Paavi Gregorius XI (latinaksi Gregorius Undecimus; 1331 – 27. maaliskuuta 1378), syntyjään Pierre Roger de Beaufort, oli roomalaiskatolisen kirkon ranskalainen pappi ja 202. paavi vuodesta 1370 kuolemaansa saakka.

Hän oli seitsemäs ja viimeinen paavi, joka asui Avignonissa Ranskassa.

Tausta ja valinta paaviksi

Pierre Roger de Beaufort kuului vaikutusvaltaiseen ranskalaiseen sukuun ja oli sukua aikaisemmille paaville; hänen nousunsa paaviksi jatkoi Avignonin ajalle tyypillistä ranskalaista vaikutusvaltaa kirkon johdossa. Vuonna 1370 hänet valittiin paaviksi, ja hän otti käyttöön nimen Gregorius XI. Hänen pontifikaattinsa ajoittui aikakauteen, jolloin kirkko oli sekä hengellisen että maallisen vallan keskuksena monimutkaisten poliittisten jännitteiden keskellä Euroopassa.

Palaaminen Roomaan

Gregorius XI muistetaan ennen kaikkea päätöksestään palata Roomaan Avignonista. Avignonin asuminen oli kestänyt lähes 70 vuotta, ja paluun motiiveina olivat sekä halu vahvistaa paavin hengellistä ja maallista asemaa Italiassa että pyrkimys ratkaista idän ja lännen suhteisiin, politiikkaan ja kirkon uskottavuuteen liittyneitä ongelmia. Merkittävänä henkilökohtaisena vaikuttajana paluupäätökseen pidetään pyhää Catherine of Siena (Caterina da Siena), joka puhui ja kirjoitti Gregoriukselle saadakseen hänet palaamaan Roomaan.

Toimet ja konfliktit

  • Gregorius XI pyrki palauttamaan ja vahvistamaan paavinmaiden (Papal States) valtaa Italiassa ja käytti sekä diplomaattisia että sotilaallisia keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
  • Hänen aikanaan puhjennut konflikti Firenzen ja paavin välillä, niin kutsuttu "War of the Eight Saints", oli osa laajempaa vastustusta paavillista valtaa vastaan Keski-Italian kaupunkivaltioissa.
  • Pontifikaatti pyrki myös kirkon hallinnolliseen uudelleenjärjestelyyn ja vaikutti Euroopan valtioiden välisiin suhteisiin muun muassa nimitysten ja liittoutumisten kautta.

Kuolema ja jälkivaikutukset

Gregorius XI kuoli Roomassa 27. maaliskuuta 1378 noin 47-vuotiaana. Hänen kuolemansa jälkeen seuraajaehdokkuudet jakautuivat nopeasti, ja seurannut vuosien 1378–1417 jakso tunnetaan lännen skismana (Western Schism), jolloin kirkulla oli samanaikaisesti useampi paavi (Roomassa ja Avignonissa) ja uskottavuus kärsi merkittävästi.

Perintö

Gregorius XI:n tärkein perintö oli paavin paluu Roomaan, joka muutti kirkon keskeisen toimintaympäristön ja käynnisti tapahtumaketjun, joka lopulta johti skismaattiseen jakoon. Hänen valtakautensa kuvastaa myöhäiskeskiajan kirkon ja Euroopan poliittisten voimien monimutkaisuutta: pyrkimys yhtenäistää hengellistä ja maallista valtaa kohtasi voimakasta paikallista vastarintaa ja kansallisia intressejä.