Balsamointi

Historia

Muumioituminen

Vanhimmat koskaan löydetyt muumioituneet ruumiit muumioitiin noin 5000-6000 eaa. Näitä ruumiita kutsutaan Chinchorro-muumioiksi. Nämä ruumiit muumioivat muinaiset ihmiset, jotka asuivat Atacaman autiomaassa, nykyisen Chilen ja Perun alueella.

Muinaiset egyptiläiset muumioivat usein ruumiit. He alkoivat muumioida ruumiita jo vuonna 3200 eaa. He uskoivat, että kun ruumis oli muumioitunut, ruumiin sielu löysi tiensä takaisin ruumiiseen ja aloitti matkansa tuonpuoleiseen.

Muinainen palsamointi

Myös Etiopian, Perun, Tiibetin ja Etelä-Nigerian muinaiset kulttuurit käyttivät palsamointitekniikoita. Niin tekivät myös guanchit, jivaro-intiaanit, atsteekit, tolteekit ja mayat.

Muinaisessa Euroopassa ruumiiden balsamointi oli harvinaisempaa. Varhaisimmat tunnetut säilötyt ruumiit Euroopassa ovat noin 5000 vuotta vanhoja. Nämä ruumiit peitettiin sinooperilla niiden säilyttämiseksi. Ne löydettiin Espanjan Osornosta. Ruumiiden balsamointi oli epätavallista Euroopassa aina Rooman valtakunnan aikaan asti.

Arkeologit ovat löytäneet Kiinasta säilyneitä ruumiita Han-dynastian ajalta (206 eaa. - 220 eaa.). Kukaan ei tiedä, miten nämä ruumiit säilyivät.

Keskiaika ja renessanssi

Noin vuoteen 500 eKr. mennessä tieto ruumiiden säilyttämisestä oli levinnyt muinaisista kulttuureista, ja palsamointi yleistyi Euroopassa. Tämä johtui osittain siitä, että tiede ja lääketiede kehittyivät, ja tiedemiehet tarvitsivat ruumiiden paloittelua saadakseen lisää tietoa ihmiskehosta. Jos ruumiita ei säilytetty, ne hajosivat heti, eivätkä tiedemiehet voineet leikellä niitä tai säilyttää niitä muiden tiedemiesten opiksi.

1600- ja 1700-luvut

Englantilainen lääkäri William Harvey loi 1700-luvulla modernin balsamointimenetelmän. Menetelmässä ruiskutetaan kemikaaleja ruumiin valtimoihin, jotta ruumis ei pääse mätänemään.

1700-luvun puoliväliin asti balsamointia käytettiin lähinnä tieteessä ja lääketieteessä. Kuitenkin 1700-luvun puolivälissä skotlantilainen kirurgi William Hunter käytti Harveyn menetelmiä ruumiiden säilyttämiseen ruumishuoneilla. Hänen veljensä John Hunter oli ensimmäinen, joka mainosti balsamointia tavallisille ihmisille, jotka halusivat nähdä läheisensä ruumiin säilöttynä kuoleman jälkeen.

1800-luku

1800-luvulla monet ihmiset alkoivat kiinnostua kuolleiden ystävien ja sukulaisten balsamoinnista. Joskus henkilö saattoi esimerkiksi haluta tulla haudatuksi kaukana sijaitsevaan paikkaan. Ensin ihmiset, jotka välittivät hänestä, halusivat kuitenkin nähdä hänen ruumiinsa ja osoittaa hänelle viimeisen kunnioituksensa. He voisivat tehdä tämän, jos ruumis balsamoitaisiin, koska ruumis ei hajoaisi.

Yhdysvalloissa palsamointi yleistyi sisällissodan aikana. Näin tapahtui, koska monet ihmiset kuolivat kaukana kotoa taistellessaan sodassa. Heidän ruumiinsa oli palautettava kotiin haudattavaksi, ja balsamointi esti ruumiita mätänemästä näiden pitkien matkojen aikana. Kun presidentti Abraham Lincoln kuoli, hänen ruumiinsa voitiin lähettää kotiin haudattavaksi balsamoinnin avulla. Tämä sai ihmiset Yhdysvalloissa tietoisemmiksi palsamoinnista.

Jos ihminen kuoli tartuntatautiin, hänen ruumiinsa haudattiin hyvin nopeasti, jotta tauti ei leviäisi. Balsamointi yleistyi keinona estää tautien leviäminen.

1800-luvun puoliväliin mennessä ihmiset alkoivat perustaa hautajaisia ja hautauksia tarjoavia yrityksiä. Tuolloin näitä yrityksiä pyörittäviä ihmisiä kutsuttiin hautausurakoitsijoiksi. (Nykyään heitä kutsutaan hautausurakoitsijoiksi.) Nämä ihmiset alkoivat käyttää säännöllisesti balsamointimenetelmiä sen sijaan, että he olisivat käyttäneet vanhoja menetelmiä, kuten ruumiiden pakkaamista jäihin.

Nykyaikainen historia

1900-luvun alkuun asti arseenia käytettiin usein ruumiiden balsamoinnissa. Lopulta se korvattiin muilla kemikaaleilla, jotka toimivat paremmin ja ovat vähemmän myrkyllisiä. Vuonna 1867 saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofmann löysi formaldehydin. Tutkijat huomasivat pian, että tämä kemikaali toimi erittäin hyvin ruumiiden säilömiseen. Pian formaldehydi korvasi muut kemikaalit yleisimpänä ruumiiden balsamointiin käytettynä kemikaalina.

 
Keramiikkaa, astioita ja muita esineitä muinaisen Egyptin faarao Tutankhamonin palsamointikätköstä.  


1900-luvun alussa käytetyt palsamointinesteet.  

Balsamointi tänään

Yhdysvalloissa ja länsimaissa balsamointi on nykyään hyvin yleistä. Balsamoinnissa on yleensä muutama vaihe:

1. Balsamoija ruiskuttaa kehon verisuoniin kemikaaleja (joita kutsutaan balsamointinesteiksi). Tämä saa aikaan sen, että veri ja muut kehon nesteet valuvat ulos kehosta ja korvautuvat kemikaaleilla.
2. Balsamoija avaa ruumiin onttoja elimiä ja täyttää ne balsamointinesteellä.
3. Balsamoija voi ruiskuttaa balsamointinestettä ihon alle.
4. Balsamoija voi käyttää balsamointikemikaaleja suoraan iholle, jos ruumiissa on vammoja.

Yleensä balsamointi kestää muutaman tunnin.

Balsamointi ei estä ruumista mätänemästä ikuisesti. Sen tarkoituksena on säilyttää vainajan ruumis jonkin aikaa. Näin ihmiset voivat nähdä ruumiin hautajaistilaisuuksissa ja ruumiit voidaan kuljettaa kaukaisiin paikkoihin haudattavaksi. Kuitenkin riippumatta siitä, minkälaista balsamointia käytetään, ruumis hajoaa lopulta.

 

Uskonnolliset näkemykset palsamoinnista

Eri uskonnoilla on monia erilaisia käsityksiä palsamoinnista. Esimerkiksi nämä uskonnot yleensä sallivat balsamoinnin:

• Buddhalaisuus
• Useimmat kristinuskon haarat
• Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (mormonit)
• Hindulaisuus
• Ystävien seura (kveekarit)

Jotkin uskonnot, kuten eräät uuspyhimysuskonnot, eivät kannusta palsamointiin, mutta eivät kiellä sitä.

Joidenkin uskontojen mukaan palsamointi ei ole koskaan sallittua. Näihin uskontoihin kuuluvat mm:

• Bahá'í-uskonto
• Islam ja juutalaisuus (paitsi paikoissa, joissa lakien mukaan ruumiit on balsamoitava).
• Zarathustralaisuus

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Taksidermia