Louis Henri de Bourbon — Bourbonin herttua ja Ludvig XV:n pääministeri (1692–1740)

Louis Henri de Bourbon (1692–1740) — Bourbonin herttua ja Condén prinssi, Ludvig XV:n pääministeri 1723–1726. Tutustu vallankäyttöön, hovieleisiin ja hänen poliittiseen vaikutukseensa.

Louis Henri de Bourbon, Bourbonin herttua, Condén prinssi (Louis Henri Joseph; 18. elokuuta 1692 – 27. tammikuuta 1740) oli merkittävä ranskalainen aatelinen ja valtiomies. Hänestä tuli Condén talon päämies vuonna 1710, ja hän toimi suvun vaikutusvaltaisena johtajana kuolemaansa saakka. Vuonna 1723 hänet nimitettiin nuoren kuninkaan Ludvig XV:n (ks. Ludvig XV) pääministeriksi, tehtävässä jota hän hoiti vuosina 1723–1726.

Varhaiselämä ja asema hovissa

Louis Henri syntyi korkeaan aatelissukuun ja periytyi Condén talon johtoon 1709–1710 tienoilla. Vaikka muodollinen nimike oli Condén talon päämies (Condén prinssin päämies), hän ei useinkaan käyttänyt tätä nimeä, vaan ennakkoluuloisesti mieluummin titteliä "Bourbonin herttua" ja hovissa häntä kutsuttiin Monsieur le Duc. Hallitsevan Bourbonin suvun jäsenenä hän kantoi myös serkkuutta kuninkaalliseen sukuun ja statukseltaan oli verinen prinssi, mikä antoi hänelle etuoikeutetun aseman hovissa ja poliittisissa neuvotteluissa.

Poliittinen ura ja pääministerikausi

Nuoren Ludvig XV:n valtaannousun jälkeen (regentin aika päättyi 1723) Bourbon nousi kuninkaan lähipiiriin ja muodollisesti kuninkaan ministeriksi. Hänen pääministerikaudelleen sijoittuu useita keskeisiä päätöksiä ja hovipolitiikan järjestelyjä: Bourbonilla oli suuri vaikutusvalta hovin sisäisissä nimityksissä, ulkopoliittisissa neuvotteluissa ja prinssien välisissä eturistiriidoissa.

Merkittävä tapahtuma hänen valtakaudellaan oli kuninkaan avioliiton järjestäminen: Louis Henri oli keskeisessä asemassa Ludvig XV:n avioliittoneuvotteluissa ja häät käytiin vuonna 1725. Hänen valtansa perustui osittain perinteiseen aatelisylitykseen ja hovin henkilökohtaiseen verkostoon, mutta hänen toimintaansa on myös arvosteltu eturyhmien suosimisesta ja ylimielisestä hallintatavasta.

Vuoden 1726 paikkeilla Bourbon menetti asemansa, kun kardinaali André-Hercule de Fleury (tunnettu lyhyemmin Cardinal Fleury) vahvisti asemansa kuninkaan neuvonantajana ja käytännössä syrjäytti Bourbonin valtakaudelta. Hänen syrjäyttäjänsä onnistui edistämään vakaampaa hallintoa ja pitkäkestoista ministerivaltaa, jolloin Bourbonin vaikutusvalta rajoittui entiseen asemaan aatelisena ja Condén talon päämiehenä.

Luonne, maine ja perintö

Louis Henri de Bourbonia on historian kuvauksissa pidetty voimakkaana ja itsetietoisena hovihenkilönä, joka pyrki palauttamaan Condén suvun vaikutusvaltaa Ludvig XIV:n jälkeisessä poliittisessa kentässä. Hänen lyhyt mutta näkyvä pääministerikausinsa muistetaan muun muassa hovin sisäisistä valtataisteluista, kuningasperheen liittoutumisten järjestelystä ja seurapiirivaikuttamisesta. Kun hänen valtakautensa päättyi, hänen poliittinen perintönsä jäi verrattain lyhytaikaiseksi — suuremmat ja pitkäkestoisemmat uudistukset toteutui myöhemmin muiden ministerien johdolla.

Louis Henrillä oli merkittävä rooli Ranskan korkeimmassa aatelissa ja Condén talon historiassa. Hän kuoli 27. tammikuuta 1740. Hänen aikansa hovissa ja hallinnossa kuvastaa 1700-luvun alun Ranskan dynastista politiikkaa, jossa suku-, etu- ja hoviverkostot ratkaisevasti muovasivat valtion johtoa ja päätöksiä.

Hae kirjaimella