Balsamointi – mitä se on? Ruumiin säilyttäminen, historia ja menetelmät
Balsamointi — kattava opas ruumiin säilyttämisestä, historiasta ja nykymenetelmistä. Lue miksi, miten ja milloin balsamointi tehdään sekä erot muumiointiin ja taksidermiaan.
Balsamoinnilla tarkoitetaan ruumiin säilyttämistä siten, että se ei pääse hajoamaan. Jos ihmisruumista ei balsamoida, se alkaa hajota hyvin nopeasti. Usein ruumis balsamoidaan esimerkiksi makaamaan) hautajaisia varten, mutta balsamoinnille on muitakin syitä ja käyttötarkoituksia.
Miksi balsamointia tehdään?
- Näytteille asettaminen ja hautajaiset: katselun ja muistotilaisuuksien vuoksi halutaan, että vainaja näyttää levolliselta ja luonnolliselta.
- Kuljetus ja siirto: kansainväliset kuljetukset tai pitkät matkat vaativat usein ruumiin säilymistä.
- Oikeuslääketieteelliset ja tutkijalääketieteelliset syyt: asianmukainen säilytys antaa aikaa tutkimuksille ja näytteiden otolle.
- Historialliset ja näyttelykäytöt: museoissa ja muistomerkeissä esitettävät ruumiit saatetaan käsitellä säilymisen varmistamiseksi.
Lyhyt historiateos
Balsamointi muistuttaa monin tavoin muumiointia, jota monet muinaiset kansat tekivät kuolleille ruumiille. Antiikin Egyptissä tavoitteena oli ruumiin pitkäaikainen säilyttäminen ja uskonnolliset rituaalit. Moderni balsamointi kehittyi 1800-luvulla, kun kemian ja kirurgian edistys mahdollisti tehokkaammat säilöntämenetelmät, erityisesti sota-aikana ja kaukokuljetusten lisääntyessä.
Menetelmät ja aineet
Balsamointi koostuu yleensä useasta vaiheesta. Yleisimmät menetelmät:
- Arteriaalinen balsamointi: ruumiin verisuoniin (yleensä kaulavaltimoon tai reisivaltimoon) pumpataan säilöntäaineliuos, joka korvaa veren ja estää hajoamista. Tuotteissa käytetään usein formaldehydia, glutaraldehydia ja alkoholipituisia liuoksia.
- Onteloiden käsittely: vartalonontelot tyhjennetään ja huuhdellaan, ja niihin ruiskutetaan erityisaineita (cavity treatment), koska onteloissa oleva sisältö nopeuttaa hajoamista.
- Pintakäsittely ja kosmeettinen työ: ihoon ja kasvoihin voidaan tehdä korjauksia, meikkausta ja muotoilua, jotta vainaja näyttää rauhalliselta ja luonnolliselta katseltaessa.
- Pintabalsamointi ja kostutusaineet: joissain tapauksissa käytetään vain pinnallisia aineita, jos arteriaalinen käsittely ei ole tarpeen tai mahdollista.
- Jäähdytys ja väliaikainen säilytys: kylmävarastointi hidastaa hajoamista ja voi joissain tilanteissa korvata balsamoinnin tilapäisesti.
Eroja muihin menetelmiin
Balsamointi eroaa esimerkiksi muumioinnista siinä, että muumioinnissa käytetään usein pidempiä ja laajemmin kehon kemiallisia, kuivattavia tai kääreisiin liittyviä menetelmiä, jotka ovat kulttuurisesti sidottuja. Se eroaa myös taksidermiasta, jossa vain eläimen iho ja ulkoinen muoto säilytetään ja täytetään; ihmisruumiin balsamointi tähtää koko kehon sisäiseen ja ulkoiseen säilymiseen.
Oikeudelliset, eettiset ja uskonnolliset näkökohdat
Balsamointi ei ole kaikissa maissa tai uskonnoissa yhtä suosittua tai sallittua. Esimerkiksi monet islamilaiset ja juutalaiset perinteet suosivat nopeaa hautausta ilman balsamointia. Myös ympäristönäkökohdat ja kemiallisten aineiden käyttö herättävät keskustelua: formaldehydi on tehokas, mutta myrkyllinen ja ympäristölle haitallinen. Useissa maissa onkin säädöksiä ja rajoituksia balsamointikemikaalien käytöstä ja jätehuollosta.
Kuka tekee balsamoinnin ja missä?
Balsamoinnin suorittavat ammattipukupäivät tai hautaustoimistot, joilla on siihen koulutusta ja lupia. Työ tapahtuu yleensä hautaustoimiston tiloissa tai erityisesti varustelluissa laboratorioissa. Myös sairaalat ja oikeuslääketieteelliset yksiköt voivat tehdä säilytystöitä omissa olosuhteissaan.
Vaihtoehdot ja uudet suuntaukset
- Luonnollinen hautaus: ilman kemiallista käsittelyä, joskus juurruttavissa tai ekologisissa hautausmaissa.
- Kylmäketju: pelkkä jäähdytys lyhytaikaiseen säilytykseen.
- Uudet, vähemmän haitalliset aineet: kehitteillä on ympäristöystävällisempiä säilöntäaineita ja menetelmiä.
Balsamointi on siis monivaiheinen prosessi, jonka tavoitteena on estää hajoaminen, mahdollistaa kunnioittava jäähyväisten ottaminen ja tarvittaessa helpottaa ruumiin siirtoa tai tutkimusta. Menetelmät, käytettävät aineet ja eettiset periaatteet vaihtelevat kulttuurin, lain ja tilanteen mukaan.
Historia
Muumioituminen
Vanhimmat koskaan löydetyt muumioituneet ruumiit muumioitiin noin 5000-6000 eaa. Näitä ruumiita kutsutaan Chinchorro-muumioiksi. Nämä ruumiit muumioivat muinaiset ihmiset, jotka asuivat Atacaman autiomaassa, nykyisen Chilen ja Perun alueella.
Muinaiset egyptiläiset muumioivat usein ruumiit. He alkoivat muumioida ruumiita jo vuonna 3200 eaa. He uskoivat, että kun ruumis oli muumioitunut, ruumiin sielu löysi tiensä takaisin ruumiiseen ja aloitti matkansa tuonpuoleiseen.
Muinainen palsamointi
Myös Etiopian, Perun, Tiibetin ja Etelä-Nigerian muinaiset kulttuurit käyttivät palsamointitekniikoita. Niin tekivät myös guanchit, jivaro-intiaanit, atsteekit, tolteekit ja mayat.
Muinaisessa Euroopassa ruumiiden balsamointi oli harvinaisempaa. Varhaisimmat tunnetut säilötyt ruumiit Euroopassa ovat noin 5000 vuotta vanhoja. Nämä ruumiit peitettiin sinooperilla niiden säilyttämiseksi. Ne löydettiin Espanjan Osornosta. Ruumiiden balsamointi oli epätavallista Euroopassa aina Rooman valtakunnan aikaan asti.
Arkeologit ovat löytäneet Kiinasta säilyneitä ruumiita Han-dynastian ajalta (206 eaa. - 220 eaa.). Kukaan ei tiedä, miten nämä ruumiit säilyivät.
Keskiaika ja renessanssi
Noin vuoteen 500 eKr. mennessä tieto ruumiiden säilyttämisestä oli levinnyt muinaisista kulttuureista, ja palsamointi yleistyi Euroopassa. Tämä johtui osittain siitä, että tiede ja lääketiede kehittyivät, ja tiedemiehet tarvitsivat ruumiiden paloittelua saadakseen lisää tietoa ihmiskehosta. Jos ruumiita ei säilytetty, ne hajosivat heti, eivätkä tiedemiehet voineet leikellä niitä tai säilyttää niitä muiden tiedemiesten opiksi.
1600- ja 1700-luvut
Englantilainen lääkäri William Harvey loi 1700-luvulla modernin balsamointimenetelmän. Menetelmässä ruiskutetaan kemikaaleja ruumiin valtimoihin, jotta ruumis ei pääse mätänemään.
1700-luvun puoliväliin asti balsamointia käytettiin lähinnä tieteessä ja lääketieteessä. Kuitenkin 1700-luvun puolivälissä skotlantilainen kirurgi William Hunter käytti Harveyn menetelmiä ruumiiden säilyttämiseen ruumishuoneilla. Hänen veljensä John Hunter oli ensimmäinen, joka mainosti balsamointia tavallisille ihmisille, jotka halusivat nähdä läheisensä ruumiin säilöttynä kuoleman jälkeen.
1800-luku
1800-luvulla monet ihmiset alkoivat kiinnostua kuolleiden ystävien ja sukulaisten balsamoinnista. Joskus henkilö saattoi esimerkiksi haluta tulla haudatuksi kaukana sijaitsevaan paikkaan. Ensin ihmiset, jotka välittivät hänestä, halusivat kuitenkin nähdä hänen ruumiinsa ja osoittaa hänelle viimeisen kunnioituksensa. He voisivat tehdä tämän, jos ruumis balsamoitaisiin, koska ruumis ei hajoaisi.
Yhdysvalloissa palsamointi yleistyi sisällissodan aikana. Näin tapahtui, koska monet ihmiset kuolivat kaukana kotoa taistellessaan sodassa. Heidän ruumiinsa oli palautettava kotiin haudattavaksi, ja balsamointi esti ruumiita mätänemästä näiden pitkien matkojen aikana. Kun presidentti Abraham Lincoln kuoli, hänen ruumiinsa voitiin lähettää kotiin haudattavaksi balsamoinnin avulla. Tämä sai ihmiset Yhdysvalloissa tietoisemmiksi palsamoinnista.
Jos ihminen kuoli tartuntatautiin, hänen ruumiinsa haudattiin hyvin nopeasti, jotta tauti ei leviäisi. Balsamointi yleistyi keinona estää tautien leviäminen.
1800-luvun puoliväliin mennessä ihmiset alkoivat perustaa hautajaisia ja hautauksia tarjoavia yrityksiä. Tuolloin näitä yrityksiä pyörittäviä ihmisiä kutsuttiin hautausurakoitsijoiksi. (Nykyään heitä kutsutaan hautausurakoitsijoiksi.) Nämä ihmiset alkoivat käyttää säännöllisesti balsamointimenetelmiä sen sijaan, että he olisivat käyttäneet vanhoja menetelmiä, kuten ruumiiden pakkaamista jäihin.
Nykyaikainen historia
1900-luvun alkuun asti arseenia käytettiin usein ruumiiden balsamoinnissa. Lopulta se korvattiin muilla kemikaaleilla, jotka toimivat paremmin ja ovat vähemmän myrkyllisiä. Vuonna 1867 saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofmann löysi formaldehydin. Tutkijat huomasivat pian, että tämä kemikaali toimi erittäin hyvin ruumiiden säilömiseen. Pian formaldehydi korvasi muut kemikaalit yleisimpänä ruumiiden balsamointiin käytettynä kemikaalina.
Keramiikkaa, astioita ja muita esineitä muinaisen Egyptin faarao Tutankhamonin palsamointikätköstä.
1900-luvun alussa käytetyt palsamointinesteet.
Balsamointi tänään
Yhdysvalloissa ja länsimaissa balsamointi on nykyään hyvin yleistä. Balsamoinnissa on yleensä muutama vaihe:
- Balsamoija ruiskuttaa kehon verisuoniin kemikaaleja (joita kutsutaan balsamointinesteiksi). Tämä saa aikaan sen, että veri ja muut kehon nesteet valuvat ulos kehosta ja korvautuvat kemikaaleilla.
- Balsamoija avaa ruumiin onttoja elimiä ja täyttää ne balsamointinesteellä.
- Balsamoija voi ruiskuttaa balsamointinestettä ihon alle.
- Balsamoija voi käyttää balsamointikemikaaleja suoraan iholle, jos ruumiissa on vammoja.
Yleensä balsamointi kestää muutaman tunnin.
Balsamointi ei estä ruumista mätänemästä ikuisesti. Sen tarkoituksena on säilyttää vainajan ruumis jonkin aikaa. Näin ihmiset voivat nähdä ruumiin hautajaistilaisuuksissa ja ruumiit voidaan kuljettaa kaukaisiin paikkoihin haudattavaksi. Kuitenkin riippumatta siitä, minkälaista balsamointia käytetään, ruumis hajoaa lopulta.
Uskonnolliset näkemykset palsamoinnista
Eri uskonnoilla on monia erilaisia käsityksiä palsamoinnista. Esimerkiksi nämä uskonnot yleensä sallivat balsamoinnin:
- Buddhalaisuus
- Useimmat kristinuskon haarat
- Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (mormonit)
- Hindulaisuus
- Ystävien seura (kveekarit)
Jotkin uskonnot, kuten eräät uuspyhimysuskonnot, eivät kannusta palsamointiin, mutta eivät kiellä sitä.
Joidenkin uskontojen mukaan palsamointi ei ole koskaan sallittua. Näihin uskontoihin kuuluvat mm:
- Bahá'í-uskonto
- Islam ja juutalaisuus (paitsi paikoissa, joissa lakien mukaan ruumiit on balsamoitava).
- Zarathustralaisuus
Aiheeseen liittyvät sivut
- Taksidermia
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on palsamointi?
V: Balsamointi on prosessi, jossa ruumis säilytetään, jotta se ei pääse hajoamaan.
K: Miksi balsamointi on tärkeää?
V: Balsamointi on tärkeää, koska se estää ruumista mätänemästä ja mahdollistaa sen esillä pitämisen hautajaisissa tai muissa julkisissa tilaisuuksissa.
K: Miten balsamointi eroaa muumioinnista?
V: Balsamointi muistuttaa muinaisten kansojen kuolleille ruumiille tekemää muumiointia, mutta balsamointi on erilainen prosessi, jossa käytetään erilaisia materiaaleja.
K: Mitä tapahtuu, jos ruumista ei balsamoida?
V: Jos ruumista ei balsamoida, se alkaa hajota hyvin nopeasti.
K: Mitä on taksidermia?
V: Taksidermia on eläimen nahan säilytysprosessi, mutta se eroaa balsamoinnista siinä, että koko ruumista ei säilytetä.
K: Miksi taksidermia eroaa palsamoinnista?
V: Taksidermia eroaa palsamoinnista, koska siinä säilytetään vain eläimen iho, kun taas palsamoinnissa säilytetään ihmisen koko ruumis.
K: Milloin palsamointi yleensä tehdään?
V: Palsamointi tehdään yleensä silloin, kun ruumis on esillä, kuten hautajaisissa tai julkisella katselmuksella.
Etsiä