Michael Smith CC, OBC, FRS (26. huhtikuuta 1932 – 4. lokakuuta 2000) oli brittiläissyntyinen kanadalainen biokemisti, joka tunnetaan erityisesti paikkaohjatun mutageneesin kehittäjänä. Hän sai vuoden 1993 kemian Nobel-palkinnon yhdessä Kary Mullisin kanssa — Mullis palkittiin PCR-menetelmän (polymeraasiketjureaktio) kehittämisestä ja Smith paikkatarkkojen DNA-muutosten tekemisen menetelmien luomisesta. Smithin työ mahdollisti DNA:n ja proteiinien rakenteen ja toiminnan yksityiskohtaisemman tutkimisen ja käynnisti uusia sovelluksia bioteknologiassa ja lääketieteessä.
Tutkimus: paikkaohjattu mutageneesi
Paikkaohjatulla mutageneesillä (site-directed mutagenesis) tarkoitetaan menetelmiä, joilla DNA:han voidaan kohdistetusti ja suunnitellusti tuoda yksittäisiä emäs- tai aminohappomuutoksia. Smithin kehittämät tekniikat antoivat tutkijoille mahdollisuuden muuttaa tiettyjä aminohappoja proteiineissa ja siten kartoittaa niiden vaikutuksia proteiinin rakenteeseen ja toimintaan. Tämä avasi tien mm. proteiinien toiminnan ymmärtämiseen, entsyymien tehostamiseen, lääkekehitykseen ja geneettisesti muokattujen organismien tutkimukseen.
Ura ja yhteistyö
Valmistuttuaan tohtoriksi Manchesterin yliopistosta vuonna 1956 Smith siirtyi tutkimustyöhön Kanadaan, missä hän työskenteli mm. yhdessä Nobel-palkitun tutkijan Har Gobind Khoranan kanssa British Columbia Research Councilissa Vancouverissa. Smithin ura yhdisti perustutkimusta ja soveltavaa työtä; hänen menetelmänsä levisivät nopeasti molekyylibiologian työkalupakkiin ja vaikuttivat laajasti niin akateemiseen tutkimukseen kuin teollisuuteenkin.
Tunnustukset, anteliaisuus ja perintö
Smith sai Nobel-palkinnon lisäksi lukuisia muita kunnianosoituksia ja palkintoja, ja hänet muistetaan erityisesti anteliaisuudestaan ja tukityöstä tiedeyhteisölle. Hän lahjoitti puolet Nobel-palkinnon rahapalkinnosta tutkijoille, jotka työskentelivät skitsofrenian genetiikan parissa. Toisen puoliskon hän suuntasi Vancouverissa toimivalle BC Science World -tiedekeskukselle ja Kanadan naisten tiede- ja teknologiajärjestölle (Society for Canadian Women in Science and Technology). Smith sai myös mm. Royal Bank -palkinnon vuonna 1999 ja lahjoitti saamansa apurahan BC Cancer Foundationille. Hänet on tunnustettu merkittäväksi vaikuttajaksi Kanadan tieteellisessä kentässä, ja hänen työnsä vaikutukset näkyvät edelleen bioteknologian ja molekyylibiologian tutkimuksessa ja sovelluksissa.
Perintö: Michael Smithin kehittämät menetelmät ovat edelleen keskeisiä monissa laboratoriomenetelmissä. Paikkaohjattu mutageneesi on edelleen käytössä proteiinien rakenteen ja toiminnan selvittämisessä, entsyymien suunnittelussa ja monissa muissa sovelluksissa, ja hänen esimerkkinsä tutkimuksen tukemisesta ja tiedeyhteisön vahvistamisesta on innoittanut useita lahjoituksia ja stipendejä Kanadassa.