Hu Yaobang – kiinalainen poliitikko, Deng Xiaopingin liittolainen (1915–1989)
Hu Yaobang (1915–1989) — kiinalainen poliitikko ja Deng Xiaopingin reformaattoriliittolainen, jonka ura ja kuolema vaikuttivat Tiananmenin aukion mielenosoituksiin.
Hu Yaobang (20. marraskuuta 1915 - 15. huhtikuuta 1989) oli kiinalainen poliitikko ja Kiinan kansantasavallan korkea virkamies.
Hu Yaobang oli Deng Xiaopingin poliittinen liittolainen. He taistelivat yhdessä Kiinan sisällissodassa. Molemmat kuuluivat kommunistisiin joukkoihin, jotka ottivat vallan Sichuanissa vuonna 1949. Hu:sta tuli kommunistisen nuorisoliiton johtaja vuosina 1952-1966.
Kulttuurivallankumouksen aikana Hu Yaobangin sanottiin olevan epäuskollinen Kiinan kommunistiselle puolueelle ja Mao Zedongille. Hänet kuntoutettiin kahdesti. Hän oli Deng Xiaopingin valtaannousun tärkeä tukija.
Hu Yaobangin kuolema vuonna 1989 oli syynä Tiananmenin aukion mielenosoituksiin.
Hu syntyi Liuyangin maakunnassa Hunanin maakunnassa ja liittyi nuorena vallankumoukselliseen liikkeeseen. Hänet tunnettiin uransa aikana etenkin reformimielisenä ja nuoria älymystöjä tukevana johtajana, joka kannatti talousuudistuksia ja poliittisten virheiden, erityisesti Kulttuurivallankumouksen aikaisen vainon, selvittämistä ja uhrien kuntouttamista.
Hu nousi 1970-luvun lopulta alkaen nopeasti uudelleen keskeisiin tehtäviin Dengin tukemana. 1980-luvulla hän oli yksi puolueen korkeimmista johtajista ja toimi muun muassa puolueen yleissihteerinä (General Secretary) ennen erottamistaan vuonna 1987. Häntä syytettiin konservatiivien toimesta liian sallivasta linjasta, erityisesti suhteessa yliopistoihin, älymystöön ja sananvapauden laajentamiseen. Deng Xiaopingilla oli ratkaiseva rooli Hu:n syrjäyttämisessä vuonna 1987.
Hu joutui 1960–70-luvuilla kahdesti poliittiseen vainoon Kulttuurivallankumouksen aikana, mutta hänet kuntoutettiin molemmilla kerroilla ja hän palasi vaikuttavaan asemaan reformien kannattajana. Hänen linjansa korosti ideologista lepsuutta vähemmän kuin teknistä osaamista ja talouskehitystä korostavia ratkaisuja, mikä teki hänestä symbolin poliittiselle vapautumiselle monien nuorten ja älymystön silmissä.
Hu Yaobang kuoli 15. huhtikuuta 1989 Beijingissä äkilliseen sydänkohtaukseen. Hänen odottamaton kuolemansa aiheutti laajaa surua ja julkista mielenilmaisua, joka kärjistyi pian laajemmiksi vaatimuksiksi poliittisista ja yhteiskunnallisista uudistuksista ja päätyi tunnetuksi tulleisiin Tiananmenin aukion tapahtumiin.
Perintönsä osalta Hu nähdään Kiinan uudistuskauden keskeisenä, mutta kiistanalaisena hahmona: yhtäältä hänet muistetaan pragmaattisena uudistajana ja nuorten tukijana, toisaalta puolueen konservatiivit pitivät häntä liiaksi liberaalina ja arkaa puoluejärjestyksen kannalta. Hänen elämäntyönsä ja kuolema ovat edelleen merkittävä osa keskustelua Kiinan 1900-luvun lopun politiikasta ja reformeista.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Hu Yaobang?
V: Hu Yaobang oli kiinalainen poliitikko ja Kiinan kansantasavallan korkea-arvoinen virkamies.
K: Kenen poliittinen liittolainen hän oli?
V: Hän oli Deng Xiaopingin poliittinen liittolainen.
K: Mikä oli hänen roolinsa Kiinan sisällissodassa?
V: Hu Yaobang taisteli Deng Xiaopingin rinnalla Kiinan sisällissodassa osana kommunistisia joukkoja, jotka ottivat vallan Sichuanissa vuonna 1949.
K: Missä asemassa Hu Yaobang toimi vuosina 1952-1966?
V: Hu oli kommunistisen nuorisoliiton johtaja vuosina 1952-1966.
K: Oliko Hu Yaobang Mao Zedongin kannattaja kulttuurivallankumouksen aikana?
V: Ei, kulttuurivallankumouksen aikana Hu Yaobangia syytettiin siitä, ettei hän ollut uskollinen Kiinan kommunistiselle puolueelle ja Mao Zedongille.
K: Kunnostettiinko Hu Yaobangia sen jälkeen, kun häntä syytettiin kulttuurivallankumouksen aikana?
V: Kyllä, Hu Yaobang kuntoutettiin kahdesti sen jälkeen, kun häntä syytettiin kulttuurivallankumouksen aikana.
K: Miksi Hu Yaobangin kuolema oli tärkeä tekijä vuoden 1989 Tiananmenin aukion mielenosoituksissa?
V: Hu Yaobangin kuolema vuonna 1989 toimi katalysaattorina Tiananmenin aukion mielenosoituksille, koska häntä pidettiin uudistusten ja poliittisen avoimuuden symbolina.
Etsiä