John Wesley (1703–1791) englantilainen teologi ja metodismin perustaja

John Wesley (1703-1791) oli yksi metodistikirkon perustajista. Hän oli anglikaaninen pappi ja kristitty teologi, sekä metodistiliikkeen varhainen johtaja ja järjestäjä. Wesleyn elämän voidaan nähdä jakautuvan kolmeen päävaiheeseen: opiskelu- ja seurusteluaikaan Oxfordin yliopistossa ja niin kutsutun "Pyhän klubin" perustamiseen, lähetyssaarnaajana toimimiseen pappina Savannahissa Georgiassa, sekä hänen paluuseensa Englantiin ja laajamittaiseen herätys- ja järjestötyöhön. Koko elämänsä ajan Wesley pysyi muodollisesti Englannin kirkon piirissä: hän itse korosti, että hänen liikkeensä oli hyvin anglikaanisen kirkon sisällä.

Varhainen elämä ja opiskelu

Wesley syntyi vuonna 1703 Epworthissa, Lincolnshiressä papein perheeseen. Hänen isänsä Samuel Wesley oli anglikaaninen pappi, ja perhe oli hengellisesti aktiivinen. Nuori John sai koulutuksensa muun muassa Charterhouse-koulussa ja jatkoi opintojaan Christ Church-koululla Oxfordin yliopistossa, missä hänet tunnettiin tunnollisena ja järjestelmällisenä opiskelijana.

Pyhä seura ja varhaiset vaikutteet

Oxfordissa Wesley yhdessä veljensä Charlesin ja muiden kanssa perusti niin sanotun "Pyhän klubin" (Holy Club), jonka käytännöt ja tarkka uskonnollinen kurinalaisuus toivat heille lempinimen "metodistit". Klubin jäsenet korostivat henkilökohtaista hartautta, Raamatun lukemista, rukousta ja hyväntekeväisyyttä. Tätä kautta kehittyivät myöhemmät metodistiyhteisön rakenteet, kuten luokat ja jeesuslähtöiset tapaamiset (class meetings).

Lähetystyö Georgiassa ja käännekohta Aldersgatessa

Wesley lähti lähetyssaarnaajaksi Amerikkaan ja toimi pappina Savannahissa Georgiassa vuosina 1736–1737. Matka oli vaikea, ja hän palasi Englantiin pettyneenä siihen, etteivät kastetoimet ja kirkolliset muodollisuudet olleet tuoneet odotettua hengellistä varmuutta. Käänne tapahtui 24. toukokuuta 1738, kun Wesley osallistui kokoukseen Aldersgaten kaduilla Lontoossa ja koki sen jälkeen syvän hengellisen varmuuden — niin kutsutun kokemuksen, jossa hänen sydämensä "lämmitti" ja hän sai henkilökohtaisen vakuutuksen pelastuksesta. Tämä kokemus vahvisti hänen paikkansa evankelisena saarnaajana ja muutti hänen painotuksiaan: korostui henkilökohtainen usko ja kokemuksellinen uskonvarmuus.

Opetus, käytännöt ja teologia

Wesleyn opetuksessa korostuivat Arminilaiset ajatukset: Jumalan armo on tarjolla kaikille (prevenient grace), ihmisen vapaa vastuu ja mahdollisuus vastata Jumalan kutsuun. Hän opetti vanhurskauttamista uskon kautta ja korosti pyhityksen prosessia, jota hän kutsui "pyhitykseksi" tai "täydelliseksi rakkaudeksi" (Christian perfection) — ei virheettömyydeksi vaan jalostuneeksi rakkaudeksi Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan.

Wesley kehitti järjestelmiä, jotka tukivat uskovien hengellistä kasvua: metodistiyhteisöt (societies), luokat (class meetings), seurakuntien tapaamiset, sekä laajasti itineranttinen eli kiertävä saarnaustapa. Hän kannatti myös tavallisten, usein maallikoiden, puhujien käyttöä evankelioimisessa työssä.

Yhteiskunnallinen vaikutus ja käytännön työ

Wesleyn toimintaan kuului myös käytännön hyväntekeväisyys ja sosiaalinen huolenpito: hän kannusti koulujen, sairaanhoidon ja köyhien auttamisen perustamiseen omissa piireissään. Vaikka hänen veljensä Charles oli kuuluisa runsaasta virsintuotannostaan, John vaikutti sen toteuttamiseen ja liikkeen organisoimiseen. Wesley tuomitsi orjuuden ja kirjoitti aiheesta kriittisesti; hän myös vaikutti siihen, että metodistit toimivat usein sosiaalisten olojen parantamiseksi.

Suhde Englannin kirkkoon ja liikkeen eriytyminen

Vaikka Wesley pysyi muodollisesti anglikaanina, käytännön syyt johtivat eriytymiseen. Amerikan itsenäisyystaistelun ja seurakunnallisten tarpeiden vuoksi Wesley määräsi 1784 metodistien alueelle papeiksi myös miehiä, jotka eivät olleet anglikaanisen kirkon piispan virallisesti siunattuja — tämä päätös ja myöhemmät organisaatiotoimet edesauttoivat metodismin eriytymistä omaksi kirkolliseksi liikkeekseen erityisesti Yhdysvalloissa. Wesley itse kuitenkin piti tärkeänä, että metodistit säilyttivät yhteyden anglikaaniseen liturgiaan ja kirkollisuuteen.

Viimeiset vuodet ja perintö

John Wesley jatkoi aktiivista saarnaamista ja järjestötyötä läpi elämänsä, saarnaten tuhansille ihmisille ja organisoiden laajaa yhteisöverkostoa. Hän kuoli vuonna 1791 Lontoossa. Hänen vaikutuksensa oli laaja: metodismi kasvoi merkittäväksi kristilliseksi liikkeeksi, joka levisi Britanniasta Yhdysvaltoihin ja maailmalle. Wesleyn painotus henkilökohtaiseen uskoon, käytännön kristillisyyteen ja sosiaaliseen vastuuseen on vaikuttanut merkittävästi modernin protestanttisen herätysliikkeen muotoutumiseen.

John Wesleyn perintö näkyy edelleen metodistisissa seurakunnissa, evankelisessa liikkeessä ja monissa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hankkeissa, joissa hengellinen elämä yhdistyy käytännön lähimmäisenrakkauteen.

Varhainen elämä

John Wesley syntyi Epworthissa, Englannissa. Hän oli Oxfordista valmistuneen Samuel Wesleyn ja Englannin kirkon papin poika. Vuonna 1669 Samuel nai Susanna Annesleyn. Sekä Samuel että Susanna kasvoivat samassa kaupungissa.

Vuonna 1696 Samuel Welsey nimitettiin Epworthin kirkkoherraksi. Täällä John syntyi. Wesley-lapset saivat varhaiskasvatuksen vanhempiensa toimesta Epworthin pappilassa. Jokainen lapsi, myös tytöt, opetettiin lukemaan heti, kun he pystyivät kävelemään ja puhumaan.

Varhaisnuoruudessaan John Wesley koki syvän uskonnollisen kokemuksen. Viisivuotiaana John pelastettiin palavasta pappilasta. Tämä pako teki syvän vaikutuksen hänen mieleensä. Hän piti itseään Jumalalle varattuna, "palavasta palosta revittynä polttomerkkinä".

John pääsi Charterhouse-kouluun Lontoossa. Siellä hän eli (jonkin aikaa) uskonnollista elämää, johon häntä oli koulutettu kotona. Hänen elämäkertakirjoittajansa Tyerman sanoo, että hän meni Charterhouseen pyhimyksenä, mutta laiminlöi uskonnolliset velvollisuutensa ja lähti sieltä syntisenä.

John Wesley

Hae kirjaimella