Mao Zedong — Kiinan kommunistijohtaja (1893–1976)

Mao Zedong on Maon nimen latinankielinen aakkosellinen versio, jota useimmat ihmiset käyttävät nykyään. Hänen elinaikanaan käytössä olleessa romanisaatiossa se kirjoitettiin "Mao Tse-tung". "Mao" on hänen sukunimensä - Kiinassa sukunimet asetetaan etusijalle. Maoa kutsutaan myös nimellä puheenjohtaja Mao, koska hän oli Kiinan kommunistisen puolueen puheenjohtaja.

Mao Zedongilla oli 1950-luvulla monia suunnitelmia siitä, miten Kiina voisi edetä teknologiassa hyvin nopeasti ja saavuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen kaltaiset maat. Mao oli vastuussa viisivuotissuunnitelmasta. Toiseen viisivuotissuunnitelmaan kuului Suuri harppaus eteenpäin, joka oli katastrofi Kiinan kansalle. Huonot viljelykäytännöt johtivat merkittäviin satovikoihin, ja kaupungeissa ei valmistettu monia päivittäistavaroita, kuten vaatteita ja koneita. Tämän seurauksena syntynyt nälänhätä tappoi miljoonia ihmisiä nälkään.

Samoihin aikoihin kun Maosta tuli Kiinan johtaja, Nikita Hruštšovista tuli Neuvostoliiton johtaja. Tätä ennen Neuvostoliiton johtajana oli Josif Stalin, Mao piti Stalinista ja kunnioitti hänen johtamistapaansa, ja Kiinasta ja Venäjästä tuli toistensa liittolaisia. Hruštšov piti Stalinia rikollisena diktaattorina ja johti maata hyvin eri tavalla. Mao ja Hrushtshev eivät pitäneet toisistaan, joten Neuvostoliitto ei ollut enää Kiinan liittolainen. Kiinalla oli nyt vain muutama liittolainen, kuten Albania, Pohjois-Korea, demokraattinen Kamputsea ja Pakistan. Tätä ystävien vaihtumista kutsuttiin Kiinan-Neuvostoliiton hajaannukseksi. "Sino" on toinen tapa sanoa "kiinalainen".

1970-luvulla Mao ystävystyi Yhdysvaltojen kanssa. Vuonna 1972 Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon vieraili Kiinan kansantasavallassa ja tapasi Maon. Mao kuoli vuonna 1976, ja "kulttuurivallankumous" päättyi samana vuonna. Maon kannattajat vangittiin, ja Maoa seurannut Deng Xiaoping muutti Maon politiikkaa niin, että kiinalaiset saivat enemmän yksityisomistusta.

Mao Zedong pelkäsi, että Liu Shaoqi syrjäyttäisi hänet ja ottaisi KKP:n vallan. Mao syytti Liu Shaoqia kapitalistiksi ja pani hänet vankilaan. Liu Shaoqi kuoli vankilassa raakaan kohteluun, nälkään ja kauheisiin olosuhteisiin.

Sen jälkeen kun Liu oli erotettu johtopaikalta, puolustusministeri Lin Biao nousi puolueen kakkoseksi ja toivoi saavansa Maon seuraajan. Vuonna 1971 Lin Biao ja hänen vaimonsa kuolivat lento-onnettomuudessa yritettyään tiettävästi salamurhata Maon ja kaapata vallan.

Maon terveydentila oli ollut heikko jo useiden vuosien ajan, ja hänen terveytensä oli heikentynyt näkyvästi ainakin kuusi kuukautta ennen kuolemaansa. On olemassa vahvistamattomia tietoja, joiden mukaan hänellä olisi mahdollisesti ollut ALS tai Lou Gehrigin tauti. Maon viimeinen julkinen esiintyminen oli 27. toukokuuta 1976, jolloin hän tapasi Pakistanin pääministerin Zulfikar Ali Bhutton tämän päivän vierailulla Pekingissä.

Noin kello 17.00 2. syyskuuta 1976 Mao sai sydänkohtauksen, joka oli paljon vakavampi kuin kaksi edellistä ja vaikutti paljon laajemmalle alueelle hänen sydämessään. Kolme päivää myöhemmin, 5. syyskuuta, Maon tila oli edelleen kriittinen. Syyskuun 7. päivän iltapäivällä Maon tila heikkeni täysin. Maon elimet pettivät nopeasti, ja hän vaipui koomaan hieman ennen puoltapäivää, jolloin hänet laitettiin elintoimintakoneisiin. Hänet otettiin pois elintoiminnoista yli 12 tuntia myöhemmin, varttia vaille keskiyöllä, ja hänet julistettiin kuolleeksi 9. syyskuuta 1976 kello 12.08. Tämä päivä oli helppo muistaa, sillä se oli kalenterin yhdeksännen kuukauden yhdeksäs päivä.

Hänen ruumiinsa makasi valtiasmaisesti Kansan suuressa salissa. Palveluksen aikana pidettiin kolmen minuutin hiljaisuus. Hänen ruumiinsa sijoitettiin myöhemmin Mao Zedongin mausoleumiin, vaikka hän oli toivonut polttohautausta ja oli yksi ensimmäisistä korkea-arvoisista virkamiehistä, joka allekirjoitti marraskuussa 1956 ehdotuksen, jonka mukaan kaikki keskushallinnon johtajat polttohaudattaisiin kuoleman jälkeen.

Monet manner-Kiinan asukkaat uskovat edelleen, että Mao Zedong oli suuri johtaja, mutta he tiesivät myös, että hän teki monia epäviisaita ja huonoja asioita. Deng Xiaopingin mukaan Mao oli "seitsemän osaa oikeassa ja kolme osaa väärässä" ja hänen "panoksensa ovat ensisijaisia ja hänen virheensä toissijaisia". Kannattajat ylistävät häntä siitä, että hän on yhdistänyt Kiinan ja lopettanut aiemmat vuosikymmenet kestäneen sisällissodan. Häntä ylistetään myös siitä, että hän paransi naisten asemaa Kiinassa ja paransi lukutaitoa ja koulutusta. Joidenkin mielestä Mao Zedong sai Kiinan menettämään tärkeän liittolaisensa eli ystävänsä, Neuvostoliiton, Kiinan ja Neuvostoliiton erossa. Suuri harppaus eteenpäin ja kulttuurivallankumous olivat kaksi Maon tekemää asiaa, joista monet ihmiset eivät pitäneet. Jotkut historioitsijat, ihmiset, jotka tutkivat historiaa, ovat sitä mieltä, että kymmenet miljoonat ihmiset kuolivat Maon huonojen ideoiden ja laiminlyöntien vuoksi. Jotkut ihmiset eivät pitäneet Maosta, koska hän ei tukenut perhesuunnittelua, ja tämä aiheutti sen, että syntyi liikaa lapsia, mikä johti liian nopeaan väestönkasvuun liian pienillä paikkakunnilla. Maon jälkeen Kiinan johtajien oli laadittava uusi sääntö, jota kutsutaan yhden lapsen politiikaksi.

Mao Zedong teki myös useita muutoksia kiinan kieleen, kuten siirtymisen Wade Gilesin kirjaimistosta Pinyiniin. Tästä syystä Nankingin nimi on nykyään Nanjing nykyaikaisissa kartoissa. Taiwan käyttää edelleen Wade Giles -järjestelmää, joten sen pääkaupungin nimi on Taipei pinyin Taibei sijaan. Hän myös yksinkertaisti kiinalaisia kirjaimia, sillä teoriassa se helpottaisi niiden lukemista ja kirjoittamista, jotta useammat ihmiset osaisivat lukea ja kirjoittaa.