Viola da gamba
Viulu (rimmaa sanan "mile" kanssa) on jousisoitin, jota soitetaan jousella. Viulu oli suosittu soitin 1400-luvulta 1800-luvulle. Pieniä viuluja pidettiin sylissä ja isompia polvien välissä, mistä ne saivat nimen "viol da gamba", joka tarkoittaa jalkaviulua. Jousi on pidetty kämmen ylöspäin, toisin kuin nykyään viulujen, alttoviulujen ja sellojen jousipidike. Viulu on lempeäääninen soitin. Kun viuluperheestä tuli 1600-luvulla suosittu ja ihmiset alkoivat käydä konserteissa suurissa konserttisaleissa ja oopperoissa, viulujen merkitys väheni. Niitä ei koskaan käytetty orkestereissa.
Piirros erikokoisista alttoviuluista, Michael Praetoriuksen teoksesta Syntagma musicum (1618).
Kuvaus
Viulut on valmistettu puusta, ja ne ovat viuluperheen kaltaisia. Useimmissa alttoviuluissa on kuusi kielijänteistä, mutta niiden määrä vaihteli vuosisatojen kuluessa. Jouset on tehty suolesta, eivätkä ne ole yhtä kireät kuin viulussa. Sormilauta on varustettu kitaran kaltaisilla kielillä, mutta myös ne on tehty suolesta. Ne oli sidottu koskettimen ympärille, ja niitä voitiin siirtää virittämistä varten. Näiden harsojen avulla soittaja löytää tarkan paikan, johon sormet voi asettaa. Joskus nielulaudan kääröjen yläpuoli oli kauniisti koristeltu. Soittimissa on kaltevat olkapäät ja litteä selkä. Viulussa, kuten vihuelassa, josta se on kehittynyt, on litteämpi silta kuin nykyaikaisessa viulussa. Tämä helpottaa sointujen soittamista. Jousi oli muodoltaan kupera, kun viulun jousi on kovera.
Koot
Viuluja valmistettiin erikokoisia. Eri kokoisia viuluja - ehkä neljä tai viisi soitinta - säilytettiin joskus yhdessä arkussa (suuressa laatikossa), minkä vuoksi niitä kutsuttiin "viuluarkuksi". Kun niitä soitettiin yhdessä, puhuttiin "viulukonsortiosta". Konsortissa oli yleensä vähintään yksi diskantti-, tenori- ja bassosoitin. "Rikkinäinen konsortti" tarkoitti sekoitusta eri soittimia: viuluja, salamareita jne. Luuttua ja bassoviulua soitettiin usein yhdessä. Ne viritettiin neljäsosittain, ja niiden keskellä oli suuri kolmannes.
Bassoviulun (joka vastaa selloa nykyisessä viuluperheessä) jouset on viritetty (alimmasta sävelestä, joka on lähes kaksi oktaavia keskimmäisen C:n alapuolella, ylöspäin) D - G - C - E - A - D. Tenoriviulua kutsuttiin usein nimellä viola da gamba (kirjaimellisesti: "jalkaviulu"). Se oli suosituin kokoluokka soolomusiikissa, ja monet säveltäjät kirjoittivat sonaatteja viola da gamballe. Suurinta alttoviulua kutsutaan nimellä violone. Siitä kehittyi nykyaikainen kontrabasso. Siksi kontrabasso on muodoltaan hieman erilainen kuin viulu, alttoviulu ja sello. Jotkut kontrabasson soittajat pitävät nykyään jousen kämmen (kämmenen sisäpuoli) ylöspäin, kuten viulunsoittajat.
Historia
|
|
| ||||
| Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |||||
|
|
| ||||
| Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |||||
|
|
| ||||
| Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |||||
|
|
| ||||
| Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |||||
Viulu oli suosittu rikkaiden ihmisten taloissa ja kuninkaallisessa hovissa. Elisabet I:n ja myöhemmin kuningas Kaarle I:n aikana säveltäjät, kuten William Byrd, John Dowland, Orlando Gibbons, John Jenkins ja William Lawes, kirjoittivat viulumusiikkia. Soolosonaatteja kirjoittivat monet säveltäjät, kuten Marin Marais, Johann Sebastian Bach ja Karl Friedrich Abel. Viimeisimpiä ja suurimpia fantasioita alttoviulukonsortiolle kirjoitti Henry Purcell.
1700-luvun puolivälin jälkeen alttoviulu unohdettiin, kunnes 1900-luvulla heräsi uusi kiinnostus vanhaa musiikkia kohtaan, ja Arnold Dolmetschin kaltaiset ihmiset alkoivat jälleen valmistaa viuluja, jotta renessanssi- ja barokkiajan viulumusiikkia voitaisiin soittaa. Nykyään on olemassa monia yhdistyksiä viulunsoitosta kiinnostuneille ihmisille.
Nykyään on olemassa monia yhdistyksiä, jotka ovat kiinnostuneita viulusta. Yksi näistä on The Viola da Gamba Society, jonka jäsenistö on maailmanlaajuinen. Jotkut nykyaikaiset säveltäjät ovat myös kirjoittaneet viululle, esimerkiksi John Tavener, Sally Beamish, Thea Musgrave, Tan Dun ja Poul Ruders. On olemassa Fretwork-niminen ryhmä, joka esittää viulumusiikkia.
Violone tai suuri bassoviulu. Sir Peter Lelyn maalaus, noin 1640, hollantilaissyntyinen englantilainen barokkiajan taidemaalari. Soitin on hyvin suuri, muodoltaan melko italialainen, ja siinä on neliönmuotoiset olkapäät ja nykyaikaiset F-aukot.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on viol?
V: Viulu on jousisoitin, jota soitetaan jousella.
K: Milloin viulu oli suosittu?
V: Viulu oli suosittu 1400-luvulta 1700-luvulle.
K: Miten pieniä viuluja pidetään?
V: Pieniä viuluja pidetään sylissä.
K: Miten isompia viuluja pidetään?
V: Suurempia viuluja pidetään polvien välissä, mistä ne saivat nimen "viol da gamba".
K: Miten jousi pidetään, kun soitetaan viulua?
V: Jousi pidetään kämmen ylöspäin, toisin kuin nykyisin viulujen, alttoviulujen ja sellojen jousipidikkeessä.
K: Mitä tarkoittaa "viol da gamba"?
V: "Viol da gamba" tarkoittaa jalkaviiulua.
K: Miksi viulujen merkitys väheni?
V: Alttoviulut menettivät merkitystään, kun viuluperheestä tuli 1600-luvulla suosittu ja ihmiset alkoivat käydä konserteissa suurissa konserttisaleissa ja oopperoissa.
