Basso continuo: barokin säestysmuoto ja soittokäytännöt
Basso continuo — barokin jatkuva basso, sointomerkkien tulkinta ja soittokäytännöt: cembalo, urut, luuttu, sello. Opi basso continon historia ja soittotekniikat.
Basso continuo on barokin aikana käytetty säestysmuoto. Termi tarkoittaa italialaisesta ilmaisusta "basso continuo" eli "jatkuvaa bassoa" ja kuvaa käytäntöä, jossa bassoääni kuljettaa harmoniaa ja sitä täydennetään sointusoinnillisesti improvisoiden tai nuotinnetulla ohjauksella.
Basso continuo, jota joskus kutsutaan vain continuoksi, soitettiin yleensä yhdistämällä kosketinsoittimella toteutettu sointuasema ja jokin melko matalalla soiva monivärinen instrumentti, joka kaksinkertaistaa tai vahvistaa bassolinjan. Tällainen toinen bassosoitin oli usein esimerkiksi sellon, viulun (barokkityyppinen basso-viulu tai violone) tai fagotin kaltainen bassoääninen soitin. Kosketinsoitin oli monesti cembalo, mutta se saattoi myös olla urku tai muita periodin kosketinsoittimia kuten portatiivinen urku tai clavichord.
Ei ollut tavallista kirjoittaa kosketinsoittajalle kaikkia ääniviivoja. Säveltäjä antoi tyypillisesti vain bassolinjan, jonka vasen käsi esitti ja joka usein kaksinkertaistettiin toisella bassosoittimella. Säveltäjä ohjasi harmonian merkitsemällä basson alle numeroita ja muita merkkejä — tämä merkintätapa tunnetaan nimellä figuroitu basso (figured bass). Numeroiden avulla laulaja tai soittaja tulkitsi, mitä intervalleja ja sointuja soitetaan basson päälle.
Säestyskäytäntö ja improvisaatio
Figuroitu basso ei yleensä tarkoittanut valmiiksi kirjoitettuja sointuääniä, vaan ohjetta kosketinsoittajalle tai kitaransukeltajalle, joka realisoisi eli improvisoisi sointukulut käytännön tilanteessa. Tämä vaati hyvää nuotinlukutaitoa, harmonian tuntemusta ja tyylitajua: sointujen sijoittelu, stemmointi, ornamentointi ja dynamiikan sopeuttaminen tapahtuivat usein soittajan päätöksellä.
Yleisimpiä basso continuo -instrumentteja
- Kosketinsoittimet: cembalo, urku, clavichord
- Laulu- ja jousibasso: sello, violone, barokkitabulaturin mukainen basso-viulu
- Plokki- ja kärki-instrumentit: fagotti, bassoviulu, theorbo, chitarrone, luuttu
Figuroitu basso — numeromerkinnät ja niiden tulkinta
Figuroitu basso koostuu basson nuotista ja sen alle kirjoitetuista numeroista, jotka osoittavat säveltäjän tarkoittamat intervallit bassosta ylöspäin. Yleisimmät ovat 3, 5, 6 ja 7, ja yhdistelmät ilmaisevat esimerkiksi kolmikko‑ tai sekstisoinnut. Merkinnöissä voi olla myös etumerkkejä (#, b, luonnonmerkki), jotka kertovat korotuksista tai alennuksista tietyissä sävelissä. Erityismerkintöjä ovat esimerkiksi tasto solo (pelkkä basso soitetaan, ilman harmoniantäydennystä) ja ajoittain tekstimerkit, jotka kieltävät improvisoinnin tietyllä kohdalla.
Continuon rooli eri kokoonpanoissa
Basso continuo oli läsnä lähes kaikissa barokin genressä: kirkkomusiikissa (kantaatit, messut), oopperoissa, sinfonioiden varhaisissa muodoissa, kamari- ja jousiteosten bassoissa sekä monissa solo- ja duo-teoksissa. Se piti rytmittömän harmonian koossa, tuki laulua ja sooloja sekä muodosti pohjan kontrapunktisille kehittelyille. Joissain sävellyksissä, kuten trio-sonoatoissa, continuo oli olennainen osa tekstuuria, kun taas suurissa orkesteriteoksissa sen rooli saattoi olla hillitympi ja enemmän värillinen.
Tyylillisiä huomioita ja nykypäivän esityskäytännöt
Basso continuo -soittajan on oltava herkällä tavalla yhteistyökykyinen: hän seuraa johtavaa muusikkoa tai kapellimestaria, kuuntelee, sopeuttaa voicingin ja dynamiikan ja valitsee sopivan rekisterin. Barokin käytännöt korostavat myös erilaisia ornamentteja, rukousmaisia tai tanssimaisia rytmisiä painotuksia ja modulointien pehmeää käsittelyä. 1900-luvun loppupuolen historiallisen esitystavan liike (historically informed performance, HIP) on nostanut continuon merkityksen nykylavoilla, ja periodisoittimet sekä alkuperäisiä käytäntöjä jäljittelevät soittajat pyrkivät toteuttamaan autenttisia realizointeja.
Esimerkkejä ja erityistapauksia
Monet barokin tunnetuimmista teoksista ja säveltäjistä hyödyntävät basso continuota: Monteverdin oopperat, Corellin trio-sonoatat, Händelin oopperat ja oratoriot sekä Bachin kantaatit ja suuret teokset. Myös toistuvat bassoaiheet, kuten basso ostinato (ground bass), esiintyvät basso continuon yhteydessä—esimerkkeinä Purcellin ja Pachelbelin teokset, joissa jatkuva bassolinja muodostaa teoksen harmonisen ja ilmaisullisen perustan.
Basso continuon käytäntö kehittyi 1600–1700-luvuilla ja vähitellen väistyi klassismin aikakauden harmonisemmissa, läpinäkyvämmissä orkestrointikäytännöissä. Silti continoussa käytetty improvisaation, kuuntelun ja yhteissoinnin taito on vaikuttanut voimakkaasti länsimaisen konserttikäytännön kehitykseen, ja nykyaikana se on olennainen osa barokin esityskäytäntöä.
Esimerkki kuviollisesta bassosta: kirjoitetaan vain basso-osa (vasen käsi), jossa on kuviot. Oikeassa kädessä olevat soinnut osoittavat, miten se voitaisiin soittaa. Kuviot kertovat välein bassosävelestä ylöspäin. Jos numeroa ei ole annettu, sointu on 5 3-sointu (tavallinen kolmisointu).
Esimerkkejä
· Claudio Monteverdi:
Monteviro: Di misera, regina alkaen
Il ritorno d'Ulisse in patria (Il ritorno d'Ulisse in patria)
· C. P. E. Bach: Sonaatti huilulle & b. c. B-duuri Wq. 125
· J. B. Lully:
Lully: Air des Espagnoles alkaen
Le Bourgeois Gentilhomme
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on basso continuo?
A: Basso continuo on barokin aikana käytetty musiikin säestysmuoto, joka tarjoaa jatkuvaa bassoa.
K: Mitä soittimia basso continuossa käytettiin?
V: Basso continuoa soitettiin sointusäestystä tarjoavalla soittimella, kuten kosketinsoittimella tai jousisoittimella, kuten luuttulla, yhdessä toisen bassosoittimen, kuten sellon, viulun tai fagotin, kanssa.
Kysymys: Mitä tavallista kosketinsoitinta käytettiin basso continuossa?
V: Basso continuon tavanomainen kosketinsoitin oli cembalo, mutta se saattoi olla myös urku, kuten pieni portatiivinen soitin.
K: Kirjoittivatko säveltäjät kaikki nuotit basso continuon kosketinsoittajalle?
V: Ei, säveltäjät eivät yleensä kirjoittaneet kaikkia nuotteja kosketinsoittajalle basso continuossa. Säveltäjä kirjoitti tavallisesti vain bassolinjan, jonka vasen käsi soitti ja joka kaksinkertaistettiin toisella bassosoittimella.
K: Mitä säveltäjä merkitsi basso continuoon?
V: Säveltäjä osoitti harmonian (mitä sointuja soitetaan) kirjoittamalla numeroita basso continuossa nuotin alle.
K: Mitä "continuo" tarkoittaa?
V: "Continuo" on toinen nimitys basso continuolle, joka tarkoittaa jatkuvaa bassoa.
K: Millä aikakaudella basso continuoa käytettiin yleisesti?
V: Basso continuoa käytettiin yleisesti barokin aikana.
Etsiä