Jan Swammerdam
Jan Swammerdam (12. helmikuuta 1637 - 17. helmikuuta 1680) oli hollantilainen biologi ja mikroskooppi. Hänen hyönteisiä koskeva työnsä osoitti, että hyönteisten elämänvaiheet - muna, toukka, nukke ja aikuinen - ovat saman eläimen eri muotoja. Hän teki kokeita lihasten supistumisesta. Vuonna 1658 hän havaitsi ja kuvasi ensimmäisenä punasolut. Hän oli yksi ensimmäisistä ihmisistä, jotka käyttivät mikroskooppia ruumiinavauksissa, ja hänen tekniikkansa olivat käyttökelpoisia satoja vuosia.
Hyönteisiä koskeva tutkimus
Hyönteisiä koskeva tietämys oli 1600-luvulla suurelta osin periytynyt Aristoteleelta. Swammerdam leikkeli hyönteisiä ja tutki niitä mikroskoopilla.
Swammerdam osoitti, että hyönteiset kehittyvät samalla asteittaisella tavalla kuin muutkin eläimet. Hän halusi kumota 1600-luvulla vallinneen käsityksen, jonka mukaan hyönteisen eri elinvaiheet (esim. toukka ja perhonen) olisivat eri yksilöitä.
Hän sai todisteita ruumiinavauksistaan. Toukkia tutkimalla hän tunnisti aikuisten piirteitä esi-aikuisissa eläimissä. Hän esimerkiksi huomasi, että sudenkorentojen ja kiitäjien siivet ovat olemassa ennen niiden lopullista sulamista. Swammerdam käytti näitä havaintoja vuonna 1669 julkaistussa teoksessaan Historia Insectorum Generalis (Hyönteisten luonnonhistoria). Teos sisälsi monia hyönteisten anatomian kuvauksia. Swammerdam paljasti tässä teoksessa, että "kuningas "mehiläisellä on munasarjat. Vuonna 1737 postuumisti julkaistussa Biblia natura -teoksessa vahvistettiin ensimmäisen kerran, että mehiläiskuningatar on yhdyskunnan ainoa äiti. Viidestä intensiivisestä mehiläishoitovuodesta huolimatta hunajamehiläisten lisääntymistapa jäi häneltä huomaamatta, sillä hän kirjoitti: "En usko, että urosmehiläiset todella parittelevat naaraiden kanssa."
