Punasolut (punainen verisolu) - tehtävä, määrä ja hemoglobiini
Punasolut (tunnetaan myös nimellä RBC, punasolut tai erytrosyytit) ovat veren soluja, jotka kuljettavat happea. Naisilla on noin 4,8 miljoonaa punasolua mikrolitrassa verta. Miehillä punasoluja on 5,4 miljoonaa mikrolitrassa verta. Punasolut ovat punaisia, koska niissä on hemoglobiinia.
Tehtävä ja toiminta
Punasolujen päätehtävä on kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin ja osaltaan kuljettaa hiilidioksidia takaisin keuhkoihin poistettavaksi. Tämä tapahtuu hemoglobiinin avulla: hemoglobiini sisältää rautaa, joka sitoo happea. Lisäksi punasolut osallistuvat veren pH:n säätelyyn ja lämmön jakautumiseen kehossa.
Rakenne ja elinkaari
Aikuisen ihmisen kypsä punasolu on muodoltaan kaksoiskupera laukku ilman tumaa—tämä tekee siitä joustavan, jolloin se mahtuu kapillaarien läpi. Punasolujen keskimääräinen elinikä on noin 120 päivää. Käytöstä poistettavat punasolut hajotetaan pääosin pernassa ja maksassa, ja niiden sisältämä rauta kierrätetään uuteen hemoglobiiniin.
Tuotanto ja säätely
Punasolut muodostuvat luuytimessä prosessissa, jota kutsutaan erytropoeeesiksi. Tämän tuotannon tärkeä säätelijä on munuaisten tuottama erytropoietiini (EPO), jonka eritys lisääntyy, kun kudosten hapetustila heikkenee (esim. verenvuoto, matala happipitoisuus). Myös ravintoaineet kuten rauta, B12-vitamiini ja foolihappo ovat välttämättömiä punasolujen muodostukselle.
Määrät ja laboratoriotulokset
Punasolujen määrät ilmoitetaan yleensä soluina mikrolitrassa (µl). Tyypillisiä viitearvoja ovat suuntaa-antavasti:
- Miehet: noin 4,5–5,9 miljoonaa/µl
- Naiset: noin 4,0–5,2 miljoonaa/µl
Verikokeissa käytetään myös muita mittareita, kuten hemoglobiini (g/dl), hematokriitti (%), MCV (keskimääräinen solutilavuus), MCH ja MCHC, jotka auttavat erottamaan eri syitä poikkeaville arvoille.
Milloin lukemat poikkeavat ja mitä se tarkoittaa
Matalat arvot viittaavat anemiaan. Yleisimpiä syitä ovat raudan puute, B12- tai foolihapon puutos, kroonisissa sairauksissa syntyvä anemia, verenvuodot ja luuytimen toiminnan häiriöt. Anemian oireita ovat muun muassa väsymys, kalpeus, hengenahdistus ja sydämen tykytys.
Korkeat arvot voivat johtua polycytemiasta (esim. polycythemia vera), mutta myös fysiologisista tekijöistä kuten korkeasta ilmanalasta, tupakoinnista tai dehydraatiosta. Oireina voi olla päänsärkyjä, punoitusta tai hyytymisalttius.
Tutkimukset ja hoito
Tavallisin tutkimus on täydellinen verenkuva (CBC), johon usein liitetään retikulosyyttilukema, rauta-arvot, B12 ja foolihappo sekä tarvittaessa luuytimen tutkimus. Hoito riippuu syystä:
- Rautapuute: rautalisät ja syyn selvittäminen (esim. verenvuoto).
- B12- tai foolihappopuutokset: korvaushoito (suun kautta tai injektiona).
- Kroonisten sairauksien aiheuttama anemia: taustasairauden hoito.
- Korkea punasolumäärä: syyn mukainen hoito, esimerkiksi lahjoitusverenvuoto (flebotomia) polycytemiassa.
- Vakavissa tilanteissa: punasolusiirto (transfuusio).
Erityistilanteet ja perinnölliset sairaudet
On olemassa perinnöllisiä punasolusairauksia kuten sirppisoluanemia ja thalassemia, jotka vaikuttavat hemoglobiinin rakenteeseen tai tuotantoon. Nämä voivat aiheuttaa kroonista anemiaa ja vaatia erityishoitoa.
Raskauden vaikutus
Raskauden aikana plasmamäärä kasvaa enemmän kuin punasolumassa, joten punasolujen määrä ja hemoglobiini saattavat laskea fysiologisesti. Rauta- ja muiden ravintoaineiden riittävyys on tärkeää raskauden aikana äidin ja sikiön terveyden kannalta.
Milloin hakeutua hoitoon
Ota yhteys terveydenhuoltoon, jos sinulla on jatkuvaa väsymystä, kalpeutta, hengenahdistusta, epätavallista verenvuotoa tai jos laboratoriokokeet osoittavat poikkeavia arvoja. Varhainen selvitys auttaa löytämään syyn ja aloittamaan oikean hoidon.
Toiminto
Punasolujen tärkein tehtävä on hapen (O2 ) kuljettaminen kudoksiin. Hemoglobiini imee happea keuhkoissa. Sitten se kulkee verisuonten kautta ja tuo happea sydämen kautta kaikkiin muihin soluihin. Verisolut kulkevat keuhkojen kautta (kerätäkseen happea), sydämen kautta (antaakseen kaikille soluille happea). Ne palaavat takaisin sydämeen, josta ne pumpataan uudelleen keuhkoihin (keräämään jälleen happea), joten veri kehossasi kulkee kaksinkertaisen kierron, joka kulkee sydämen läpi kahdesti ennen kuin se kiertää kehon kokonaan.
Punasolut ovat donitsin muotoisia, mutta ilman reikää. Tätä muotoa kutsutaan kaksoiskoveraksi levyksi. Perinnölliset sairaudet, kuten sirppisolusairaus, voivat kuitenkin aiheuttaa sen, että ne muuttavat muotoaan ja pysäyttävät veren virtauksen kapillaareissa ja suonissa. Plasmaa saadaan kokoverestä. Veren hyytymisen estämiseksi vereen lisätään antikoagulanttia (kuten sitraattia) välittömästi sen ottamisen jälkeen.
Keskustelu
Nisäkkäiden punasolujen erityispiirteenä on, että niillä ei ole kypsässä muodossaan solutumia. Näillä soluilla on tuma kehityksen aikana, mutta ne työntävät sen pois kypsyessään. Näin hemoglobiinille jää enemmän tilaa. Nisäkkäiden RBC-soluista häviävät myös kaikki muut soluelimet, kuten mitokondriot, Golgin laitteisto ja endoplasminen verkkokalvo. Kaikilla muilla selkärankaisilla on ytimelliset punasolut.
Koska soluissa ei ole mitokondrioita, ne eivät käytä lainkaan niiden kuljettamaa happea. Sen sijaan ne tuottavat energiankantaja ATP:tä. Koska niistä puuttuvat tumat ja organellit, kypsät punasolut eivät sisällä DNA:ta eivätkä pysty syntetisoimaan RNA:ta. Ne eivät voi jakautua, ja niiden korjauskyky on rajallinen. Tämä varmistaa myös sen, että mikään virus ei voi kohdistua nisäkkäiden punasoluihin.
CO2:n kulkeutuminen veressä
Hiilidioksidi (CO2 ) kulkeutuu veressä kolmella eri tavalla. Tarkat prosenttiosuudet vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä valtimo- vai laskimoveri.
- Suurin osa siitä (noin 68-83 %) muuttuu punasoluissa olevan hiilihappoanhydraasientsyymin avulla bikarbonaatti-ioneiksi HCO−
3 . reaktiolla CO2 + H2 O → H CO23 → H+ + HCO−
3 . - 5 - 10 % liukenee veriplasmaan.
- 5 - 10 % sitoutuu hemoglobiiniin karbamiiniyhdisteinä.
