Yhdysvaltojen perustuslaki on Yhdysvaltojen korkein laki. Se allekirjoitettiin 17. syyskuuta 1787 Philadelphiassa, Pennsylvaniassa pidetyssä perustuslakikokouksessa. Myöhemmin 13 ensimmäisen osavaltion kansanedustajat saattoivat sen voimaan eli ratifioivat sen. Kun yhdeksän osavaltiota ratifioi asiakirjan, ne loivat suvereenien osavaltioiden liiton ja liittovaltion hallituksen tätä liittoa varten. Tämä hallitus aloitti toimintansa 4. maaliskuuta 1789, ja se korvasi liittosopimuksen artiklat.
Yhdysvaltain perustuslaki on vanhin nykyisin käytössä oleva liittovaltion perustuslaki.
Vuodesta 1787 lähtien Yhdysvaltojen perustuslakiin on tehty 27 kertaa muutoksia (lisäyksiä). Kymmenen ensimmäistä näistä muutoksista on yhdessä nimeltään Bill of Rights.
Perustuslaki koostuu johdannosta (Preamble) ja seitsemästä pääartikkelista, jotka määrittelevät liittovaltion toimielimet ja niiden suhteet: artikla I (legislatiivinen valta Kongressille), artikla II (toimeenpaneva valta presidentille), artikla III (oikeuslaitos ja korkein oikeus), artikla IV (osavaltioiden väliset suhteet), artikla V (muutosmenettely), artikla VI (supremacy clause eli liittovaltion etusija) ja artikla VII (ratifiointimenettely). Teksti on lyhyt ja tarkoituksellinen, minkä vuoksi sitä on helppo tulkita uudelleen ajan tarpeiden mukaan.
Perustuslakikokoukseen osallistui 55 valtuutettua, ja kokousta johti George Washington. James Madisonia pidetään usein "perustuslain isänä" hänen keskeisen roolinsa vuoksi suunnittelussa ja myöhemmin perustuslain sanamuodon ja Bill of Rightsin muotoilussa. Ratifiointivaiheessa käytiin kiivas julkinen keskustelu liittovaltaisen vallan kasvusta; niin sanotut federalistit kannattivat uutta perussopimusta ja anti-federalistit vaativat takuita yksilönvapauksille — tämä johti Bill of Rightsin lisäämiseen.
Oikeuskäytännössä tärkeä virstanpylväs oli korkein oikeus vuonna 1803 käsittelemässä tapauksessa Marbury v. Madison, jossa perustettiin oikeusasteen valta arvioida lain ja perustuslain yhteensopivuutta — ns. judicial review. Perustuslaki myös korostaa valtasuhteiden erottelua (separation of powers) ja vallan tasapainoa (checks and balances) estääkseen vallan keskittymisen yhdelle taholle. Lisäksi liittojärjestelmä (federalism) jakaa valtaa liittovaltion ja osavaltioiden välillä.
Perustuslain muutosprosessi on määritelty artiklassa V: muutosesitys voi tulla Kongressin kahden kolmasosan enemmistöllä kummassakin kamarissa tai kansalliskokouksessa, johon osavaltiot kutsutaan kahden kolmasosan pyynnöstä; ratifiointi vaatii kolme neljäsosaa osavaltioista. Tämän joustavan mutta vakaan menettelyn ansiosta perustuslaki on pysynyt toimivana käytännössä yli kaksi vuosisataa.
10 tärkeintä faktaa
- Allekirjoitus ja paikka: Perustuslaki allekirjoitettiin 17. syyskuuta 1787 Philadelphiassa.
- Voimaantulo: Se tuli voimaan, kun yhdeksän osavaltiota ratifioi sen; uusi liittovaltion hallitus aloitti toimintansa 4. maaliskuuta 1789.
- Vanhin toimiva perustuslaki: Se on maailman vanhin jatkuvasti käytössä oleva liittovaltion perustuslaki.
- Bill of Rights: Ensimmäiset kymmenen lisäystä (amendmenttia) tunnetaan nimellä Bill of Rights ja ne turvaavat keskeisiä yksilönvapauksia.
- Muutokset: Perustuslakiin on tehty yhteensä 27 lisäystä; viimeinen, 27. lisäys, ratifioitiin vuonna 1992.
- Roolijako: Perustuslaki jakaa vallan kolmeen haaraan: lainsäädäntö, toimeenpano ja oikeuslaitos, ja määrittelee niiden tarkat valtasuhteet.
- Judicial review: Korkein oikeus vahvisti 1803 Marbury v. Madison -tapauksessa oikeutensa mitätöidä perustuslain vastaiset lait.
- Federalismi: Perustuslaki perustaa liittovaltion, jossa valta jakautuu liittohallituksen ja osavaltioiden kesken.
- Supremacy clause: Artikla VI tekee perustuslaista ja liittovaltion laeista ylimpänä lain lähteenä osavaltioiden lakien rinnalla (supremacy clause).
- Global vaikutus: Yhdysvaltain perustuslaki on toiminut mallina monille muille valtioille ja keskustelulle perusoikeuksista ja hallinnon rajoista ympäri maailmaa.
Perustuslaki on samalla sekä perinteinen että muuntuva oikeudellinen kehys: sen periaatteet, kuten yksilönvapaudet, vallan erottelu ja muutosmenettely, ovat säilyttäneet asiakirjan merkityksen nykyaikaisessakin poliittisessa elossa. Se vaikuttaa päivittäiseen lainsäädäntöön, yhteiskunnalliseen keskusteluun ja oikeuskäytäntöön Yhdysvalloissa edelleen voimakkaasti.