Marin Marais (31. toukokuuta 1656, Pariisi – 15. elokuuta 1728, Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja erityisesti basso-violaan (viole de gambe) erikoistunut soittaja. Häntä pidetään yhtenä barokin merkittävimmistä ranskalaisista muusikoista, jonka tuotanto edustaa ranskalaista kamarimusiikkiperinnettä ja ilmaisuvoimaista sointikieltä.
Elämä ja ura
Köyhän kenkätehtailijan poikana syntynyt Marais sai varhaisen musiikkikasvatuksensa kuorokoulusta, missä hän opiskeli viulunsoittoa. Myöhemmin hän tahkosi taitojaan kuuluisan bassoviulunsoittajan Monsieur de Sainte-Colomben (Jean de Sainte-Colombe) oppilaana. Legendan mukaan Marais kehittyi oppilaana nopeasti ja oli jo lyhyessä ajassa opettajaansa taitavampi.
Vuonna 1675, 19-vuotiaana, hän liittyi Pariisin oopperan orkesteriin. Siellä hän tutustui Jean-Baptiste Lullyn, joka vaikutti oopperan johtajana ja ohjasi Maraisia myös sävellyksen oppiin. Marais johti usein Lullyn oopperoita ja sai arvokasta kokemusta näyttämömusiikista.
Vuonna 1676 Marais nimitettiin hovimuusikoksi ja hän palveli Versaillesin kuninkaallisessa hoviympäristössä. Vuodesta 1679 vuoteen 1725 hän kantoi arvonimikettä "ordinaire de la chambre du roy pour la viole", eli hän oli hovin vakituinen viole-soittaja ja yksi Louis XIV:n hovin keskeisistä muusikoista.
Sävellystyö ja tyyli
Marais oli huippuluokan basse de violin-soittimen (eli basso-violaa / viole de gambe -tyypin) taitaja ja kirjoitti huomattavan määrän teoksia tälle instrumentille. Hän jätti jälkeensä viisi kirjaa Pièces de viole (julkaistu vuosina 1686–1725), jotka sisältävät sekä vaativaa soitintekniikkaa että ilmeikkäitä karakteripalasävellyksiä. Useimmat kappaleet ovat sviittejä, joissa on basso continuo ja ranskalaisen barokin tanssimuotojen ja merkintätavan käyttöä.
Marais'n musiikissa yhdistyvät hersyvä melodia, vivahteikas ornamentaatio ja ajoittain rohkeat harmoniset ratkaisut. Hän käytti usein ohjelmallisia elementtejä: esimerkiksi neljännen kirjan kappale Le Labyrinthe kuvaa musiikillisesti labyrintissä harhailevaa ihmistä, ja kappale La Gamme [Asteikko] esittelee asteikon nousevia ja laskevia liikeratoja askel askeleelta. Tito du Tillet kuvailee näitä teoksia kirjassaan Le Parnasse françois.
Oopperat ja muu tuotanto
Marais sävelsi myös oopperaa ja muuta näyttämömusiikkia. Hänen instrumentaalituotantonsa lisäksi tunnetaan muun muassa Pièces en trio -kirja (1692) sekä neljä oopperaa (1693–1709). Ooppera Alcyone (1706) on erityisen kuuluisa myrskykohtauksestaan, joka on usein mainittu varhaisen oopperateknisyyden ja orkesterivärin kehityksen esimerkkinä. Vuonna 1706 Maraisista tuli Pariisin oopperan kapellimestari, mutta hänen vuoden 1709 oopperansa Sémélé epäonnistuminen sai hänet asteittain vetäytymään julkisesta elämästä.
Perhe ja seuraajat
Marais avioitui Catherine d'Amicourtin kanssa 21. syyskuuta 1676. Pariskunnalla oli yhteensä 19 lasta, joista ainakin kaksi, Vincent Marais ja Roland Marais, seurasi isänsä jalanjälkiä muusikkoina ja säveltäjinä. Myöhemmissä lähteissä mainitaan myös hänen pojanpoikansa Nicolas Marais, joka jatkoi suvun musiikillista perinnettä.
Merkitys ja myöhempi vastaanotto
Marais'n teokset olivat suosittuja hovissa ja myöhemmin häntä on muistettu erityisesti bassoviulan repertuaarin kehittäjänä. 1700-luvun puolivälissä Hubert Le Blanc kuvaili häntä "viulun valtakunnan perustajana ja vakiinnuttajana". Marais'n musiikki läpikäy usein dramaattisia kontrasteja, dynaamista ilmaisua ja paikoin dissonanttejalabyrinttiin joutunut hahmo ilmaistaan musiikillisin keinoin ja lopulta musiikki päättyy armonomaisuuteen tai chaconneen.
Marais'n teoksia alettiin 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa uudelleen tulkita historiallisen esittämistavan liikkeen myötä. Nykyään hänen Pièces de viole -sarjansa kuuluu bassoviulan keskeiseen ohjelmistoon, ja niitä on levyttänyt useita historiallisten soitinten osaajia, kuten Jordi Savall ja muut barokkimusiikin tunnetut esittäjät.
Editiot ja lähteet
Éditions J.M. Fuzeau on julkaissut faksimilena Marais'n Pièces de viole -teoksen kaikista viidestä kirjasta. Broude Brothers on julkaissut John Hsu:n toimittaman, seitsemään niteeseen jaetun kokonaiskriittisen painoksen Marais'n instrumentaaliteoksista. Nämä laitokset ovat olleet tärkeitä lähteitä sekä tutkijoille että esittäjille.
Yhteenveto: Marin Marais edustaa ranskalaista barokkia sen ilmeikkäässä, hienostuneessa ja näkyvästi sointiin ja tonaalisuuteen nojaavassa muodossa. Hänen tuotantonsa erityisesti basso-violalle on säilyttänyt asemansa tärkeänä osana barokkirepertuaaria ja inspiroinut paitsi soittajia myös säveltäjiä ja musiikintutkijoita.