Karl Dönitz — Saksan laivaston komentaja, Hitlerin seuraaja (1891–1980)

Tämän artikkelin otsikko sisältää merkin ö. Jos sitä ei ole saatavilla tai sitä ei haluta käyttää, nimi voidaan kirjoittaa muodossa Karl Doenitz.

Karl Dönitz (lausutaan [ˈdøːnɪts]) (16. syyskuuta 1891 – 24. joulukuuta 1980) oli saksalainen merivoimien upseeri ja yksi toisen maailmansodan tunnetuimmista sukellusveneiden (U-veneiden) komentajista. Hän nousi sodan aikana Saksan laivaston johtoon ja toimi lyhyen aikaa Saksan valtakunnanjohtajana Adolf Hitlerin itsemurhan jälkeen. Häntä kutsuttiin sodan aikana toisinaan nimellä "der Löwe" (leijona).

Varhaiselämä ja ura ennen toista maailmansotaa

Dönitz syntyi Berliinissä ja liittyi Saksan keisarilliseen laivastoon (Kaiserliche Marine) vuonna 1911. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli aluksi pinta-aluksilla ja siirtyi myöhemmin sukellusveneisiin (U-veneisiin). Sodan jälkeen hän jäi merivoimiin ja eteni virkaurallaan myös Weimarin tasavallan aikaan, kun laivasto toimi Reichsmarine-nimisenä organisaationa. Kansallissosialismin noustua valtaan Dönitz jatkoi uraansa kolmannen valtakunnan laivastossa (Kriegsmarine) ja tuli tunnetuksi erityisesti sukellusveneiden taktisen kehittäjänä.

Sukellusveneiden komentajana

Rooliinsa Befehlshaber der Unterseeboote (B.d.U.) eli sukellusveneiden päällikkönä Dönitz kehitti ja otti käyttöön tehokkaita joukko-operaatioiden muotoja, kuten niin sanotun "lauman" (engl. wolfpack, saks. Rudeltaktik) -taktikan, jossa useat U-veneet harjoittivat koordinoituja hyökkäyksiä liittoutuneiden laivasto- ja kauppalaivastoa vastaan. Hänen johdollaan saksalaiset sukellusveneet aiheuttivat huomattavia tappioita liittoutuneille etenkin Atlantin taistelun alkuvaiheissa. Myöhemmin liittoutuneiden tekniset ja taktiset vastatoimet (parannetut saattuejärjestelyt, tutka, HF/DF-laitteet, lentotuki ja konvojen ilmaylivalvonta) heikensivät U-veneen vaikutusmahdollisuuksia.

Korkeammat virat ja sodan loppuvaihe

Dönitz eteni merivoimien hierarkiassa ja nimitettiin myöhemmin Saksan laivaston ylipäälliköksi (Oberbefehlshaber der Kriegsmarine), korvaten tehtävässä Erich Raederin. Hän ei koskaan liittynyt natsipuolueeseen, mutta toimi järjestelmän ylimmissä sotilaallisissa tehtävissä. Kun Hitler teki testamentissaan järjestelyjä vallan siirtymiseksi, Dönitz nimitettiin 30. huhtikuuta 1945 valtionpäämieheksi (valtakunnanpresidentiksi) ja muodosti niin kutsutun Flensburgin hallituksen, joka pyrki hoitamaan Saksan hallinnollista loppuvaihetta ja neuvottelemaan antautumisesta liittoutuneille.

Hallintonsa aikana Dönitz hyväksyi lopulliset antautumiset länsiliittoutuneille, jotta saksalaiset joukot Euroopan länsiosissa saatiin luovuttamaan mahdollisimman järjestelmällisesti. Hän oli kuitenkin virassa vain noin kolme viikkoa: liittoutuneet pidättivät Dönitzin ja hänen hallintonsa äänestyksen ja pidättivät heidät.

Nürnbergin tuomio, vankeus ja myöhemmät vuodet

Sodan jälkeen Dönitz asetettiin syytteeseen Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä. Häntä syytettiin mm. "rikoksista rauhaa vastaan" ja "sotarikoksista". Osa syytteistä liittyi erityisesti rajoittamattoman sukellusvenesodankäynnin määräämiseen ja sen seurauksiin. Dönitz puolustautui mm. sillä, että liittoutuneilla oli käytössään samankaltaisia keinoja ja että hänen käskynsä olivat osa sodan strategiaa; oikeudenkäynnissä tätä seikkaa käsiteltiin, mutta se ei mitätöinyt tuomiota. Hänet tuomittiin ja hän istui yhteensä kymmenen vuotta vankilassa, mistä hänet vapautettiin vuonna 1956.

Vapauduttuaan Dönitz muutti Aumühleen, pieneen kylään lähellä Hampuria. Myöhemmin hän kirjoitti kaksi omaelämäkertaa ja muita muistelmateoksia, joissa hän pyrki kuvaamaan uraansa ja tapahtumia omasta näkökulmastaan. Dönitz kuoli sydänkohtaukseen jouluaattona 1980.

Perintö ja arviointi

Dönitz on historian näkökulmasta kiistanalainen hahmo. Sotilaallisesti hänen panoksensa U-veneiden taktiikan kehittäjänä ja Atlantin taistelun johtajana tunnustetaan, mutta poliittisesti ja eettisesti hänen toimintaansa on arvosteltu, erityisesti rajattoman sukellusvenesodankäynnin vuoksi. Hänen tapaansa johtaa laivastoa ja yrittää turvata Saksan viimeisiä sotatoimia arvioidaan osana laajempaa keskustelua toisen maailmansodan sotaoikeudesta, sodan käytännöistä ja vastuusta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuka oli Karl Dönitz?

K: Mistä hän sai lempinimensä?

K: Milloin hän liittyi keisarilliseen Saksan laivastoon?

K: Missä asemassa hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana?

K: Millainen rooli hänellä oli Atlantin taistelussa?

K: Mitä tapahtui Adolf Hitlerin itsemurhan jälkeen?

K: Mitkä olivat hänen tuomionsa Nürnbergin oikeudenkäynneissä?

Hae kirjaimella