Boeing X-37

Historia

Vuonna 1999 NASA valitsi Boeingin suunnittelemaan ajoneuvon. Ajoneuvo rakennettiin Boeingin Phantom Worksin kalifornialaisessa toimipisteessä. Vuoden 2002 lopussa Boeing sai uuden 300 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen NASA:n Space Launch Initiative -aloitteen puitteissa.

X-37 siirrettiin NASA:lta Defense Advanced Research Projects Agencylle syyskuussa 2004. Ohjelmasta on tullut salainen, vaikka ei tiedetä, säilyttääkö DARPA tämän aseman hankkeelle.

Kesäkuussa 2005 X-37 suoritti White Knight -aluksen alla vankeudessa tapahtuneen kuljetuslennon Mojaven avaruuskeskuksessa Mojavessa, Kaliforniassa. Vuoden 2005 jälkipuoliskolla X-37:ään tehtiin rakenteellisia parannuksia, kuten nokkapyörän tukien vahvistaminen. Uusia lentokokeita ja ensimmäistä pudotuskoetta odotettiin helmikuun 2006 puolivälissä.

Maaliskuussa 2006 oli tarkoitus suorittaa X-37:n ensimmäinen vapaalento, mutta lumimyrsky peitti alueen ja pudotti lunta Mojaven alueelle. Seuraava lentoyritys maaliskuussa peruttiin kovan tuulen vuoksi. Maaliskuun lopulla X-37 lensi, mutta vika esti vapaan lennon, ja alus palasi maahan edelleen kiinnitettynä White Knight -alukseensa. Huhtikuussa 2006 X-37 teki ensimmäisen vapaan liukulentonsa. Laskeutumisen aikana alus suistui ulos kiitotieltä. Kun alus oli korjattu, ohjelma siirrettiin Mojavesta Palmdalessa Kaliforniassa sijaitsevaan ilmavoimien laitokseen 42 (KPMD) Kalifornian Palmdaleen lentokoeohjelman loppuosaa varten. White Knightin tukikohta oli edelleen Mojavessa, mutta se siirtyi Plant 42:een, kun lentoja oli suunniteltu. Lisäksi tehtiin viisi lisälentoa, joista ainakin yhden uskotaan olleen vapaalento ja onnistunut laskeutuminen.

Marraskuussa 2006 Yhdysvaltain ilmavoimat ilmoitti kehittävänsä X-37B:n NASA:n X-37A:sta. Ilmavoimien versio on nimeltään X-37B Orbital Test Vehicle (OTV). OTV-ohjelma perustuu DARPA:n, NASA:n ja ilmavoimien teollisuuden ja hallituksen investointeihin. X-37B:tä johtaa ilmavoimien nopeiden valmiuksien toimisto, ja siihen kuuluu kumppanuuksia NASAn ja ilmavoimien tutkimuslaboratorion kanssa. Boeing on OTV-ohjelman pääurakoitsija. X-37B voi olla kiertoradalla jopa 270 päivää kerrallaan.

Ilmavoimien ministeri toteaa, että OTV-ohjelmassa keskitytään "riskien vähentämiseen, kokeiluihin ja operatiivisten konseptien kehittämiseen uudelleenkäytettävien avaruusajoneuvojen teknologioita varten avaruuden pitkän aikavälin kehitystavoitteiden tukemiseksi".

X-37B oli alun perin tarkoitus laukaista avaruussukkulan hyötykuormatilassa, mutta Columbian onnettomuuden jälkeen se siirrettiin Delta II -alukseen. Sitten se siirrettiin Atlas V:hen, kun avaruusaluksen aerodynaamisista ominaisuuksista laukaisun aikana oltiin huolissaan.

Suunnittelu

Päämoottoreita käytetään polttoaineena JP-8-kerosiinilla, joka on sotilaskäyttöön tarkoitettua lentopetrolia. Ohjausmoottorit toimivat vetyperoksidilla. Tämä on väärin, polttoaineet vaihdettiin hypergoleihin jo kauan sitten, kun se oli NASA:n ohjelma.

X-37 suunniteltiin alun perin kuljetettavaksi kiertoradalle avaruussukkulan lastiruumassa, mutta se suunniteltiin uudelleen Atlas V- ja Falcon 9 -aluksilla laukaisemista varten sen jälkeen, kun todettiin, että sukkulalento olisi epätaloudellinen.

Ajoneuvosta voisi tulla Yhdysvaltojen ensimmäinen toiminnallinen sotilasavaruuslentokone sen jälkeen, kun Dyna-Soar oli peruutettu vuonna 1963. Sen odotetaan toimivan jopa 25 Machin nopeusalueella laskeutuessaan. X-37:llä demonstroidaan muun muassa parannettuja lämpösuojajärjestelmiä, ilmailutekniikkaa, autonomista ohjausjärjestelmää ja kehittynyttä lentorunkoa. Koneessa oleva moottori on Rocketdynen AR-2/3, joka toimii vetyperoksidilla ja JP-8:lla.

X-37:n aerodynaaminen rakenne on peräisin avaruussukkulasta, joten X-37:llä on samankaltainen nosto- ja vetosuhde ja pienempi kantama suurilla korkeuksilla ja mach-lukemilla kuin hypersoonisella teknologia-aluksella.

Koeajoneuvossa, jota käytettiin ilmasta pudotettavana testilentokoneena, ei ollut käyttövoimajärjestelmää. Toiminta-ajoneuvon hyötykuormatilan luukkujen sijasta siinä oli suljettu ja vahvistettu rungon ylärakenne, jotta se voitiin yhdistää emoalukseen. Suurin osa lämpösuojalevyistä oli "väärennettyjä", jotka oli valmistettu edullisesta vaahtomuovista eikä keraamisesta materiaalista; pienempi osa X-37:n levyistä oli todellisia TPS-levyjä, ja TPS-peitteitä käytettiin alueilla, joilla kuumeneminen ei olisi ollut niin voimakasta, että levyjä olisi tarvittu.

X-37B-avaruusalukset laskeutuvat lentonsa jälkeen Vandenbergin lentotukikohdan kiitoradalle Kaliforniassa, ja vaihtoehtoinen laskeutumispaikka on Edwardsin lentotukikohta.