Englannin kirkko on Englannin johtava kristillinen kirkko. Se on lakisääteinen kirkko: sen virallinen johtaja on Englannin monarkki (Elisabet II). Se on anglikaanisenkirkkokunnan emäkirkko. Sen päämaja on Church House, Westminster, Lontoossa.
Englannin kirkko ymmärtää olevansa sekä katolinen että reformoitu:
- Katolinen, koska se katsoo olevansa osa Jeesuksen Kristuksen universaalia kirkkoa, joka on katkeamattomassa jatkuvuudessa varhaisen apostolisen kirkon kanssa. Tämä ilmenee siinä, että se painottaa varhaiskirkkoisien opetuksia, kuten Apostolinen uskontunnustus, Nikean uskontunnustus ja Athanaan uskontunnustus.
- Reformoitu, koska sitä ovat muokanneet 1500-luvun protestanttisen uskonpuhdistuksen opilliset ajatukset, erityisesti 39 artikla ja rukouskirja.
Englannissa on muitakin protestanttisia kirkkoja, jotka eivät kuulu anglikaaniseen kirkkokuntaan.
Historia lyhyesti
Englannin kirkon nykyinen muoto syntyi 1500-luvulla, kun kuningas Henrik VIII erotti kirkon Rooman paavin vallasta ja sitoi kirkon vahvasti valtion johtoon. Reformaatio jatkui 1500-luvun kuluessa, ja 1500–1600-lukujen teologiset ratkaisut ja liturgiset uudistukset muovasivat kirkon anglikaaniseksi perinteeksi: näihin kuuluvat erityisesti 39 artikla ja rukouskirja, sekä Thomas Cranmerin vaikutus. Historiassa on myös pidetty yllä katolista liturgista perintöä ja apostolista sukupuuttoa, mistä johtuu kirkon itsekuva katolisena ja reformoituna samanaikaisesti.
Rakenne ja johtajuus
Englannin kirkko on episkopaallinen eli piispojen johtama kirkko. Kirkko jakautuu hiippakuntiin, joita johtavat piispat; kaksi suurta arkkihiippakuntaa ovat Canterbury ja York, joiden arkkipiispat ovat näkyviä johtohenkilöitä. Arkkipiispa Canterburysta on myös perinteisesti ollut Anglikaanisen yhteisön (Anglican Communion) hengellinen keulakuva. Vaikka Englannin hallitsija on kirkon maallinen ja muodollinen ylinalkaisija (tittelinä usein "Supreme Governor of the Church of England"), kirkon hengellisen johdon arkipäiväisestä vastuusta vastaavat arkkipiispat ja hiippakunnat.
Yleisten kirkollisten asioiden päätöksenteko tapahtuu General Synodissa, joka sisältää kolmijaon: biskopit, clergy (papisto) ja laity (maallikot). Lisäksi Church Commissioners hoitavat kirkon kiinteistöjä ja sijoituksia, ja 26 piispaistuinta (Lords Spiritual) istuu osana Britannian parlamentin ylähuonetta (House of Lords).
Jumalanpalvelus, teologia ja traditiot
Englannin kirkon jumalanpalveluselämä kattaa laajan kirjon tyylejä: anglo-katolinen (rituaalinen ja liturginen), evankelikaalinen (saarnapainotteinen ja reformoitu) ja ns. broad church (keskustava, monimuotoinen) -suuntauksia. Rukouskirja (Book of Common Prayer) on historiallisesti keskeinen tekstikokoelma, jota on uudistettu ajan mittaan mutta joka edelleen vaikuttaa liturgiaan ja rukouselämään.
Teologisesti Englannin kirkko nojaa apostolisiin tunnustuksiin (Apostolinen uskontunnustus, Nikean uskontunnustus, Athanaan uskontunnustus) ja 1500–1600-lukujen reformaation perusrakenteisiin, mutta säilyttää samalla sakramentaalisen (esim. kaste ja ehtoollinen) painotuksen.
Nykytilanne ja yhteiskunnallinen rooli
Englannin kirkko on edelleen valtion kirkko, ja sillä on tapana osallistua kansallisiin seremonioihin (kruunajaiset, muistopäivät ym.). Samalla seurakuntien jäsenmäärät ja kirkon säännöllinen kävijämäärä ovat monin paikoin laskeneet viime vuosikymmeninä, mikä on johtanut rakenteellisiin ja taloudellisiin haasteisiin.
Kirkko on ollut viime vuosikymmeninä monien yhteiskunnallisten keskusteluiden keskiössä. Merkittäviä uudistuksia ovat olleet muun muassa naisten vihkiminen papeiksi (luvalla 1994) ja naisten vihkiminen piispoiksi (ensimmäiset vuonna 2015). Seksuaalisuutta koskevat kysymykset, kuten samaa sukupuolta olevien parien siunaukset ja pappien homous, ovat jatkuneet kiistanaiheina sekä kirkkokunnan sisällä että suhteissa kansainväliseen anglikaaniseen yhteisöön.
Kansainvälinen yhteys
Englannin kirkko on emäkirkko laajalle anglikaaniselle liikkeelle, joka tunnetaan nimellä Anglican Communion. Tämä maailmanlaajuinen yhteisö koostuu itsenäisistä anglikaanisista kirkoista eri maissa, jotka jakavat yhteisen perinnön, mutta ovat teologisesti ja käytännöllisesti usein itsenäisiä. Arkkipiispa Canterburyn rooli on tässä yhteydessä enemmän hengellinen ja symbolinen kuin hallinnollinen koko maailmalle.
Kulttuuri ja arkkitehtuuri
Englannin kirkon perintö näkyy maassa lukuisina historiallina katedraaleina, kirkkorakennuksina ja seurakuntaverkostona. Tunnettuja paikkoja ovat muun muassa Canterbury Cathedral, Westminster Abbey ja lukuisat keskiaikaiset seurakuntakirkot ympäri maata. Kirkko on vaikuttanut merkittävästi englanninkieliseen liturgiseen, kirjalliseen ja musiikilliseen perinteeseen.
Yhteenveto
Englannin kirkko on historiallisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävä instituutio, joka yhdistää katolista ja reformoitua perintöä omintakeiseksi anglikaaniseksi perinteeksi. Sen asema valtionkirkkona, sisäinen moninaisuus ja rooli maailmanlaajuisessa anglikaanisessa yhteisössä tekevät siitä sekä kansallisesti että kansainvälisesti merkittävän toimijan. Samalla kirkko kohtaa nykyaikana haasteita osallistumisessa, teologisissa kiistoissa ja sopeutumisessa muuttuvaan yhteiskuntaan.
Huom. Tekstissä mainittu historiallinen linkki Elisabet II säilytettiin alkuperäisen materiaalin mukaisesti; nykyinen brittiläinen monarkki on kuningas Charles III.