Barokkimusiikki

Historia

Muusikot ajattelevat barokin alkaneen noin vuonna 1600. Kuuluisat renessanssisäveltäjät Palestrina ja Lassus olivat kuolleet muutamaa vuotta aiemmin. Claudio Monteverdi kirjoitti musiikkia renessanssityyliin ja toisaalta barokkityyliin. Oopperaa oltiin keksimässä. Se oli musiikillisen muutoksen aikaa.

Siirtyminen barokkityylistä klassiseen tyyliin tapahtui paljon asteittaisemmin. Vuosi 1750 on Bachin kuolinvuosi, joten se on helppo valita barokkikauden päättymisajankohdaksi.

Barokki oli aikaa, jolloin ihmiset pitivät suurista tiloista ja runsaista koristeista. Tämä näkyy kuuluisien rakennusten arkkitehtuurissa, kuten Pietarinkirkossa Roomassa tai St. Paulin katedraalissa Lontoossa. Ne rakennettiin tähän aikaan. Venetsiassa oli kirkkoja, joissa oli galleriat kirkon molemmin puolin. Säveltäjät kirjoittivat mielellään musiikkia kahdelle muusikkoryhmälle, jotka oli sijoitettu vastakkaisille lehtereille. Giovanni Gabrieli kirjoitti paljon tällaista musiikkia.

Tyylit ja instrumentit

Kahden vastakkaisen ryhmän ideaa käytettiin paljon barokkimusiikissa. Säveltäjät kirjoittivat konsertteja. Ne olivat teoksia orkesterille ja soolosoittimelle. Joskus konsertossa asetettiin vastakkain solistiryhmä ja muu orkesteri. Näitä kutsutaan italialaisella nimellä Concerti Grossi. Bachin Brandenburgin konsertot ovat hyviä esimerkkejä.

Urkuissa ja joissakin cembaloissa oli vähintään kaksi manuaalia (näppäimistöä). Soittaja saattoi vaihtaa manuaaleista toiseen, jolloin vastakkain oli kaksi erilaista ääntä.

Barokkimusiikki oli usein melodiaa, jonka pohjalla oli bassolinja. Tämä saattoi olla esimerkiksi laulaja ja sello. Oli myös cembalo tai urut, jotka soittivat myös bassolinjan ja muodostivat sointuja väliin. Usein säveltäjä ei viitsinyt kirjoittaa kaikkia sointuja (harmonioita) ylös, vaan näytti vain joitakin sointuja numeroin ja jätti esittäjän päätettäväksi, mitä nuotteja hän tarkalleen ottaen soittaa. Tätä kutsutaan "figured bassoksi" tai "basso continuoksi". Solisti, joka soitti tai lauloi melodian päälle, lisäsi usein paljon koristeellisia nuotteja. Säveltäjä ei myöskään kirjoittanut kaikkea tätä ylös, vaan jätti esittäjän tehtäväksi improvisoida jotain kivaa kirjoittamiensa nuottien ympärille.

Koska säveltäjät kirjoittivat nyt oopperaa, oli tärkeää, että yleisö kuuli sanat selvästi. Renessanssiaikana kuororyhmät lauloivat usein useita eri sanoja eri melodioita käyttäen yhtä aikaa. Tätä kutsuttiin "polyfoniaksi". Polyfoniaa käytettiin laajalti instrumentaalimusiikissa, mutta sitä ei käytetty oopperassa, jonka piti kertoa tarina ilman, että se oli sekava.

Kun oopperan solisti laulaa laulun (aaria), aaria on tietyssä tunnelmassa. Tätä kutsutaan "hellyydeksi". "Affektioita" tai tunnelmia oli useita: oli aarioita kostosta, mustasukkaisuudesta, vihasta, rakkaudesta, epätoivosta, rauhallisesta onnesta jne. Konserton jokaisessa osassa oli myös yksi tietty tunnelma. Myöhempien aikojen musiikki on erilaista. Esim: Haydn klassisella kaudella vaihteli usein tunnelmaansa kappaleen aikana.

Suite

Barokkisviitti on kokoelma barokkimusiikin tyyliin kirjoitettuja tanssiliikkeitä. Tanssien esitysjärjestys on vakiintunut. Viisi ensisijaista tanssia ovat Overture, Allemande, Courante, Sarabande ja Gigue. Monesti säveltäjä lisäsi Preludin ennen kaikkia tansseja. Joskus säveltäjä lisäsi toisen kappaleen Sarabanden ja Giguen väliin.

Standardijärjestyksestä on monia poikkeuksia, mutta yleisimmin noudatetaan järjestystä Preludi, Allemande, Courante, Sarabande, Muut ja Gigue. Tämä voidaan helposti muistaa lyhenteellä PACSOG.

Säveltäjät

Seuraavassa on muutamia barokin tärkeimpiä säveltäjiä:

Italia

• Giovanni Gabrieli (noin 1553/6-1612)
• Claudio Monteverdi (1567-1643)
• Antonio Vivaldi (1678-1741)
• Arcangelo Corelli (1653-1713)
• Domenico Scarlatti (1685-1757)

Saksa

• Heinrich Schütz (1585-1672)
• Johann Sebastian Bach (1685-1750)

Englanti

• Henry Purcell (1659-1695)
• Yrjö Frideric Händel (1685-1759) (saksalaissyntyinen)

Ranska

• François Couperin (1668-1733)
• Jean-Philippe Rameau (1683-1764)