Mao Zedong (26. joulukuuta 1893 - 9. syyskuuta 1976) oli kiinalainen kommunistijohtaja. Hän toimi Kiinan kommunistisen puolueen (KKK) puheenjohtajana sen perustamisesta vuonna 1949 kuolemaansa 1976 asti. Hän johti Kiinan kommunistisen puolueen voittoon sisällissodassa nationalistihallintoa vastaan.

 

Nuoruus ja poliittinen nousu

Mao syntyi Hunanin maakunnassa pientilallisperheeseen ja sai alkukoulutuksen paikallisessa koulussa. Hän kiinnostui varhain uusista poliittisista ideoista, erityisesti marxilaisuudesta ja nationalismista, jotka levisivät Kiinaan 1900-luvun alussa. Mao osallistui opiskelija- ja älymystöliikkeisiin ja oli mukana Kiinan kommunistisen puolueen (perustettiin 1921) varhaisissa vaiheissa. Hän nousi esiin järjestäjänä ja armeijan johtajana erityisesti siirtäessään painopistettä kaupunkivallankumouksesta maalaispohjaiseen vallankumoukselliseen liikkeeseen.

Pitkä marssi, sota japanilaisia vastaan ja sisällissota

1930-luvulla Mao nousi puolueen johtoon sisäisten valtataistelujen kautta. Vuonna 1934–1935 kommunistien järjestämä Pitkä marssi (Long March) oli käännekohta: se yhdisti hajallaan olleet joukot ja vahvisti Maon asemaa puolueessa. Toisen maailmansodan aikana kommunistit ja nationalistinen Kuomintang taistelivat ensin yhteistä japanilaista uhkaa vastaan, mutta sodan päätyttyä 1945 palasi sisällissota. Maon johdolla kommunistit voittivat ja perustivat vuonna 1949 Kiinan kansantasavallan.

Hallinto 1949–1976: uudistukset ja kampanjat

Mao toteutti laajoja yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia: maareformit, joissa suurtilallisuus purettiin ja maa jaettiin talonpojille, perusinfra- ja terveydenhuoltoaloitteet maaseudulla sekä lukutaidon ja koulutuksen laajentaminen. Toisaalta hänen kautensa aikana käynnistettiin myös massakampanjoita ja suunnitelmatalouden kokeiluja, jotka johtivat vakaviin seurauksiin.

  • Suuri harppaus eteenpäin (1958–1962): Yrittäen nopeuttaa teollistumista ja kollektivisointia maa kärsi vakavasta sadonmenetyksestä ja vajeesta. Arviot inhimillisistä menetyksistä vaihtelevat, mutta miljoonien kuolemat nälänhädän vuoksi ovat laajalti tunnustettuja.
  • Kulttuurivallankumous (1966–1976): Mao käynnisti ideologisen kampanjan palauttaakseen vallan ja puhdistaakseen puolueen "häiveistä". Kampanja aiheutti laajaa poliittista vainoa, koulutusjärjestelmän häiriöitä, kulttuuriperinnön tuhoa ja valtavaa sosiaalista sekasortoa.

Ideologia ja käytännöt

Mao kehitti marxismi-leninismistä oman tulkintansa, jota kutsutaan usein maoismiksi. Keskeistä oli painotus talonpoikien roolista vallankumouksessa, jatkuvan revoluution käsite sekä maaseudun sissisota strategiaksi. Maon ajattelulla oli suuri vaikutus kansainvälisiin vasemmistoliikkeisiin 1900-luvulla.

Kansainväliset suhteet

Mao vaati Kiinalle itsenäistä linjaa suurvaltasuhteissa. Alkuvaiheessa Neuvostoliitto oli tärkein liittolainen, mutta 1960-luvun lopulla Kiinan ja Neuvostoliiton välit viilenivät. 1970-luvulla Maon hallinto avautui osittain lännelle: esimerkiksi presidentti Nixonnin vierailu Kiinaan vuonna 1972 normalisoi suhteita Yhdysvaltoihin ja muutti geopoliittista tilannetta.

Perintö ja arviointi

Mao on kiistanalainen hahmo. Häntä kunnioitetaan siitä, että hän yhdisti Kiinan ja päätti vuosikymmeniä jatkuneen kansallisen hajaannuksen, perusti Kiinan kansantasavallan ja käynnisti kattavia sosiaalisia muutoksia, jotka nostivat osan kansasta lukutaidon ja terveydenhuollon piiriin. Toisaalta hänen politiikkansa — etenkin Suuri harppaus eteenpäin ja Kulttuurivallankumous — aiheuttivat laajamittaista inhimillistä kärsimystä, taloudellista taantumaa ja poliittista vainoa.

Nykykiinalaisessa keskustelussa Mao on edelleen näkyvä ja monisyinen hahmo: hänen saavutuksiaan korostetaan ja samanaikaisesti hänen tekojaan ja niiden seurauksia arvioidaan varoen. Kansainvälisessä historiantutkimuksessa Maon roolia analysoidaan sekä ideologisen vaikutuksen että ihmisoikeus- ja talousvaikutusten näkökulmista.

Kuolema ja jälkivaikutukset

Mao kuoli 9. syyskuuta 1976. Kuoleman jälkeen Kiinan johtajuus koki muuttuvan kauden; erityisesti Deng Xiaopingin talousuudistukset 1980-luvulla käänsivät Kiinan politiikan kohti markkinaperustaisempaa talouspolitiikkaa samalla kun puolue säilytti poliittisen yksinvaltansa. Maon aikakausi vaikutti vahvasti Kiinan myöhempään kehitykseen, kulttuuriin ja politiikkaan.

Huomautus lyhenteestä: Alkuperäisessä tekstissä puolueen jälkeen oli merkitty lyhenne "(KKK)". Suomeksi puolueesta käytetään usein lyhennettä KKP (Kiinan kommunistinen puolue) tai englanniksi CCP.