Okkultismi – määritelmä, historia ja keskeiset käytännöt
Okkultismilla viitataan tietämyksen tai ajattelun alueeseen, joka on piilossa. Sanalla okkultismi on monia käyttötapoja englannin kielessä. Usein sillä tarkoitetaan tietoa, joka on normaalin kokemuksen tai tieteellisen selityksen ulkopuolella. Joskus termi tarkoittaa tietoa, joka on tarkoitettu vain tietyille ihmisille, tai tietoa, joka on pidettävä salassa. Useimmille okkultisteille se on syvemmän hengellisen todellisuuden tutkimista.
Termiä okkultismi käytetään myös nimityksenä useille maagisille järjestöille tai järjestöille ja niiden opettamille opetuksille ja käytännöille. Nimitys kattaa myös laajan kirjallisuuden ja hengellisen filosofian.
Mitä okkultismi tarkoittaa käytännössä?
Okkultismi ei ole yksiselitteinen oppi, vaan joukko erilaisia näkemyksiä ja harjoituksia, jotka pyrkivät tutkimaan ja vaikuttamaan näkyvän maailman takana oleviin voimiin tai tasoihin. Usein siihen liittyy usko symboleihin, rituaaleihin, initaatioon ja erityiseen tulkintakehikkoon, jonka avulla näitä kokemuksia pyritään järjestämään ja ymmärtämään.
Keskeiset historiallisen kehityksen vaiheet
Okkultismin juuret ovat kaukana: vaikutteita löytyy antiikin mysteerikouluista, juutalaisesta kabbalasta, islamilaisesta mystiikasta sekä myöhemmin renessanssin hermetismistä ja alkemiasta. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun okkultistinen herääminen toi esiin järjestöjä ja liikkeitä, kuten spiritismin, teosofian, Golden Dawn-seurueen ja myöhemmin yksittäisten opettajien (esim. Aleister Crowley) vaikutuksen. 1900-luvulla okkultistiset ideat sekoittuivat myös uusien uskonnollisten liikkeiden, kuten wiccan ja neopaganismin, kehitykseen.
Yleisiä käytäntöjä ja menetelmiä
- Rituaalimaagia ja seremonialliset rituaalit
- Astrologia ja sen käyttö ajallisen ja luonteen hahmottamisessa
- Divinaatio, esimerkiksi tarot- tai korttienlukeminen ja kristallipallot
- Mediumnäkyjen ja henkien kommunikointi (spiritismi)
- Alkemia, symbolinen ja joskus myös kemiallinen muutosprosessi, usein sisäisen muutoksen vertauskuvana
- Mielikuvaharjoitukset, visualisointi ja astraaliprojektio
- Energiantyöskentely, chakrat ja paranormaali parantaminen
Uskonnot, järjestöt ja kirjallisuus
Okkultismi näkyy sekä salaseuroissa että laajemmin julkaistussa kirjallisuudessa. Monilla okkultistisilla ryhmillä on omat perinteensä, initaationsa ja opettajansa, mutta teksteissä esiintyy myös kirjallinen perinne — käsikirjoja, opasteoksia, manifestoja ja fiktiota, jotka ovat levittäneet ajatuksia laajemmalle yleisölle. Termi kattaa sekä akateemisen kiinnostuksen esoteriikkaan että popkulttuurin kiinnostuksen mystiikkaan.
Tavoitteet ja merkitykset
Okkultismin tavoitteet vaihtelevat harjoittajasta toiseen. Joillekin kyse on henkilökohtaisesta hengellisestä kasvusta ja itsetuntemuksesta, toisille halusta hallita aineellisia olosuhteita tai ymmärtää maailman syvempiä lainalaisuuksia. Usein painotetaan symbolien ja rituaalien kautta saavutettavaa kokemuksellista tietoa, joka eroaa rationaalisesta tai tieteellisestä tiedosta.
Kritiikki ja riskit
Okkultismia on kritisoitu monelta suunnalta. Kritiikkiä kohdistuu muun muassa seuraaviin seikkoihin:
- Väitteiden empiirinen paikkansapitävyys ja tieteellinen todentaminen
- Harhautus ja taloudelliset tai emotionaaliset hyväksikäytöt yhteisöissä
- Henkisen tai psykologisen hyvinvoinnin vaarantaminen, jos harjoitukset ovat intensiivisiä ilman tukea
- Kulttuurinen omiminen, kun perinteitä lainataan ilman ymmärrystä tai kunnioitusta
Monet nykykirjoitukset kehottavat kriittisyyteen, lähdekriittisyyteen ja eettiseen toimintaan okkultismia käsiteltäessä.
Okkultismin suhde yhteiskuntaan ja populaarikulttuuriin
Okkultistiset aiheet näkyvät laajasti populaarikulttuurissa: kirjallisuudessa, elokuvissa, musiikissa ja muodissa. Ne vaikuttavat myös vaihtoehtoiseen hengellisyyteen, uususkonnollisuuteen ja hyvinvointiliikkeisiin, joissa jotkin okkultismin piirteet muotoutuvat uudenlaisiksi harjoituksiksi.
Turvallisuus ja eettiset periaatteet
Jos harkitset okkulttisten käytäntöjen kokeilemista, pidä mielessä muutama perusperiaate:
- Pidä huolta mielenterveydestäsi ja hae tarvittaessa ammattiapua.
- Vältä ryhmiä tai johtajia, jotka vaativat taloudellista hyväksikäyttöä tai eristämistä.
- Kunnioita alkuperäiskulttuureja ja opetuksia; varmista, ettei lainaaminen ole loukkaavaa tai riistoa.
- Säilytä terve skeptisyys ja hae tietoa useista lähteistä.
Yhteenvetona okkultismi on monimuotoinen ilmiö, joka kattaa sekä syvällisiä hengellisiä harjoituksia että laajemman kulttuurisen kiinnostuksen mystiikkaan. Sen merkitys riippuu paljon näkökulmasta: historiallisesti se on ollut sekä henkisen etsinnän että symbolisen ajattelun lähde, nykyään osa sen perinteistä näkyy myös laajemmin populaarikulttuurissa ja vaihtoehtoisissa hengellisyyden muodoissa.


Taikurin tulkinta Baphometista.
Okkultismi
Okkultismi on okkultismin tutkimusta. Siihen voi liittyä esimerkiksi magiaa (vaihtoehtoisesti kirjoitettuna ja määriteltynä magick), aistien ulkopuolista havaitsemista, astrologiaa, spiritualismia, numerologiaa ja kirkasta unta. Näihin opintoihin ja uskomuksiin liittyy usein vahva uskonnollinen elementti, ja monet okkultistit tunnustavat kannattavansa uskontoja, kuten gnostilaisuutta, hermeettisyyttä, satanismia, teeleitä ja uuspakanuutta. Vaikka kristinuskoa, juutalaisuutta, hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja islamia ei yleensä pidetä okkultistisina, joitakin niiden nykyaikaisia tulkintoja voidaan pitää okkultistisina, kuten hindulaisuuden tulkintaa teosofiassa tai juutalaisen kabbalan erilaisia okkultistisia tulkintoja.
Tiede ja okkultismi
Alkemiaa pidetään okkulttisena harjoituksena. Alkemia oli ennen yleistä tiedemiesten, kuten Isaac Newtonin, keskuudessa. Valistuksen aikakaudella alkemia ja tiede erosivat toisistaan. Newtonia syytettiin siitä, että hän toi okkulttisia virastoja luonnontieteeseen, kun hän esitti, että painovoima oli voima, joka kykeni vaikuttamaan valtavien etäisyyksien yli.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Esoteerisuus
- Kummitustalo
- Hengellinen istunto