John Wesley
John Wesley (1703-1791) oli yksi metodistikirkon perustajista. Hän oli anglikaaninen pappi ja kristitty teologi. Hän oli metodistiliikkeen varhainen johtaja. Wesleyn elämässä oli kolme eri vaihetta. Ensimmäinen Oxfordin yliopistossa "Pyhän klubin" perustamisen myötä, toinen Wesleyn ollessa lähetyssaarnaajana pappina Savannahissa Georgiassa ja kolmas Wesleyn palattua Englantiin. Koko elämänsä ajan Wesley pysyi Englannin kirkon piirissä. Hän sanoi a, että hänen liikkeensä oli hyvin anglikaanisen kirkon piirissä.
Varhainen elämä
John Wesley syntyi Epworthissa, Englannissa. Hän oli Oxfordista valmistuneen Samuel Wesleyn ja Englannin kirkon papin poika. Vuonna 1669 Samuel nai Susanna Annesleyn. Sekä Samuel että Susanna kasvoivat samassa kaupungissa.
Vuonna 1696 Samuel Welsey nimitettiin Epworthin kirkkoherraksi. Täällä John syntyi. Wesley-lapset saivat varhaiskasvatuksen vanhempiensa toimesta Epworthin pappilassa. Jokainen lapsi, myös tytöt, opetettiin lukemaan heti, kun he pystyivät kävelemään ja puhumaan.
Varhaisnuoruudessaan John Wesley koki syvän uskonnollisen kokemuksen. Viisivuotiaana John pelastettiin palavasta pappilasta. Tämä pako teki syvän vaikutuksen hänen mieleensä. Hän piti itseään Jumalalle varattuna, "palavasta palosta revittynä polttomerkkinä".
John pääsi Charterhouse-kouluun Lontoossa. Siellä hän eli (jonkin aikaa) uskonnollista elämää, johon häntä oli koulutettu kotona. Hänen elämäkertakirjoittajansa Tyerman sanoo, että hän meni Charterhouseen pyhimyksenä, mutta laiminlöi uskonnolliset velvollisuutensa ja lähti sieltä syntisenä.
John Wesley
Oxford Student
Kesäkuussa 1720 Wesley kirjoittautui Christ Churchiin Oxfordissa ja sai 40 punnan vuosikorvauksen Charterhouse-opiskelijana. Hänen terveytensä oli heikko, ja hänen oli vaikea pysyä velattomana. Siellä hän noudatti yhdessä veljensä Charlesin kanssa tiukkaa uskonnollista elämää. Hän kävi usein kirkossa, rukoili ja auttoi ihmisiä. Hän vieraili vankien luona vankilassa. Jotkut heistä oli tuomittu hirtettäviksi. Hän laati vuodeksi 1721 opinto-, jumalanpalvelus- ja jumalanpalvelusaikataulun jokaiselle viikonpäivälle. Tämä on edelleen nähtävissä hänen varhaisimmassa päiväkirjassaan 15. huhtikuuta 1725 - 12. helmikuuta 1727. Wesleyn veljeksiä ja muutamia muita hänen "pyhään kerhoonsa" kuuluvia oppineita kutsuttiin "metodistiksi", koska he noudattivat tätä tiukkaa elämäntapaa.
Lähetyssaarnaaja Georgiassa
John ja Charles lähtivät Georgiaan anglikaanisen kirkon lähetyspappeiksi. Heidän toiveensa monien intiaanien käännyttämisestä kristinuskoon jäi toteutumatta. Johnin epäonnistuneen rakkaussuhteen jälkeen veljekset palasivat kotiin. Atlantin ylityksen aikana voimakas myrsky oli upottaa heidän veneensä. Johannes oli hyvin peloissaan, mutta huomasi, että jotkut muraavikristityt olivat rauhassa. Tämä sai hänet ajattelemaan, että hänen uskonsa ei ollut samanlainen kuin heidän. He olivat varmoja, että Jumala oli antanut heidän syntinsä anteeksi uskon kautta Kristukseen.
Herätyksen alku
Vuonna 1738 hän kuuli, kun Luther luki Roomalaiskirjeen esipuheen, ja kirjoitti kuuluisat rivit: "Tunsin sydämeni kummasti lämmenneen". Silloin hän tiesi, että Jumala oli antanut hänelle anteeksi ja että Jumala oli hyväksynyt hänet. Tämä mullisti hänen palvelutyönsä. Kaarle sai samanlaisen pelastuskokemuksen samoihin aikoihin. John Wesley kirjoitti monia kirjoja Raamatusta ja kristillisestä elämästä. Charles Wesley auttoi häntä monissa kirjoittamissaan virsissä. Nämä virret tukivat sanomaa, jota John saarnasi.
Persoonallisuus ja toiminta
Wesley matkusti jatkuvasti, yleensä hevosen selässä. Hän saarnasi monille ihmisille. Jonkin ajan kuluttua jotkut anglikaaniset johtajat kielsivät häntä saarnaamasta heidän kirkoissaan. Sen jälkeen hän saarnasi ulkona. Joskus tuhannet ihmiset kuuntelivat hänen saarnaansa. Hänen seuraajansa pysyivät anglikaanisessa kirkossa, mutta muodostivat "yhdistyksiä" auttaakseen toisiaan uskossa. Liikkeen kasvaessa Wesley tutki ja lähetti saarnaajia, aloitti hyväntekeväisyysjärjestöjä ja hoiti sairaita.
Hänen seuraajiaan kutsuttiin metodistiksi. He levittäytyivät moniin maihin. Pian heitä oli paljon myös Amerikan siirtokunnissa. Vallankumoussodan jälkeen Amerikassa oli vain vähän anglikaanisia pappeja. Wesley lähetti kaksi superintendenttiä huolehtimaan metodistien toiminnasta siellä. Lopulta metodisteista tuli erillinen kirkkokunta sekä Amerikassa että Englannissa.
