Herbert Hoover — elämäkerta: Yhdysvaltain 31. presidentti (1874–1964)
Herbert Hoover (1874–1964) — Yhdysvaltain 31. presidentti, kaivosinsinööri ja humanitaarinen johtaja. Tutustu elämäkertaan, uraan ja hänen rooliinsa suuren laman ajan päätöksissä.
Herbert Clark Hoover (10. elokuuta 1874 – 20. lokakuuta 1964) oli Yhdysvaltain 31. presidentti vuosina 1929–1933. Hän oli maailmankuulu kaivosinsinööri ja humanitaarinen hallintomies. Yhdysvaltain kauppaministerinä 1920-luvulla presidenttien Warren G. Hardingin ja Calvin Coolidgen aikana hän edisti talouden nykyaikaistamista. Pian hänen tultuaan presidentiksi alkoi suuri lama, jolloin hänen toimiaan auttamispyrkimysten johtamiseksi arvosteltiin ankarasti.
Hoover syntyi West Branchissä Iowassa, ja hänet kasvatti osin äidin sisarusten perhe Quaker-perinteisessä ympäristössä sen jälkeen, kun hänen vanhempansa kuolivat varhain. Hän opiskeli geologiaa ja valmistui Stanfordin yliopiston ensimmäiseltä luokalta vuonna 1895, minkä jälkeen hän työskenteli kaivosinsinöörinä ja liikemiehenä eri puolilla maailmaa, muun muassa Australiassa, Kiinassa ja Etelä-Afrikassa. Hän meni naimisiin Lou Henryn kanssa vuonna 1899; pariskunnalla ei ollut biologisia lapsia.
Ennen poliittista uraa Hooverista tuli tunnettu humanitaarisesta työstään. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän johti Belgian avustuskomiteaa ja toimi myöhemmin Yhdysvaltain elintarvikehallinnon (Food Administration) johdossa, organisoiden laajamittaisia ruoka-apukampanjoita eurooppalaisille siviileille. Hänen järjestö- ja logistiikkaosaamistaan pidettiin poikkeuksellisena, ja se vahvisti hänen mainettaan tehokkaana järjestäjänä.
Vuonna 1921 Hoover nimitettiin kauppaministeriksi, ja hän palveli tässä tehtävässä lähes koko 1920-luvun. Hän kannatti liike-elämän ja hallinnon yhteistyötä, standardisointia, vientiä edistäviä toimia ja teknistä tehokkuutta. Näistä toimista hän saavutti suosiota liike-elämän piirissä ja vahvisti käsitystä siitä, että hallitus voi edistää talouskasvua yhteistyön kautta yritysten kanssa.
Kun Hoover valittiin presidentiksi 1928, hänen kautensa kohtasi heti kansainvälisen ja kotimaisen talouden romahduksen. Vuoden 1929 pörssiromahdus ja sitä seurannut suuri lama asettivat hänen politiikkansa koetukselle. Hoover uskoi aluksi vapaaehtoisuuteen perustuvaan avustamiseen, osavaltioiden ja kunnallisten toimien rooliin sekä luottamuksen palauttamiseen yksityissektorin kautta. Kritiikkiä herätti se, ettei liittovaltion suora köyhyysturva ollut laajaa alusta alkaen. Myöhemmin hänen hallituksensa kuitenkin perusti vuonna 1932 Reconstruction Finance Corporationin (RFC), joka tarjosi lainoja pankeille, kunnille ja teollisuudelle, sekä käynnisti julkisia työohjelmia kuten rakentamisen edistämisen (esim. Boulder/Hoover Dam -hankkeen valmistelu ja osittainen rahoitus). Toisaalta hänen hallintonsa hyväksyi myös protektionistisen Smoot–Hawley-tullilain (1930), jota monet taloustutkijat pitävät kansainvälisen kaupan supistumista pahentaneena tekijänä.
Hoover hävisi vuoden 1932 presidentinvaalit Franklin D. Rooseveltille. Hänen presidenttikautensa ja sen jälkeinen kritiikki — syytökset siitä, että hän ei tehnyt tarpeeksi lama-ajan köyhien auttamiseksi — ovat olleet historioitsijoiden ja yleisön käsittelyn keskeisiä aiheita. Samalla hänen humanitaarinen perintönsä ja hallinnollinen tehokkuutensa tunnustetaan; monet muistavat hänet tehokkaana järjestäjänä, joka pyrki estämään järjestelmän romahtamista vaikeina aikoina.
Presidenttiuransa jälkeen Hoover jatkoi julkista palvelua ja kirjoittamista. Hän kirjoitti useita muistelmateoksia ja toimi neuvo- ja komissaarirooleissa myöhemmissä hallituksissa, muun muassa johtamalla niin kutsuttua Hooverin komissiota (1947–49), joka laati ehdotuksia liittovaltion hallinnon tehostamiseksi sodanjälkeisinä vuosina. Lisäksi hän lahjoitti ja perusti suuret arkistot ja tutkimuslaitoksen Stanfordiin, joka tunnetaan nykyisin Hoover Institution -nimellä.
Herbert Hoover kuoli 20. lokakuuta 1964 90-vuotiaana New Yorkissa ja on haudattu kotikaupunkiinsa West Branchiin. Hänen perintönsä on kaksijakoinen: toisaalta hänet nähdään huippuammattilaisena ja lahjakkaana humanitaarina organisaattorina, toisaalta hänen presidenttikautensa talouspoliittiset ratkaisut ja uskonnollinen sitoutuminen vapaaehtoisuuteen aiheuttavat jatkossakin kiistaa arvioissa siitä, miten parhaiten vastataan talouskriiseihin.
Ennen puheenjohtajakauden alkua
Hän syntyi West Branchissa, Iowassa. Hän on ensimmäinen Mississippi-joen länsipuolella syntynyt presidentti.
Herbert Hoover oli liikemies. Hän oli Yhdysvaltain kauppaministeri. Vuonna 1927 Hoover esiintyi ensimmäisessä julkisessa televisiolähetyksen esittelyssä.
Hoover ja hänen vaimonsa oppivat mandariinikiinaa Hooverin työskennellessä Kiinassa. He käyttivät sitä Valkoisessa talossa, jotta Valkoisen talon henkilökunta ei ymmärtäisi heitä.
Puheenjohtajuus
Pari kuukautta hänen valintansa jälkeen osakemarkkinat romahtivat, ja suuri lama oli alkamassa.
Toisin kuin Andrew Mellon ja Calvin Coolidge, jotka uskoivat, että liittovaltion tulisi pitää näppinsä erossa taloudesta, Herbert Hoover uskoi, että liittovaltion toiminta on välttämätöntä.
Vaikka hän vastusti hyvinvointivaltiota, joka antaisi ihmisille rahaa tyhjäntoiminnasta, hän halusi luoda työpaikkoja useilla hallitusohjelmilla, muun muassa rakentamalla valtavan padon, joka myöhemmin nimettiin Hooverin padoksi.
Liittovaltion hallitus sai vähemmän rahaa verotuloina huonon talouden vuoksi, ja hallitus käytti enemmän rahaa kuin se otti, joten Hoover yritti lisätä hallituksen tuloja talousarvion tasapainottamiseksi. Hän allekirjoitti vuoden 1932 tulolain, joka oli suuri veronkorotus. Hän allekirjoitti myös Yhdysvaltain historian suurimman tullimaksujen korotuksen, joka pahensi suurta lamaa, vaikka 1000 taloustieteilijää varoitti häntä allekirjoittamasta sitä.
Hoover kieltäytyi antamasta luvattuja eläkerahoja köyhille ensimmäisen maailmansodan veteraaneille (joita kutsuttiin bonusarmeijaksi) aiemmin kuin oli sovittu, joten he ryhtyivät lakkoon. Hoover määräsi Yhdysvaltain armeijan pakottamaan heidät lähtemään. Siitä seurasi verinen konflikti, joka vahingoitti Hooverin mainetta.
Hoover oli epäkarismaattinen eikä hänellä ollut hyviä suhteita ihmisiin, minkä vuoksi monet pitivät häntä ilkeämielisenä.
Hoover kannatti erittäin epäsuosittua alkoholin kieltämistä eikä halunnut tehdä alkoholista laillista.
Vaikka Hoover kannatti jonkin verran valtion osallistumista talouteen, hän vastusti Franklin Rooseveltin New Deal -aloitetta, koska hänen mielestään siinä vaadittiin liikaa valtion osallistumista talouteen.
Koska hän ei onnistunut korjaamaan suurta lamaa, hän hävisi vuoden 1932 vaalit Franklin Rooseveltille.
Kuolema
Hoover kuoli 90-vuotiaana New Yorkissa sijaitsevassa sviitissään paksusuolen syövän aiheuttamaan ruoansulatuskanavan verenvuotoon.
Etsiä