John Henry "Bonzo" Bonham (31. toukokuuta 1948 – 25. syyskuuta 1980) oli englantilainen rock-rumpali. Hänet tunnetaan parhaiten lontoolaisen hard rock-yhtye Led Zeppelinin jäsenenä. Bonhamia pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista ja voimakkaimmin soittaneista rockrumpaleista: hänen tyylinsä yhdisteli raskasta voimaa, tarkkaa groovea ja hienovaraista dynamiikkaa.
Urat ja Led Zeppelinin synty
John Bonhamin ammattiuralla merkittävä lähtölaukaus oli vuosi 1967, jolloin hän liittyi Band of Joy -yhtyeeseen laulaja Robert Plantin kanssa. Band of Joy saavutti jonkin verran paikallista huomiota, mutta hajoaminen avasi tien uusiin mahdollisuuksiin. Samoihin aikoihin hajosi myös toinen merkittävä yhtye, The Yardbirds. Pian tämän jälkeen Yardbirdsin kitaristi Jimmy Page päätti perustaa uuden yhtyeen. Tässä uudessa kokoonpanossa, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Led Zeppelin, esiintyivät Plant (laulu), John Paul Jones (basso ja koskettimet), Bonham (rummut) ja Page (kitara).
Soittotyyli ja merkittäviä levytyksiä
Bonham erottui voimakkaasta, mutta tarkasta otteestaan: hänen bassorummun soittonsa ja rytminen painotus loivat Led Zeppelinin massiivisen soundin perustan. Monet yhtyeen tunnetuimmista kappaleista korostavat Bonhamin kosketusta ja keksintöjä rumpukuvioissa. Esimerkiksi kappaleet kuten "Good Times Bad Times", "Moby Dick" (jossa Bonhamin pitkät rumpusoolot olivat keikoilla keskeinen osa settiä), "When the Levee Breaks" ja "Kashmir" näyttävät hänen kykyään yhdistää groove, voimakkuus ja tilallinen äänikuva.
Erityisesti "When the Levee Breaks" -raidan rumpusoundi on legendaarinen: se äänitettiin suuremmaksi ja ympäröivämmäksi käyttämällä tilan akustiikkaa ja mikrofoniasettelua, mikä loi massiivisen ja ikonisen rumpusoundin, jota monet ovat yrittäneet toistaa sen jälkeen.
Varusteet ja tekniikka
Bonham käytti pitkään Ludwig-rumpusarjoja ja usein massiivisia virveli- ja bassorumpuasetuksia sekä paksuja kapuloita, jotka auttoivat tuottamaan hänen tuntuvan iskunsa. Hänen tyyliinsä kuului vahva pulsaatio, tarkka aikantaju ja kyky muuntaa yksinkertaiset rytmit vaikuttavan kuuluisiksi grooveiksi.
Henkilökohtainen elämä, kuolema ja jälkivaikutus
Bonhamin elämässä mukana oli myös rankkaa juomista ja välillä kapinahengellisyyttä, mikä vaikutti hänen terveyteensä ja jaksamiseensa. Hän kuoli 25. syyskuuta 1980, 32-vuotiaana. Kuoleman virallinen syy liittyi alkoholin vaikutukseen ja siihen seuraavaan hengitystieongelmaan. Bonhamin kuolema järkytti musiikkimaailmaa ja johti pian myös Led Zeppelinin lopettamiseen; jäljelle jääneet jäsenet päättivät, ettei yhtye voisi jatkaa ilman häntä.
Perinnöllisesti Bonhamilla on laaja vaikutus moderneihin rumpaleihin ja rockmusiikkiin yleensä. Hänen energiansa, soundinsa ja rytminkäsityksensä ovat inspiroineet lukemattomia soittajia. Led Zeppelinin jäsenenä Bonham on mukana yhtyeen myöhemmissä kunnianosoituksissa ja muistoissa, kuten yhtyeen induktioihin ja muistotilaisuuksiin. Monet nykyrumpalit nimeävät Bonhamin esikuvakseen, ja hänen soolonsa ja groove-ajatuksensa elävät edelleen opetusmateriaalina ja tribuuttikeikoilla.
Perintö
John Bonhamin perintö näkyy paitsi levytyksissä ja live-äänityksissä myös siinä, kuinka rock-rummun rooli on kehittynyt: hän osoitti, että rumpali voi olla sekä orkesterin jämerä selkäranka että ilmentymä soolotaiteellisuudesta. Häntä muistetaan usein lempinimellä Bonzo, ja hänen nimensä säilyy rockhistoriassa yhtenä määräävimmistä rummuttajista.