Jiddu Krishnamurti (1895–1986) – intialainen filosofi ja hengellinen ajattelija
Jiddu Krishnamurti — intialainen filosofi ja hengellinen ajattelija, joka hylkäsi teosofian ja etsi totuutta poluttomalta maalta. Tutustu hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa.
Jiddu Krishnamurti (11. toukokuuta 1895 – 17. helmikuuta 1986) oli intialaissyntyinen ajattelija ja opettaja, joka puhui laajasti filosofisista ja hengellisistä kysymyksistä. Hänen elämänsä ja työnsä voidaan jakaa kahteen selvästi erottuvaan vaiheeseen. Varhaisessa vaiheessa hän nousi esiin teosofisen liikkeen piirissä ja hänestä koetettiin tehdä maailmanopettajaa. Myöhemmin Krishnamurti hylkäsi sen järjestäytyneen uskonnon ja auktoriteetin muodon ja korosti yksilön itsenäistä tutkimista. Hän on tunnettu lausunnostaan: "Väitän, että totuus on polutonta maata, eikä sitä voi lähestyä minkään polun, uskonnon tai lahkon kautta".
Varhainen elämä ja teosofinen vaihe
Krishnamurti löydettiin nuorena kasvavana poikana teosofisen seuran piirissä, jossa Annie Besant ja Charles Webster Leadbeater näkevät hänet mahdollisena "maailmanopettajana". Teosofinen liike oli kansainvälinen henkinen ja filosofinen suuntaus, josta käytetään myös nimeä uusi uskonnollinen liike. Tämän seurauksena Krishnamurtista tehtiin Order of the Star in the East -järjestön keskuspersoonallisuus; häntä ympäröi kansainvälinen piiri, joka tuki hänen tehtäväänsä.
Radikaali kääntö ja riippumattomuus
Vuonna 1929 Krishnamurti teki radikaalin päätöksen erottautua teosofiasta ja purkaa häntä varten muodostetun järjestön vaikutusvalta. Hän korosti, että totuuden etsintä ei voi perustua auktoriteetteihin, dogmeihin tai oppeihin, vaan on yksilöllinen ja suora kokemus. Tästä lähtien hän vieraili laajasti, piti yleisöluentoja, osallistui keskusteluihin ja pidätteli itsensä ulkoisista järjestöistä tai hengellisestä vallasta.
Keskeiset opetukset
Krishnamurtin opetus on käytännöllinen ja suora. Sen pääteemoja ovat muun muassa:
- Itsetuntemus ja huomio: tietoisuus omista ajatuksista, tunteista ja reaktioista ilman tuomitsemista.
- Vapaus ehdollistumisesta: uskomusten, kulttuuristen ja psykologisten kaavojen tunnistaminen ja niiden vaikutuksen ymmärtäminen.
- Ei-menetelmällisyys: hän vastusti systemaattisia tekniikoita tai rituaaleja, jotka lupaavat kokemuksen tai valaistumisen kaavamaisesti.
- Suora havainnointi: kysymyksen asettaminen "mitä tapahtuu juuri nyt?" ja läsnäolon merkitys.
- Inhimillinen muutos: muutos ei tule ulkoisesta ohjauksesta, vaan sisäisestä ymmärryksestä, joka voi syntyä ennen kaikkea huomaamisesta ja ajattelun tutkimisesta.
Opetustyyli ja dialogit
Krishnamurti käytti enimmäkseen luentoja ja kysymys–vastaus -tilaisuuksia. Hän suositti suoraa keskustelua eikä toimittanut opetusjärjestelmää, joka asettaisi hänet guru-asemaan. Merkittävä osa hänen työskentelyään oli dialogeja eri alojen ajattelijoiden kanssa. Tunnetuimpia näistä ovat keskustelut fyysikko David Bohmin kanssa, joissa pohdittiin ajattelua, tietoisuutta ja yhteiskunnallisia seurauksia.
Koulut ja järjestöt
Krishnamurti oli mukana perustamassa ja tukemassa kouluja ja koulutusprojekteja, joiden tarkoituksena oli yhdistää akateeminen opetus ihmisen kokonaisvaltaiseen kasvuun. Näihin kuuluu kouluja ja säätiöitä useissa maissa, kuten Intiassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Tällaiset koulut pyrkivät kehittämään oppilaiden älykkyyttä, luovuutta ja moraalista ymmärrystä ilman kapeaa kilpailullisuutta.
Julkaisut ja kulttuurinen vaikutus
Krishnamurti julkaisi runsaasti kirjoituksia ja hänen luentojaan on taltioitu kirjaksi ja äänitteiksi. Tunnettuja teoksia ovat muun muassa kokoelmat luentoja ja keskusteluja, joissa hän käsittelee ajattelun luonnetta, ihmissuhteita, koulutusta ja yhteiskuntaa. Hänen ajatuksillaan on ollut vaikutusta moniin ajattelijoihin, kasvatustieteilijöihin ja ihmisiin, jotka etsivät epäkonventionaalista lähestymistapaa itsetutkimukseen.
Kritiikki ja kiistat
Krishnamurtin elämä ja opetus ovat herättäneet sekä suurta ihailua että kritiikkiä. Varhaiset teosofiset siteet ja hänen asemaansa kohdistuneet odotukset synnyttivät monia kysymyksiä. Jotkut ovat pitäneet hänen opetustaan liian negatiivisena tai käytännössä vaikeasti sovellettavana, kun taas toiset arvostavat hänen johdonmukaista korostustaan yksilön vapaudesta ja vastuusta.
Kuolema ja perintö
Krishnamurti kuoli 17. helmikuuta 1986. Hänen perintönsä jatkuu kansainvälisten säätiöiden, koulujen ja arkistojen kautta, joissa ylläpidetään hänen kirjallista tuotantoaan, luentojaan ja keskustelutilaisuuksia. Krishnamurti muistetaan erityisesti henkilökohtaisen riippumattomuuden, kriittisen itsetutkimuksen ja auktoriteetin kyseenalaistamisen opettajana.
Krishnamurtin opetukset kutsuvat kysymään mistä ajattelumme ja uskomuksemme tulevat, sekä tutkimaan omaa sisäistä elämää ilman valmiita kaavoja tai tukirakenteita. Hänen työnsä tarjoaa välineitä itsetuntemuksen syventämiseen, vaikka se ei tarjoakaan valmiita polkuja tai menetelmiä.
Teosofia
Krishnamurti syntyi brahminiperheeseen silloisessa Brittiläisessä Intiassa. Varhaisnuoruudessa hän tapasi sattumalta merkittävän okkultistin ja korkea-arvoisen teosofin Charles Webster Leadbeaterin teosofisen seuran päämajassa Adyarissa Madrasissa (nykyisessä Chennaissa). Annie Besant ja Leadbeater, seuran silloiset johtajat, kasvattivat hänet. He uskoivat, että hän oli odotetun Maailmanopettajan "väline". Kun Krishnamurti oli nuori, Besant hallitsi hänen elämäänsä ja voitti oikeudenkäynnin Krishnamurtin ja hänen veljensä huoltajuudesta.
Freedom
Nuorena miehenä Krishnamurti hylkäsi teosofian ja hajotti sen tueksi perustetun maailmanlaajuisen järjestön (Order of the Star in the East). Hän erosi eri säätiöistä ja muista järjestöistä, jotka olivat yhteydessä Tähtiritarikuntaan ja Teosofiseen seuraan. Hän palautti ritarikunnalle lahjoitetut rahat ja omaisuudet, muun muassa Alankomaissa sijaitsevan linnan ja 5 000 eekkeriä (20 km2 ) maata, lahjoittajilleen.
Siitä lähtien hän ei ollut uskollinen millekään kansallisuudelle, kastille, uskonnolle tai filosofialle. Hän vietti loppuelämänsä kiertäen maailmaa puhuen suurille ja pienille ryhmille ja yksilöille. Hän kirjoitti monia kirjoja, muun muassa The First and Last Freedom, The Only Revolution ja Krishnamurtin muistikirja. Monet hänen puheistaan ja keskusteluistaan on julkaistu.
Krishnamurti ei hyväksynyt seuraajia eikä palvojia. Hänen mielestään oppilaan ja gurun välinen suhde rohkaisi riippuvuuteen ja hyväksikäyttöön. Hän otti vastaan lahjoja ja taloudellista tukea, joita hänen työnsä innoittamat ihmiset tarjosivat hänelle vapaasti, ja jatkoi luentokiertueita sekä kirjojen ja puheiden pöytäkirjojen julkaisemista yli puolen vuosisadan ajan.
Hän kehotti ihmisiä jatkuvasti ajattelemaan itsenäisesti ja kutsui heitä tutkimaan ja keskustelemaan tietyistä aiheista yhdessä hänen kanssaan. Hänen aiheisiinsa kuuluivat: psykologinen vallankumous, mielen luonne, meditaatio, tutkimus, ihmissuhteet ja muutoksen aikaansaaminen yhteiskunnassa. Hän korosti jokaisen ihmisen psyyken vallankumouksen tarvetta ja painotti, että tällaista vallankumousta ei voi saada aikaan mikään ulkoinen taho, oli se sitten uskonnollinen, poliittinen tai yhteiskunnallinen.
Hänen tukijansa, jotka toimivat voittoa tavoittelemattomien säätiöiden kautta Intiassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, valvovat useita itsenäisiä kouluja, jotka perustuvat hänen näkemyksiinsä koulutuksesta. He jatkavat hänen tuhansien puheidensa, ryhmä- ja yksilökeskustelujen ja kirjoitustensa puhtaaksikirjoittamista ja levittämistä eri mediamuotojen ja kielten avulla.
Etsiä