittuneet ja haaksirikkoutuneet, jotka ovat joutuneet vihollisen käsiin.
Sen sijaan puhtaasti siviilit eivät ole sotavankeja, elleivät he täytä edellä mainittuja ehtoja. Konfliktin luonne (kansainvälinen vs. sisäinen) vaikuttaa myös statukseen: sisäisissä konflikteissa ei yleensä sovelleta samoja sotavankisääntöjä.
Sotavangin keskeiset oikeudet ja suoja
Vangit on käsiteltävä inhimillisesti ja heidän perusoikeutensa on turvattava. Keskeisiä määräyksiä ovat muun muassa:
- Väkivallalta ja kidutukselta suojelu — sotavankeihin ei saa kohdistaa väkivaltaa, kidutusta tai halventavaa kohtelua;
- Elatus, majoitus ja terveydenhuolto — vangin on saatava riittävä ruoka, vaatetus, suoja ja hoito;
- Yhteydenpito — oikeus kirjeenvaihtoon ja ilmoittaa läheisilleen vangitsemisesta; kansainvälisillä järjestöillä kuten Punaisella Ristillä on oikeus käynteihin;
- Työ — vangille voidaan määrätä hyväksyttävää työtä, mutta upseereita ei saa pakottaa työskentelemään ja työolojen tulee olla ihmisarvoiset;
- Uskonnon ja henkilöllisyyden kunnioitus — uskonnollisesta käytöksestä ja henkilökohtaisista oikeuksista on huolehdittava;
- Oikeudelliset takuut — vangille on taattava oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, eikä häntä saa rangaista lainmukaisista aseenkäyttöön liittyvistä toimista;
- Palautus tai vaihto — sodan päättyessä tai kun muita ehtoja täyttyy, sotavangit on yleensä palautettava kotimaahansa tai vaihdettava vastapuolen kanssa.
Velvollisuudet ja rajoitukset
Sotavangin velvollisuuksiin kuuluu esimerkiksi ilmoittaa nimensä, syntymäaikansa ja henkilöllisyytensä. Heidät voidaan myös asettaa vartioitaviksi ja rajoittaa liikkumista, mutta mitään kostotoimenpiteitä tai nöyryyttävää kohtelua ei saa käyttää. Sotavanki voi joutua rangaistukseen, jos hän rikkoo detentio- tai turvallisuussääntöjä, mutta rankaisutoimet on suoritettava oikeudenmukaisissa puitteissa.
Statuksen määritys ja suojan varmistaminen
Jos on epäselvää, onko henkilö sotavanki, kansainvälisoikeus edellyttää, että hänet oletetaan sotavangiksi, kunnes asia selvitetään asianmukaisessa menettelyssä. Monissa valtioissa toimivat toimivaltaiset lautakunnat tai tuomioistuimet, jotka arvioivat statuksen. Kansainväliset toimijat kuten ICRC seuraavat käytäntöjä ja voivat toimia väliintulojärjestelmänä.
Rikkomukset ja oikeudellinen vastuu
Geneven yleissopimusten rikkomukset, esimerkiksi kidutus tai järjestelmällinen huono kohtelu, ovat vakavia ja voivat muodostaa sotarikoksia. Sekä yksilöt että valtiot voidaan saattaa vastuuseen. Sotavankeihin kohdistuvat meritutkimukset ja oikeudenkäynnit on pidettävä rehellisin menettelyin ja loukkausten uhrien oikeudet suojattava.
Lyhyt historiallinen konteksti
Menneinä vuosisatoina vangeilla usein ei ollut minkäänlaisia oikeuksia; heidät saatettiin tappaa, myydä tai pakottaa orjiksi. Nykyään kansainvälinen oikeus pyrkii estämään tällaiset kohtelut ja takaamaan sotavangeille ihmisarvoisen kohtelun ja lailliset turvamekanismit. Tämän oikeudellisen kehityksen ytimessä ovat erityisesti Geneven yleissopimukset.
Intiasta kotoisin olevat sotilaat, jotka olivat Saksan vankeja ensimmäisessä maailmansodassa.
Oikeudet
Kolmas Geneven yleissopimus antaa sotavangeille monia eri oikeuksia. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä:
- Heitä on kohdeltava säädyllisesti ja kunnioittavasti
- Heidän on saatava kertoa perheilleen ja Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, että he ovat sotavankina.
- Heillä on oikeus olla yhteydessä perheisiinsä ja saada paketteja...
- Heillä on oikeus pitää vaatteensa, ruokailuvälineensä ja henkilökohtaiset tavaransa.
- Heille on annettava riittävästi ruokaa, vaatteita, asunto ja lääkärinhoitoa.
- Jos vangitsijat pakottavat heidät työskentelemään, sotavangeille on maksettava tehdystä työstä.
- Jos heitä syytetään rikoksesta, heille on järjestettävä oikeudenkäynti.
Jos sotavangit ovat hyvin sairaita tai loukkaantuneita, heillä on oikeus päästä vapaaksi. Sodan päätyttyä kaikki vangit on vapautettava nopeasti.
Sotavangeilla on myös oikeus EI:
- antaa vangitsijoilleen mitään muita tietoja kuin nimensä, ikänsä, sotilasarvonsa ja palvelusnumeronsa (sotilastunnus).
- Heidän rahansa tai arvokkaat tavaransa varastetaan
- tehdä pakkotyötä, sotilastyötä tai työtä, joka on vaarallista, epäterveellistä tai halventavaa.
Sotavangeilla on oikeus saada paketteja, kuten tämä Britannian Punaisen Ristin paketti toisesta maailmansodasta.
Kaikki vangit eivät saa näitä oikeuksia
Kaikki sodan aikana kiinni otetut ihmiset eivät ole "sotavankeja". Kolmannessa Geneven yleissopimuksessa on tiukka määritelmä siitä, mikä on sotavanki. Siinä esimerkiksi sanotaan, että ollakseen "sotavankeja" sotilaiden on oltava:
- käyttävät univormuja tai merkkejä vaatteissaan, joista käy ilmi, että he ovat sotilaita.
- Heillä on oltava jokin merkki (kuten lippu), joka osoittaa jo kaukaa, että he ovat sotilaita.
- kantavat aseitaan avoimesti näkyvillä paikoilla.
- Noudata sodan lakeja
Geneven yleissopimusten mukaan sotilaat, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, eivät ole "sotavankeja". He ovat "laittomia taistelijoita" (mikä tarkoittaa "ihmisiä, jotka taistelevat tavalla, joka on vastoin lakia"). Tämä tarkoittaa, että heillä EI ole Geneven yleissopimuksissa lueteltuja oikeuksia.
Tämä aiheutti kiistaa 2000-luvun alussa. Esimerkiksi kesäkuussa 2002 Yhdysvallat kävi sotaa Afganistanissa. Puolustusministeri Donald Rumsfeld ilmoitti, että Yhdysvaltain vangitsemat ihmiset olivat "laittomia taistelijoita, joilla ei ole mitään oikeuksia Geneven yleissopimuksen mukaan". Yhdysvallat sanoi, että nämä ihmiset olivat laittomia taistelijoita, eivät sotavankeja, koska:
- He eivät käyttäneet vaatteita, jotka erottaisivat heidät tavallisista siviileistä.
- He eivät järjestäytyneet ryhmiin, joilla olisi ollut komentoketju...
- He eivät noudattaneet sodan lakeja (koska he tukivat terroristijärjestö Al-Qaidaa).
Yhdysvallat vei osan näistä ihmisistä Guantánamo Bayn vankilaan. Koska he olivat vihollistaistelijoita, Guantánamon vangit eivät saaneet oikeuksia, jotka Geneven yleissopimukset antavat sotavangeille.
Koska he eivät ole Geneven yleissopimusten mukaisia sotavankeja, Guantánamo Bayn vangit eivät ole saaneet niitä oikeuksia, joita sotavangeilla olisi.
Sotavangeihin kohdistuneet sotarikokset
Kun maa tai ihmisryhmä ei anna sotavangeille heidän oikeuksiaan, se syyllistyy sotarikokseen. Näiden sotarikosten rankaiseminen ei kuitenkaan ole aina ollut helppoa.
Rikosten rankaiseminen
Geneven yleissopimuksessa luetellaan sotavankeja koskevat oikeudet. Geneven yleissopimuksessa ei kuitenkaan sanota, miten ihmisiä pitäisi rangaista, jos he eivät anna sotavangeille näitä oikeuksia.
Kun jokin maa on aiemmin rikkonut Geneven sopimusta jättämällä antamatta sotavangeille heidän oikeutensa, on voinut tapahtua monenlaisia asioita. Esimerkiksi toisen maailmansodan päätyttyä sodan voittaneet maat perustivat sotatuomioistuimet, joita kutsuttiin Nürnbergin ja Tokion oikeudenkäynneiksi. Näissä oikeudenkäynneissä natsi-Saksan ja Japanin keisarikunnan sotilasjohtajia syytettiin sotavankeihin kohdistuneista rikoksista (ja monista muista asioista). Monet heistä tuomittiin kuolemaan tai elinkautiseen vankeuteen.
Toisinaan sotavankeihin kohdistuneet rikokset saatetaan kuitenkin tuomita samassa maassa, jossa rikokset tapahtuivat. Tämä voi tapahtua ennen sodan päättymistä tai sen jälkeen. Joskus sotavankeihin kohdistuneita rikoksia ei rangaistu lainkaan.
Kansainvälinen rikostuomioistuin
Vuonna 2002 perustettiin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC), jonka tehtävänä on tutkia sotarikoksia eri puolilla maailmaa ja mahdollisuuksien mukaan rangaista niistä ihmisiä.
Kansainvälisellä rikostuomioistuimella on pitkä luettelo sotarikoksiksi määritellyistä rikoksista. Joitakin sotavankeihin kohdistuvia sotarikoksia ovat:
- Kidutus
- Raiskaus, seksuaalinen väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö
- sotavankien vahingoittaminen tai tappaminen
- vakavan kivun tai kärsimyksen aiheuttaminen (tämä voi olla henkistä tai fyysistä kärsimystä).
- Pakotetaan sotavangit tekemään sotilastöitä, jotka vahingoittavat heidän omaa maataan.
- Sotavankien käyttäminen panttivankeina
- sotavankien julma kohtelu, heidän ihmisarvonsa kunnioittamatta jättäminen tai heidän nöyryyttämisensä
Jos jokin maa tai ihmisryhmä syyllistyy sotarikokseen sotavankeja vastaan, Kansainvälinen rikostuomioistuin voi asettaa heidät syytteeseen ja rangaista heitä, jos heidät todetaan syyllisiksi.
Nürnbergin oikeudenkäynnit rankaisivat natseja siitä, että he näännyttivät, kiduttivat ja murhasivat monia neuvostoliittolaisia sotavankeja keskitysleireillä.
Kuvagalleria
Ennen 1900-lukua
· 
Kaiverrus nubialaisista sotavangeista, tehty muinaisessa Egyptissä 1300 eaa. ja 1201 eaa. välisenä aikana.
· 
Taide Ajax Lesserin raiskaamasta naisesta POW. Tehty antiikin Kreikassa noin 440-430 eKr.
· 
Orjan reliefi (vasemmalla) antiikin Roomassa. Rooman valtakunta teki sotavangeista usein orjia.
· 
Maalaus mongoliratsastajista ja vangeista 1300-luvulta.
· 
Kun Kolumbus hyökkäsi Haitiin vuonna 1492, hänen sotilaansa teurastivat sotavangit ja tekivät muista orjia.
· .jpg)
Vuodelta 1535 peräisin oleva piirros, jossa atsteekit käyttävät sotavankeja ihmisuhreina.
· 
Espanjalaiset valloittajat hyökkäävät atsteekkien valtakuntaan vuonna 1519. Espanjalaiset murhasivat monia atsteekkien sotavankeja ja tekivät toisista orjia.
· 
Amerikkalaisia sotavankeja vallankumoussodan ajalta brittiläisellä vankila-aluksella
· 
Piirros japanilaisista sotilaista, jotka mestasivat kiinalaisia sotavankeja ensimmäisen kiinalais-japanilaisen sodan aikana (1894-1895).
20. vuosisata
· 
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen palanneiden saksalaisten sotavankien juhla (banderollissa lukee "Koti tervehtii teitä!") (1920)
· 
Joukkohauta Katynin verilöylyistä vuonna 1940, joissa Neuvostoliiton puna-armeija tappoi noin 22 000 ihmistä.
· 
Toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan vangiksi joutuneen amerikkalaisen sotavangin perheelle lähetetty sähke.
· 
Sotilaat kantavat ruumiita Bataanin kuolemanmarssin jälkeen (1942). Noin 20 000 filippiiniläistä sotavankia ja 1 600 amerikkalaista kuoli.
· 
Vuonna 1944 76 liittoutuneiden sotavankia pakeni natsien sotavankileiriltä tunnelin kautta. Natsit vangitsivat heistä 73 ja teloittivat 50.
· 
42 amerikkalaisen sotavangin ruumiit, jotka Pohjois-Korean armeija surmasi Korean sodan aikana (1950).
· 
Pohjois-Vietnam vapauttaa joitakin Vietnamin sodan sotavankeja (mukaan lukien John McCain) vuonna 1973.
· 
Iranin ja Irakin sodan (1988) aikana vangitut iranilaiset sotavangit, myös lapsisotilaat.
· 
Video Yhdysvaltain merijalkaväen merijalkaväestä ja Navy SEAL -joukoista pelastamassa amerikkalaista sotavankia Jessica Lynchiä Irakin sodan aikana (2003).
Etsiä