Eleanor Roosevelt

Varhainen elämä

Tausta

Hänen syntymäpaikkansa on 56 West 37th Street, New York City, New York. Hänen vanhempansa olivat Elliott Roosevelt I ja Anna Hall Roosevelt. Nuorta Anna Rooseveltia seurasi kaksi veljeä. Rooseveltin perhe täydentyi Elliott Jr:n (1889-1893) ja Hall Rooseveltin (1891-1941) myötä. Hän on Franklin Rooseveltin, josta myöhemmin tuli hänen aviomiehensä, viides serkku.

Hän oli yksi Yhdysvaltain presidenteistä, Theodore Rooseveltin, suosikkiveljentytär.

Hänen perheensä oli Claes Martenszen van Rosenveltin jälkeläisiä. Hän oli tullut New Amsterdamiin, Manhattanille Alankomaista 1640-luvulla. Hänen pojanpoikansa Johannes ja Jacobus perustivat kaksi Rooseveltin suvun haaraa. Johanneksen jälkeläisiä olivat New Yorkin Oyster Bayn Rooseveltin suku. Jacobuksen jälkeläiset olivat New Yorkin Hyde Parkissa asuvan Rooseveltin perheen jälkeläisiä. Eleanor oli Johannes-haaran jälkeläinen. Hänen tuleva aviomiehensä Franklin polveutui Jacobus-haarasta.

Theodore Roosevelt, yksi Yhdysvaltain presidenteistä, oli hänen setänsä. Hän oli kuin isä Eleanorille, tulevalle First Ladylle. Anna Eleanor käytti mielellään nimeä Eleanor ja käytti nimeään Anna Eleanor vain virallisissa papereissa ja pankkisekkien allekirjoittamisessa. Äidin puolelta hän oli Yhdysvaltain perustuslain allekirjoittajan William Livingstonin jälkeläinen.

Lapsuus

Hänen vanhempansa kuolivat varhain. Tämän jälkeen hänen äidin isoäitinsä Marry Ludlow Hall (1843-1919) kasvatti hänet. Hän vietti lapsuutensa Tivolissa, New Yorkissa. Useimmat hänen äitinsä perheenjäsenet pyrkivät katsomaan häntä alaspäin, ehkä hänen tavallisen ulkonäkönsä ja kaksimetrisen pituutensa vuoksi. Jopa Hyde Parkin Rooseveltit, mukaan lukien hänen tuleva anoppinsa Sara Delano Roosevelt, huomauttivat hänelle Manhattanin Rooseveltista: "Meillä on kaikki ulkonäkö ja raha."

Viime aikoina on noussut esiin väitteitä, joiden mukaan hän olisi tuntenut olonsa turvattomaksi äitinsä isoäidin kotona. Monilla miespuolisilla perheenjäsenillä oli tapana käyttää paljon juomia. Kerran, kun hän oli vierailulla tätinsä Bamie Rooseveltin (Theodore Rooseveltin sisko) luona, hän murtui ja huudahti itkien: "Minulla ei ole oikeaa kotia".

Bamie-täti oli hyvin avulias. Hän yritti löytää hänelle parempia koulutusmahdollisuuksia. Hän järjesti, että Eleanor lähtisi Englantiin opiskelemaan, ja Eleanor suostui siihen mielellään.

Koulutus

Eleanor sai Theodore Rooseveltin siskolta Bamie Rooseveltilta kannustusta hankkia hyvä koulutus. Hän lähti Lontooseen ja aloitti opinnot tyttöjen sisäoppilaitoksessa Allenswoodissa Lontoon ulkopuolella. Hän opiskeli siellä vuosina 1899-1902. Rehtorina toimi Mademoiselle Marie Souvestre. Myöhemmin Eleanor muisteli, että Souvestre oli yksi kolmesta tärkeimmästä hänen elämäänsä vaikuttaneesta henkilöstä.

Kesäisin Eleanor vieraili Euroopassa yhdessä rehtori Souvestren kanssa. Hän opiskeli myös historiaa, kieltä ja kirjallisuutta. Hän kiinnostui sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, ja opinnot antoivat hänelle tietoa ja varmuutta esittää näkemyksiään monista asioista. Yksi hänen suurista hetkistään Allenswoodin koulussaan oli, kun hän pääsi maahockeyjoukkueeseen. Hän oli yksi koulun suosikkioppilaista, ja kun hän palasi Yhdysvaltoihin, koulu kaipasi häntä.

Eleanor ja FDR

Eleanor ja Franklin Delano Roosevelt (FDR) tapasivat vuonna 1902, kun hän oli opiskelija Harvardissa. He seurustelivat ja menivät kihloihin marraskuussa 1903. FDR:n äiti vastusti kuitenkin heidän avioliittoaan. Hän jopa lähetti FDR:n pitkälle kiertomatkalle viivyttääkseen avioliittoa ja muuttaakseen FDR:n mielen. Pyhän Patrickin päivänä (17. maaliskuuta 1905) FDR ja Eleanor kuitenkin menivät naimisiin. Presidentti Theodore Roosevelt otti seremoniallisen roolin morsiamen luovuttamisessa. Avioliiton solmimisen jälkeen Eleanorin anoppi jatkoi neuvojen antamista (ja kenties puuttumista) nuoren parin elämään.

Miehensä kuoltua vuonna 1945 Eleanor Roosevelt jatkoi asumista Hyde Parkin kartanossa kivimökissä lähellä päärakennusta. Rakennus oli alun perin pieni huonekalutehdas Val-Kill Industries, ja se muutettiin mökiksi, jota Eleanor ja hänen läheiset ystävänsä käyttivät. Mökki tarjosi Eleanorille yksityisyyttä, jota hän oli toivonut jo vuosia, ja hän piti sitä ensimmäisenä todellisena kotinaan. Mökki on nykyään nimeltään Eleanor Roosevelt Center, ja siellä järjestetään monia ohjelmia, jotka jatkavat hänen perintöään.

Eleanor 14-vuotiaana

First Lady

Hän aloitti roolinsa presidentin rouvana vuonna 1933, kun hänen miehensä ensimmäinen kausi Yhdysvaltain presidenttinä alkoi. Eleanor oli aktiivinen First Lady, jolla oli oma ideologiansa monissa asioissa.

Hän tuki kansalaisoikeusliikettä ja afroamerikkalaisten oikeuksia. Hänen miehensä tarvitsi kuitenkin Yhdysvaltain eteläisten osavaltioiden demokraattien tukea. Siksi hän ei puhunut Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeestä. Eleanorista tuli sen sijaan hänen yhteytensä afroamerikkalaisväestöön, mikä auttoi Franklin Rooseveltia saamaan paljon ääniä.

Vuonna 1939 Amerikan vallankumouksen tyttäret eivät antaneet afroamerikkalaiselle oopperalaulaja Marian Andersonille lupaa esiintyä Washingtonin Constitution Hallissa hänen rotunsa vuoksi. Eleanor järjesti Andersonin esiintymisen Lincoln Memorialin portailla pääsiäissunnuntaina 70 000 hengen yleisölle. Miljoonat ihmiset kuuntelivat esitystä myös radiosta.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan aikana Eleanor Roosevelt pysyi hyvin aktiivisena. Kerran hän toimi myös siviilipuolustuskomitean puheenjohtajana. Hän vieraili monissa paikoissa, sekä siviili- että sotilaskunnissa, kohottaakseen sotamoraalia. Hän tuki erityisesti afroamerikkalaisia ja naisia.

Toisen sodan aikana hänen miehensä allekirjoitti Yhdysvaltain presidenttinä määräyksen nimeltä Executive Order 9066. Määräyksellä suljettiin erityisleireille noin 110 000 japanilaissyntyistä Yhdysvaltain kansalaista. Eleanor vastusti miehensä päätöstä allekirjoittaa tämä määräys.

Jonkin aikaa hän ansaitsi 1000 dollaria viikossa Pan-American Coffee Bureaun mainostamisesta. Kahdeksan ulkomaista hallitusta tuki ja rahoitti toimistoa. Yhdysvaltain ulkoministeriö yritti peruuttaa sopimuksen, mutta ei onnistunut siinä.

Sodanjälkeinen politiikka

Toisen maailmansodan jälkeen hän laati yhdessä René Cassinin, John Peters Humphreyn ja muiden kanssa julistuksen YK:lle: YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Hän toimi myös YK:n ihmisoikeuskomission ensimmäisenä puheenjohtajana. YK:n yleiskokous hyväksyi julistuksen 10. joulukuuta 1948. Tämä teki hänestä hyvin kuuluisan ja oli hänelle suuri saavutus.

Noin neljän vuosikymmenen ajan, 1920-luvulta alkaen aina kuolemaansa saakka vuonna 1962, Eleanor jatkoi toimintaansa poliittisissa asioissa. Hän vastusti tasa-arvomuutosta. Hän katsoi, että tämä lisäys estäisi Yhdysvaltain kongressia antamasta muita säännöksiä naistyöntekijöiden suojelemiseksi.

Roosevelt oli taitava jousiampuja ja yksi ensimmäisistä nykyaikaisista naisista, jotka osallistuivat jousimetsästykseen. Hän jopa kirjoitti metsästyskokemuksistaan miehen nimellä "Chuck Painton" tuon ajan suosittuun metsästyslehteen, Ye Sylvan Archeriin. Yksi Rooseveltin arvostetuista metsästystrofeista oli koristanut hänen miehensä kirjastoa. Se on nyt osa Smithsonian-instituutin Community Forum Collection -kokoelmaa.

Katolinen kysymys

Heinäkuussa 1949 hänen epävarma asenteensa amerikkalaisia katolilaisia kohtaan aiheutti julkisen keskustelun New Yorkin katolisen arkkipiispan Francis Cardinal Spellmanin kanssa. Eleanor oli kirjoittanut tiettyjä ehdotuksia vastaan, kuten katolisten koulujen tiettyjen (ei-uskonnollisten) toimintojen, kuten oppilaiden bussikuljetusten, rahoittamista. Spellman huomautti, että korkein oikeus oli hiljattain vahvistanut tällaiset säännökset. Hän syytti Spellmania myös katolilaisvastaisuudesta. Suurin osa demokraateista asettui Eleanor Rooseveltin taakse ja tuki häntä. Spellman tuli Eleanorin Hyde Parkin kotiin kuromaan heidän erimielisyytensä umpeen.

Joka tapauksessa Eleanor ei koskaan ollut katolilaisten keskuudessa yhtä suosittu kuin miehensä. He eivät myöskään olleet tyytyväisiä Eleanorin tukemaan syntyvyydenvalvontaan. He olivat myös paheksuneet sitä, että hän oli ennen sotaa (ennen toista maailmansotaa) sponsoroinut Amerikan nuorisokongressia, jossa kommunistit olivat vahvasti edustettuina, mutta katoliset nuorisoryhmät eivät olleet edustettuina.

New York ja kansallinen politiikka

Vuonna 1954 Carmine DeSapio kampanjoi Eleanorin poikaa, Franklin D. Rooseveltia, nuorempaa, vastaan New Yorkin oikeusministerin vaaleissa. Franklin (Jr.) hävisi. Eleanor piti DeSapiota vastuullisena poikansa tappiosta. Hän inhosi DeSapion poliittista käyttäytymistä koko loppuvuoden 1950-luvun ajan. Yhdessä vanhojen ystäviensä, kuten Herbert Lehmanin ja Thomas Finletterin, kanssa hän onnistui syrjäyttämään DeSapion vallasta vuonna 1961.

Eleanor Roosevelt oli Adlai Stevensonin läheinen ystävä. Hän tuki Stevensonin ehdokkuutta vuosien 1952 ja 1956 presidentinvaaleissa. Hän tuki Stevensonia vielä kerran vuonna 1960, mutta John F. Kennedy sai presidenttiehdokkuuden.

Vuonna 1964 Eleanor Roosevelt auttoi perustamaan 2 800 hehtaarin kokoisen Roosevelt Campobello International Parkin Campobellon saarelle New Brunswickiin. Tämä oli seurausta Rooseveltin kesätilan lahjoituksesta Kanadan ja Yhdysvaltojen hallituksille.

Eleanor puhuu YK:ssa vuonna 1947

Perheasiat

Anoppi

Sara Delano Roosevelt oli hänen anoppinsa. Jo ennen kuin Eleanor meni naimisiin FDR:n kanssa, hänellä ei ollut hyviä suhteita Sara Delanon kanssa. Biografit ja historioitsijat keskustelevat edelleen asiasta ja syistä heidän vaikeaan suhteeseensa. Avioliittonsa alkuvuosina Eleanor kuitenkin arvosti anoppinsa ehdotuksia, kunnes hän itse pystyi kehittämään luottamusta kotiasioissa.

Ehkä Sara halusi pojalleen FDR:lle menestystä kaikissa elämän asioissa, myös avioliitossa. Hän oli aina antanut FDR:lle kiintymyksensä siinä määrin, että hän oli hemmotellut häntä. Hän antoi jopa kalliita lahjoja FDR:n ja Eleanorin lapsille. Joskus Eleanorilla oli ongelmia, jotka johtuivat anopin näin kalliista lahjoista.

Oyster Bay Rooseveltit

Eleanor nautti aina setänsä Theodore Rooseveltin, Oyster Bayn Roosevelttien päähenkilön, suosiota. Hän joutui kuitenkin riitoihin serkkunsa Alice Rooseveltin kanssa. Alice oli Theodore Rooseveltin tytär. Theodore-setä piti Eleanorin käytöstä vastuullisempana, sosiaalisesti hyväksyttävämpänä ja yhteistyökykyisempänä kuin omaa tytärtään Alicea. Alice oli kaunis ja erittäin valokuvauksellinen, mutta kapinallinen ihminen. Joskus Theodore Roosevelt sanoi hänelle: "Miksi et voi olla enemmän 'Eleanor-serkun' kaltainen?". Nämä kokemukset loivat elinikäisen onnettoman suhteen kahden korkean profiilin serkun välille.

Rooseveltin poliittisen uran nousun myötä Eleanorin ja Oyster Bayn Roosevelttien väliset suhteet huononivat. "Alice-serkku" esitti kommentteja, kuten kuvauksen, jonka mukaan FDR oli "kaksi kolmasosaa mössöä ja yksi kolmasosa Eleanoria". FDR:n presidentin virkaanastujaisiin vuonna 1933 Alice sai kuitenkin kutsun osallistua yhdessä veljiensä Kermit Rooseveltin ja Archibald Rooseveltin kanssa, joiden kanssa Eleanor oli läheinen.

Eleanor vuonna 1933

Kuolema

Vuonna 1961 kaikki hänen omaelämäkertansa niteet koottiin teokseksi The Autobiography of Eleanor Roosevelt. Se painetaan kuitenkin noin 45 vuotta myöhemmin.

Eleanor Roosevelt jäi miehensä jälkeen eloon lähes 20 vuodella. Vuodesta 1919 lähtien hän oli sairastanut luuydintuberkuloosia. Se oli uusiutunut aika ajoin.

Hän kuoli illalla 7. marraskuuta 1962 asunnossaan Manhattanilla New Yorkissa tuberkuloosiin. Kuollessaan hän oli 78-vuotias. Hänet on haudattu miehensä Franklin D. Rooseveltin viereen Hyde Parkiin, New Yorkiin. Ihmiset pitivät hänestä niin paljon, että tuolloin julkaistussa muistokuvassa näytettiin yksinkertaisesti kaksi enkeliä, jotka katsoivat alas kohti pilvien aukkoa, ja kuvatekstinä oli "Hän on täällä", koska esittelyä ei tarvittu ja ihmiset ymmärsivät, että "hän" tarkoitti Eleanor Rooseveltia.

Eleanor Roosevelt oli koko elämänsä ajan uskollinen Theodore Rooseveltille ("Ted-setä"). Hänen tavaroihinsa kuului muun muassa hänen Theodore Roosevelt Associationin jäsenkorttinsa.

Vuonna 1968 hän sai Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuspalkinnon. Hänen kuolemansa jälkeen hänen Nobelin rauhanpalkintoaan yritettiin saada epäonnistuneesti.

Eleanor myöhempinä vuosina

Aiheeseen liittyvät sivut

• Franklin Delano Roosevelt
• Elliott Roosevelt I
• Anna Hall Roosevelt
• Hall Roosevelt
• Theodore Roosevelt
• Molly Yard
• Lucy Page Mercer Rutherfurd