Kiinan sisällissota (kiinaksi ; 中国内战) (venäjäksi ; Гражданская Война in Китае) oli sisällissota, joka käytiin vuosina 1927–1949 pääosin Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) ja Kuomintangin (KMT, Kiinan kansallismielinen puolue) välillä. Sota oli ratkaiseva taistelu Kiinan poliittisesta legitimiteetistä, hallinnasta ja tulevasta yhteiskunnallisesta järjestyksestä. Konflikti sai alkunsa huhtikuussa 1927 Pohjoisen retkikunnan (國民革命軍北伐) aikana ja suurimman osan suurtaisteluihin liittyvistä operaatioista katsotaan päättyneen vuosina 1949–1950. Jotkut historioitsijat pitävät sotaa pitkään teknisesti kesken olevana, koska sekä Kiinan tasavalta (ROC) että Kiinan kansantasavalta (PRC) pitivät itseään ainoana laillisena Kiinan valtiohallintona.

Taustaa ja syyt

Sisällissota juontaa juurensa 1910–1920-lukujen hajanainen poliittinen tila, maaorjuuden jälkeiset maatalousongelmat, nopeasti kasvava kaupunki‑ ja teollisuusväestö, sekä ideologiset jakolinjat kansallismielisyyden, sosialismin ja kommunismin välillä. Kriittisiä käännekohtia olivat KMT:n ja KKP:n liiton hajoaminen vuonna 1927 (mm. Shanghain verilöyly), poliittinen korruptio ja hallinnon epäonnistuminen talouden hoidossa sekä KKP:n voimistuva maaseutu‑organisointi ja maanjakopolitiikka, joka lisäsi sen kannatusta talonpoikien keskuudessa.

Sota ja vaiheet

Sisällissota jaetaan yleisesti kahteen päävaiheeseen: 1927–1937 ja 1946–1949. Näiden väliin sijoittui toisen Kiinan ja Japanin välinen sota (1937–1945), jolloin KMT ja KKP muodostivat lyhytaikaisen yhtenäisen rintaman japanilaista hyökkääjää vastaan. Japanin hyökkäyksen aikana sisällissodan suuret hyökkäykset pysähtyivät tai jäivät vähemmälle, mutta taustajännitteet pysyivät.

  • 1927–1937: KMT aloitti voimakkaat kamppailut kommunisteja vastaan; KKP vetäytyi ja perusti punaisten vyöhykkeiden hallintoa ja partiotoimintaa maaseudulla. Mao Zedong kehitti maaseutupainotteista vallankumousstrategiaa ja sissisotaa.
  • 1937–1945: yhteinen vastarinta Japania vastaan hidasti sisällissotaa mutta synnytti myös uutta kokemusta ja johtajuutta molemmille osapuolille.
  • 1946–1949: suurimittainen sisällissota jatkui toisen maailmansodan jälkeen. KKP käytti tehokkaasti maaseudun tukiverkostoa, maan jako‑ohjelmia ja sodanjohtamisen uudistuksia. Vuoteen 1949 mennessä KKP hallitsi suurinta osaa Manner‑Kiinasta ja perustoi Kiinan kansantasavallan 1. lokakuuta 1949. KMT vetäytyi lopulta suurelta osin saari‑alueille, ennen kaikkea Taiwaniin, jonne arvioidaan paenneen noin kaksi miljoonaa ihmistä vuoden 1949 lopulla.

Keskeiset tekijät KMT:n tappioon

  • Yan'anin oikaisuliike auttoi Maoa ja KKP:n johtoa yksinkertaistamaan organisaatiota, voimistamaan puoluekuria ja vakiinnuttamaan johtajuuden, mikä paransi KKP:n kykyä operoida sodan aikana.
  • Yhdysvaltojen välittämä ja upseerin vuonna 1946 neuvottelema tulitauko ja Marshallin välityspyrkimykset katkaisivat taistelut lyhyeksi aikaa mutta eivät ratkaisseet poliittisia ristiriitoja; väliaikainen aselepo antoi myös KKP:lle aikaa vahvistaa asemiaan.
  • KMT:ssä oli laajasti korruptiota, heikkoa talouspolitiikkaa ja hyperinflaation seurauksia, jotka heikensivät sen kansansuosiota ja armeijan moraalia.
  • Neuvostoliiton toimilla Manchurian alueella oli merkitystä: saksalaisten ja japanilaisten käsiin jääneitä aseita ja varastoja luovutettiin tai jäivät KKP:n käyttöön sotatoimien jälkeen, mikä lisäsi kommunistien sotilaallista kapasiteettia.
  • Yhdysvaltojen sotilaallinen ja poliittinen tuki KMT:lle oli vaihtelevaa eikä riittänyt kääntämään pitkällä tähtäimellä asetelmaa KKP:n eduksi.

Ulkomaiden rooli

Ulkovaltojen vaikutus oli merkittävä mutta monimutkainen. Neuvostoliitto tuki aluksi KKP:n rakennetta ja otti sotasaaliina jääneitä japanilaisia aseita hallintaansa Manchuriassa, josta jotkut päätyivät myöhemmin KKP:lle. Yhdysvallat tuki KMT:ta taloudellisesti ja sotilaallisesti, mutta ei sitoutunut suoraan interventioon, ja Yhdysvaltojen välityspyrkimykset (esim. Marshallin tehtävä) eivät onnistuneet pysäyttämään sisällissodan jatkumista.

Seuraukset

  • Poliittinen: PRC perustettiin 1. lokakuuta 1949, ja ROC:n hallitus vetäytyi Taiwaniin. Molemmat hallitukset pitivät pitkään (ja osin yhä pitävät) itseään koko Kiinan ainoina laillisina hallituksina, mikä on jättänyt pohjan pitkälle kestäneille jännitteille ja diplomaattisuhteiden erityisasemalle maailmalla.
  • Yhteiskunnalliset muutokset: KKP toteutti laajoja maanpaloja ja uudelleenjaon ohjelmia, kansallistamisia ja myöhemmin koko yhteiskunnan radikaaleja muutoksia, jotka muovasivat Kiinan taloutta ja yhteiskuntaa pitkäksi aikaa.
  • Inhimilliset menetykset: Sotaan liittyvien suoraan sotilaallisten ja siviiliuhreihin liittyvien arvioiden vaihtelut ovat suuret; arviot kuolleista ja sodan aiheuttamasta kärsimyksestä vaihtelevat sadoista tuhansista useisiin miljooniin ihmisiin riippuen laskentatavasta ja lähteestä.
  • Kansainväliset vaikutukset: Kiinan kommunistisen voiton seuraukset muovasivat kylmän sodan dynamiikkaa Aasiassa, vaikuttivat alueelliseen politiikkaan ja muodostivat perustan myöhemmille Kiinan ja länsimaiden suhteille.

Nykytilanne ja muistutus

Vaikka suurimittaiset taistelut lopetettiin vuoden 1949–1950 tienoilla, Kiinan kahden hallinnon välinen poliittinen erimielisyys jatkui. Kiinan tasavalta ja Kiinan kansantasavalta ovat edelleen erillisiä hallintoja, ja niiden suhteet ovat olleet ajoittain jännitteiset. Kysymykset suvereniteetista, diplomaattisesta tunnustuksesta ja historiallisesta muistista ovat edelleen keskeisiä arvo‑ ja politiikkakiistoja.

Kiinan sisällissota oli monivaiheinen ja monisyinen konflikti, jonka seuraukset vaikuttavat Kiinan sisäiseen politiikkaan, yhteiskuntaan ja kansainvälisiin suhteisiin yhä. Sen ymmärtäminen edellyttää sekä sotilaallisten että sosioekonomisten ja ideologisten tekijöiden huomioon ottamista.