Ennen toista maailmansotaa Medal of Honor -kunniamitalia voitiin myöntää myös teoista, jotka eivät sisältäneet suoraa taistelua vihollisen kanssa; yhteensä 193 miestä sai mitalin tällaisista rauhanajan ansioista. Suurin osa näistä rauhanajan kunniamitaleista myönnettiin Yhdysvaltain laivaston jäsenille, yleensä vakavissa meripalvelun onnettomuuksissa kuten kattilaräjähdyksissä, miehistön pelastustoimissa, aluksen tulipaloissa ja muissa alusten vaaratilanteissa. Näihin tapauksiin liittyi usein välitöntä hengenvaaran uhkaa ja poikkeuksellista rohkeutta, vaikka ne eivät tapahtuneet vihollistoiminnan yhteydessä.

Toisen maailmansodan jälkeen Medal of Honorin myöntämiskäytäntöjä kiristettiin, ja mitalista tuli käytännössä sodan- ja taistelun aikaisen urheuden tunnustus. Rauhanajan heroismia alettiin yhä useammin tunnustaa muilla, aselajien ja tarkoituksenmukaisten ansiomitalien kautta, minkä vuoksi Medal of Honorin myöntäminen sotatoimien ulkopuolisista teoista vähentyi merkittävästi.

Alla olevassa luettelossa esitetään kunkin kunniamitalin saajan toiminnan paikka ja päivämäärä sekä hänen sotilasarvonsa toiminnan aikana. Luettelo pyrkii seuraamaan virallisia palkintomääräyksiä: nimien jälkeen esitetään tarvittaessa yksikkö, toiminnan lyhyt kuvaus ja myöntämistä koskevan kunniakirjan tiivistelmä. Postuumisti myönnetyt mitalit on merkitty saajan nimen jälkeen tähdellä (*). Huomioithan, että luettelossa ilmoitettu päivämäärä tarkoittaa itse toimintapäivää, ei välttämättä palkinnon myöntämispäivää.

Luettelo perustuu julkisiin sotilasasiakirjoihin ja virallisiin lähteisiin, mutta historian lähdeaineistossa voi esiintyä eroja ja päivityksiä (esim. nimitietojen kirjoitusasuissa tai yksikkötiedoissa). Lisätietoihin kannattaa viitata alkuperäisiin palkintoteksteihin ja armeijan arkistoihin, jos tarvitset yksityiskohtaisia lähdeviittauksia tai virallisia kunniakirjoja.