Paavi Urbanus VI (Bartolomeo Prignano): elämä ja paavius 1378–1389

Tutustu paavi Urbanus VI:n (Bartolomeo Prignano) elämään ja paaviuteen 1378–1389 — kiistat, päätökset ja vaikutus keskiajan kirkon historiaan.

Paavi Urban VI (latinaksi Urbanus Sextus; noin 1318 - 15. lokakuuta 1389), syntyjään Bartolomeo Prignano, oli roomalaiskatolisen kirkon italialainen pappi ja 203. paavi vuosina 1378-1389.

Varhaiselämä ja kirkollinen ura

Bartolomeo Prignano syntyi noin vuonna 1318 Etelä‑Italiassa. Hän toimi pitkään kirkollisissa virkatehtävissä, ja ennen paaviksi tuloaan hänet tunnettiin vaatimattomana ja järjestelmällisenä kirkon virkailijana. Prignano oli arkkipiispa (Barin arkkipiispa) ja hänet valittiin paaviksi ilman sitä, että hänestä olisi ollut kardinaali — tällainen ei‑kardinaalista valinta oli poikkeuksellinen mutta ei ennenkuulumaton tuon ajan käytännöissä.

Valinta paaviksi 1378

Prignano valittiin paaviksi huhtikuussa 1378 paavi Gregorius XI:n kuoleman jälkeen. Roomassa vallitsi voimakas paine, sillä roomalaiset vaativat italialaista paavia ja paluuta paavillisesta vallasta Roomaan (paavit olivat asuneet suuren osan 1300‑luvusta Avignonissa). Valintaa on perinteisesti kuvattu tapahtuneeksi osittain kansanjoukon uhkailun alla, mistä seurasi myöhemmin kiista valinnan laillisuudesta.

Hallinto, uudistukset ja konfliktit

Urban VI aloitti paavikautensa lupaamalla kurin ja kunnianpalautuksen kirkossa. Hän pyrki hillitsemään korruptiota, vähentämään ylimääräisiä etuuksia ja puuttumaan kardinaalien ja virkamiesten ylelliseen elämäntapaan. Urbanin tyyli oli ankara ja suora; hän ilmaisi usein arvostelua ja tuomitsevia lausuntoja, mikä suututti monia korkeita kirkonmiehiä.

Tämä ankaruus ja henkilökohtaiset ristiriidat johtivat nopeasti erimielisyyksiin kardinaalien keskuudessa. Useat kardinaalit vetäytyivät Roomasta ja väittivät, että Urbanin valinta oli tapahtunut pakon alla ja siten pätemätön.

Lännen skisma ja Avignonin vastapaavi

1378–1379 kardinaalit, jotka eivät hyväksyneet Urbanin valintaa, kokoontuivat uudelleen ja valitsivat toisen paavin, Robert de Geneva'n, jonka kannattajat tunnustivat paavi Klemens VII:ksi ja asettivat tämän Avignoniin. Tällä tavoin alkoi niin kutsuttu Lännen skisma (Great Western Schism), jolloin kirkulla oli samanaikaisesti kaksi — myöhemmin jopa kolmea — paavinvaatimusta. Skisma jakoi Euroopan valtioihin perustuvan tuen: Ranska ja sen liittolaiset usein tukivat Avignonin paavia, kun taas Englanti ja monet Saksan alueet pysyivät Rooman paavin puolella. Skisma heikensi kirkon auktoriteettia ja johti pitkäkestoiseen valtapeliin eurooppalaisissa dynastisissa ja poliittisissa suhteissa.

Maallispoliittiset liitot ja sodat

Urban tuki poliittisesti ja sotilaallisesti Galibierin ja Napolin alueiden tapahtumia. Hän etsi tukea Etelä‑Italian dynastioilta ja solmi liittoja, jotka tähtäsivät paavillisen vaikutusvallan turvaamiseen. Merkittävä käänne oli hänen tukensa Charles of Durazzo’lle (myöhemmin Charles III), joka haastoi Neapelin kuningattaren Joanna I:n aseman — Joanna oli tukenut Avignonin paavia. Charlesin hyökkäys ja Joanna I:n syrjäyttäminen 1382 kytkeytyivät Urbanin poliittisiin pyrkimyksiin vahvistaa omaa asemaansa sekä heikentää Avignonin vastustajien valtaa.

Kuolema ja perintö

Urban VI kuoli 15. lokakuuta 1389. Hänen paavikautensa muistetaan ennen kaikkea Lännen skisman alkamisesta, ankarasta reformihengestä ja siitä seuranneesta kirkon jakautumisesta, joka kesti useita vuosikymmeniä. Urbanin yritykset kirkon kurin palauttamiseksi ja hänen kovasävyinen johtamistapansa ovat herättäneet arvostelua ja puolustusta samalla kertaa: toiset pitävät häntä rehellisenä reformistina, toiset syyttävät häntä harkitsemattomuudesta ja poliittisten suhteiden tuhoamisesta.

Merkitys

Urban VI:n paavius oli käännekohta keskiajan kirkon historiassa. Hänen aikanaan alkaneen skisman seuraukset vaikuttivat katolisen kirkon asemaan Euroopassa — uskonnollinen jakautuminen heikensi kirkon yhtenäisyyttä ja vauhditti myöhempiä ponnistuksia löytää ratkaisu (kuten myöhemmät kirkolliskokoukset, joiden kautta skisma lopulta purettiin 1400‑luvun alussa). Urbanin paaviuteen liittyvät tapahtumat korostavat myös, miten voimakkaasti paikallinen politiikka, kansan paine ja kansainväliset dynastiat vaikuttivat paavinvalintaan ja kirkolliseen johtoon keskiajalla.

Hae kirjaimella