Jean-Baptiste Lully – ranskalaisen oopperan luoja ja Ludvig XIV:n hovisäveltäjä

Jean-Baptiste Lully (lausutaan: "Loo-lee"), (s. Firenze 28. marraskuuta 1632; k. Pariisi 22. maaliskuuta 1687), oli italialainen säveltäjä, viulisti ja tanssija, joka työskenteli suurimman osan elämästään Ranskan Ludvig XIV:n hovissa. Hän otti Ranskan kansalaisuuden vuonna 1661. Hän oli aikansa merkittävin ranskalainen säveltäjä. Lully tajusi, että italialaistyylinen musiikki ei sopinut ranskan kieleen, joten hän sävelsi oopperansa erityisellä tavalla. Hän loi ranskalaisen oopperan perinteen. Hän kirjoitti myös paljon balettimusiikkia ja jonkin verran kirkkomusiikkia.

Varhaiselämä ja nousu hovissa

Syntymänimeltään Giovanni Battista Lulli, Lully saapui Ranskaan nuorena ja muuttaa pian italialaisesta tanssijasta ja viulistista kuninkaan läheiseksi musiikin vaikuttajaksi. Hän toimi aluksi tanssijana ja viulistina hovin tapahtumissa, ja vähitellen hänen monipuolinen lahjakkuutensa ja taitonsa kenties erityisesti rytmin ja draaman yhteensovittamisessa tekivät hänestä Ludvig XIV:n suosikin. Lully oli taitava verkostoitumaaja ja osasi varmistaa asemansa hovissa sekä hankkia itselleen hallinnollisia valtuuksia musiikin ja näyttämöesitysten järjestämisessä.

Ura ja taidilliset saavutukset

Lully uudisti ranskalaista näyttämömusiikkia monin tavoin. Hän yhteistyössä kirjailijoiden ja libretontekijöiden kanssa kehitti tyylilajin, joka tunnetaan nimellä tragédie en musique (myöhemmin usein suomennettuna tragédie lyrique). Tämän muodon tunnusmerkkejä olivat viiden näytöksen rakenne, kuninkaallista ylistettävää prologia hyödyntävä alku sekä vahva yhdistelmä musiikkia, tanssia ja näyttelemistä. Lully teki läheistä yhteistyötä mm. libretontekijä Philippe Quinaultin kanssa ja myös Molièren kanssa, jonka kanssa hän sävelsi useita komédie-balletteja, joissa näkyivät sekä koominen että koreografinen osaaminen.

Merkittävä tekninen ja tyylillinen innovaatio oli niin kutsuttu ranskalainen alkusoitto (French overture) — jyrkkä, hidas ja majesteettinen avaus osa, yleensä synkopoituine ja pisteytettyine rytmeineen, jota seurasi usein nopeampi ja kontrapunktinen osio. Lully kehitti myös ranskankielisen resitatiivin tavan, joka korosti puheen rytmiä ja kielen luonnollisuutta, sekä sävelsi tanssisarjoja ja baletteja, jotka sopivat hovin koreografisiin ja seremoniallisiin tarpeisiin.

Organisatorinen rooli ja vaikutus

Lully ei ollut vain säveltäjä: hän sai käytännön vallan teatteri- ja oopperatoiminnassa, valvoi orkesterien käyttöä ja oli eräänlainen musiikillinen johtaja, joka määritteli vaatimukset esityksille, laulajille ja soittajille. Hänen asemansa vaikutti siihen, että ranskalainen ooppera ja baletti kehittyivät yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi, joissa musiikki, tanssi, pukusuunnittelu ja näyttämökuvat toimivat tiiviisti yhdessä. Lullyn vaikutus ulottui myös orkesterin koon, instrumentaation ja esityskäytäntöjen vakiinnuttamiseen Ranskassa.

Tärkeimpiä teoksia

Seuraavat teokset antavat kuvan Lullyn keskeisistä saavutuksista (luettelo ei ole tyhjentävä):

• Cadmus et Hermione – yksi hänen varhaisista oopperistaan, usein mainittu ensimmäisenä esimerkkinä ranskalaisesta tragédiesta oopperan muodossa.
• Alceste, Thésée ja Atys – esimerkkejä hänen kyvystään yhdistää dramaattinen ilmaisu ja koreografia; Atys on monien mielestä yksi hänen mestariteoksistaan.
• Armide – myöhäisempi ja vaikuttava ooppera, joka osoittaa Lullyn sävelkielen kypsyyden.
• Useat comédie-ballet-teokset Molièren kanssa sekä lukuisat hoviballetit ja seremonialliset kappaleet.

Kuolema ja perintö

Lully kuoli vuonna 1687 seurauksena komplikaatioista, jotka syntyivät jalkaa vaurioittaneesta vammasta — hänen kerrotaan saaneen tartunnan puukon tai tahtipuikon osuttua jalkaan esityksen aikana ja seurauksena syntyneen gangreenin. Hänen kuolemansa ei katkaissut hänen vaikutustaan: Lullyn perintö määritteli ranskalaisen oopperan muotoa ja tyyliä vielä pitkään kuoleman jälkeen. Hänen vaikutuksensa kuuluu myöhempien ranskalaisten säveltäjien työssä ja kansainvälisesti barokin musiikin kehityksessä.

Merkitys lyhyesti: Lully loi ranskalaisen oopperan perustat, sovitti musiikin ranskan kieleen ja hovin tarpeisiin, kehitti orkesterin ja esityskäytäntöjä sekä vaikutti merkittävästi Ranskan musiikilliseen kulttuuriin Ludvig XIV:n aikakaudella ja sen jälkeen.

Hae kirjaimella