Jean-Baptiste Lully

Life

Lully syntyi Firenzessä, Italiassa. Lullylla ei ollut paljon koulutusta. Hän opetti itse paljon siitä, mitä hän osasi tehdä. Hän oppi soittamaan kitaraa ja viulua sekä tanssimaan.

Vuonna 1646 hänet vietiin Ranskaan, jossa hän sai työtä italian kielen opettajana eräälle herttuattarelle. Hän sai kuulla paljon hyvää musiikkia, ja 20-vuotiaana hän oli jo erinomainen säveltäjä, viulisti ja tanssija.

Hän aloitti Ludvig XIV:n palveluksessa vuonna 1652. Hän sävelsi musiikkia Ballet de la Nuitiin (Yöbaletti). Kuningas piti siitä kovasti. Hänestä tuli kuninkaan instrumentaalimusiikin säveltäjä. Hänen orkesterissaan (nimeltään Grande Bande eli suuri orkesteri) oli 24 viulua. Ne eivät olleet kovin hyviä, joten hän sai kuninkaalta luvan perustaa toisen yhtyeen, jota hän kutsui nimellä Petits Violons (Pienet viulut). Ryhmässä oli 16 soittajaa (myöhemmin niitä tuli 21), ja Lully koulutti heidät kunnolla. Hän ei antanut heidän laittaa musiikkiin liikaa koristeita.

Hänestä tuli ranskalainen vuonna 1661. Seuraavana vuonna hänestä tuli kuninkaallisen perheen musiikkimestari ja hän meni myös naimisiin. Kuningas ja kuningatar allekirjoittivat avioliittokirjan, joten Lully oli ilmeisesti tärkeä mies.

Lully sävelsi paljon baletteja kuninkaalle 1650- ja 1660-luvuilla. Hän oli yksi näiden balettien tanssijoista. Myös kuningas tanssi. Hän työskenteli suuren näytelmäkirjailijan Molièren kanssa säveltäen musiikkia Molièren komedioihin. Näihin kuuluvat Le Mariage forcé (1664), L'Amour médecin (1665) ja Le Bourgeois gentilhomme (1670). Yhdessä Molièren kanssa hän loi Comédie-balletin, josta tuli suuri ranskalainen perinne.

Kun kuningas vanheni, hän ei enää osannut tanssia, joten hänen kiinnostuksensa balettia kohtaan väheni. Niinpä Lully kiinnostui enemmän oopperoiden säveltämisestä. Hän ansaitsi tästä paljon rahaa, sillä kuninkaan kanssa oli sovittu, että Lully saisi täyden määräysvallan kaikkeen Ranskassa julkaistavaan musiikkiin. Lullysta oli tullut hyvin vaikutusvaltainen mies, eivätkä monet muut muusikot pitäneet tästä. Riitoja syntyi paljon, varsinkin kun Lully ei sallinut musiikkia nukketeatteriesityksissä.

Lullyllä oli elämässään paljon menestystä. Hänellä oli myös monia rakkaussuhteita, sekä miesten että naisten kanssa. Skandaaleja oli useita, mutta kuningas antoi hänelle aina anteeksi, koska hän oli suuri ystävä. - - .

Kuolema

Loppuvuodesta 1686 kuningas oli sairastunut, mutta hän parani, joten hän pyysi Lullya järjestämään konsertin juhlistaakseen, että hän oli jälleen terve. Konsertti pidettiin 8. tammikuuta 1687. Orkesteri soitti Te Deumin. Lully johti orkesteria. Tuohon aikaan kapellimestarit eivät vielä käyttäneet kapuloita (sauvoja). Sen sijaan Lully löi isoa keppiä lattiaan pitääkseen orkesterin kasassa. Yhtäkkiä hän löi kepillä varpaansa. Varpaan haava sai tulehduksen. Tulehdus muuttui myöhemmin kuolioksi. Hän ei halunnut, että lääkärit leikkaisivat hänen varpaansa irti. Tulehdus levisi muualle kehoon, ja hän kuoli 22. maaliskuuta kuoli kuolioon.

Lully oli rikas kuollessaan. Hän jätti jälkeensä 800 000 livreä. Hänellä oli viisi taloa Pariisissa sekä kaksi maalaistaloa.

Musiikki

Lully eli barokin keskivaiheilla. Hän piti nopeasta ja eloisasta musiikista, erityisesti sellaisesta, jonka tahtiin voitiin tanssia. Hän muutti ihmisten musiikkimakua. Hän käytti paljon soittimia, joita ei ollut käytetty orkestereissa aiemmin. Hänen ystävyytensä Molièren kanssa johti uuden musiikillisen muodon, comédie-balletin, joka yhdisti teatterin, komedian ja baletin.

Lully loi myös ranskalaisen oopperan tyylin, jota kutsutaan tragédie en musique tai tragédie lyrique. Sen sijaan, että hänen oopperamusiikkinsa olisi jaettu resitatiiveihin ja aarioihin, hän usein yhdisti nämä kaksi, jotta tarinan tapahtumat tapahtuisivat nopeasti.