María Eva Duarte de Perón (7. toukokuuta 1919 – 26. heinäkuuta 1952) oli Argentiinan presidentin Juan Perónin toinen vaimo. Hän syntyi Los Toldosissa ja nousi nopeasti maan näkyväksi julkisuuden henkilölliseksi. Hän toimi ensimmäisenä naisena vuodesta 1946 kuolemaansa saakka, ja hän oli miehensä kanssa Argentiinan julkisen elämän keskeinen vaikuttaja noina vuosina. Ennen avioitumistaan Perónin kanssa hän työskenteli näyttelijänä ja radioesiintyjänä.
Varhaiselämä ja ura
Eva Duarte syntyi vaatimattomaan perheeseen ja muutti nuorena Buenos Airesiin tavoittelemaan uraa näyttelijänä. Hän esiintyi teatterissa, radiossa ja elokuvissa, mikä teki hänestä tunnetun nuorena naisena. Näyttelijätaustan ansiosta hänellä oli kyky esiintyä ja tavoittaa laaja yleisö, mikä myöhemmin auttoi hänen poliittisessa toiminnassaan.
Nousu politiikkaan ja rooli kansakunnan esikuvana
Eva tapasi Juan Perónin 1944, ja pari meni naimisiin vuonna 1945. Perónin vaalit voitettuaan pariskunta nousi yhteiseen valtaan, ja Evasta tuli nopeasti järjestelmällinen ja karismaattinen kansanjohtaja. Hän käytti asemaansa edistääkseen köyhien etuja, parantaakseen sosiaalipalveluja ja muodostaakseen vahvan kannattajakunnan erityisesti työväenluokan keskuudessa.
Sosiaalityö ja naisasian edistäminen
Evita perusti laajoja hyväntekeväisyys- ja sosiaaliprojekteja, joiden kautta jaettiin muun muassa rakennuksia, kouluja, sairaaloita ja apua köyhille. Hänen työtään varten perustettiin organisaatioita, jotka jakoivat avustuksia ja palveluja suoraan kansalaisille. Lisäksi Eva oli aktiivinen naisten äänioikeusliikkeessä: hänen ja Perónin hallituksen aikana naiset saivat äänioikeuden, ja Evasta tuli vahva naisasian symboli. Hän perusti myös naisille tarkoitetun poliittisen järjestön, joka kannusti naisia osallistumaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan.
Valta-asema ja tunnustus
Evasta tuli ennenkuulumattoman suosion kohde, mutta hän oli myös kiistanalainen hahmo. Viettäessään aikaa sekä julkisten hyväntekeväisyysohjelmien että poliittisen toiminnan parissa hänestä muodostui Peronismiksi kutsutun liikkeen keskeinen symboli. Ennen kuolemaansa kongressi nimitti hänet virallisesti kansakunnan hengelliseksi johtajaksi, mikä kuvastaa hänen roolinsa poikkeuksellista merkitystä tuon ajan Argentiinassa.
Sairaus ja kuolema
Evita sairastui vakavasti ja menehtyi 26. heinäkuuta 1952. Hänen ennenaikainen kuolemansa järkytti monia kannattajia ja synnytti valtavan surun ja muistojuhlan ympäri maata. Kuoleman jälkeen hänen maineensa ja muistojensa ympärille kehittyi vahva kultti, ja hänen perintönsä vaikutti Argentiinan poliittiseen kulttuuriin vuosikymmeniksi eteenpäin.
Perintö ja kulttuurinen vaikutus
Evita on yksi Latinalaisen Amerikan tunnetuimmista poliittisista naisista. Hänen elämänsä ja työnsä ovat herättäneet ihailevia ja kriittisiä tulkintoja: toiset näkevät hänet köyhien ja naisten puolustajana, toiset kritisoivat hänen, ja hänen puolueensa, autoritaarisempia piirteitä. Evasta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja, tehty elokuvia ja musikaaleja — tunnetuimpana Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen musikaali "Evita", joka on tuotu myös elokuvaksi.
Evitan perintö näkyy edelleen Argentiinan yhteiskunnassa: sekä sosiaalisten uudistusten että poliittisten kiistojen kautta. Hänen elämäntarinansa on esimerkki siitä, miten julkinen persoona voi muovata kansakunnan muistia ja politiikkaa.