Rachel Carson
Rachel Louise Carson (s. 27. toukokuuta 1907 - kuoli 14. huhtikuuta 1964) oli yhdysvaltalainen meribiologi ja luontokirjailija. Carson työskenteli 15 vuoden ajan biologina, tiedemiehenä ja toimittajana Yhdysvaltain kalatalousvirastossa (Bureau of Fisheries) ja sittemmin Yhdysvaltain kala- ja luontopalvelussa (United States Fish and Wildlife Service). Hänen kirjoillaan oli suuri merkitys ympäristöliikkeen kasvulle. Hän oli kuuluisa Hiljainen kevät -kirjastaan. Hän kirjoitti myös kolme kirjaa merestä ja siitä, mitä meressä ja sen ympärillä elää.
Silent Spring herätti monien amerikkalaisten huomion. Sitä ennen ympäristöongelmista ja luonnonsuojelusta ei moni ollut huolissaan. Kirjassa tarkasteltiin DDT:hen ja muihin torjunta-aineisiin (kemikaaleihin, jotka tappavat tuholaisia, kuten hyttysiä ja kärpäsiä) liittyviä ongelmia. Näiden torjunta-aineiden luultiin olevan turvallisia, mutta ne aiheuttivat itse asiassa monien lintujen kuoleman. DDT jäi hyönteisiin ja kaloihin, joita linnut söivät. Linnut munivat munia, joiden ohut kuori rikkoutui. Jotkut linnut, kuten kaljuuntunut kotka, melkein hävisivät Yhdysvalloista. Kirjassaan Carson sanoi, että jos torjunta-aineiden käyttötapoja ei muuteta, lintuja ei ehkä ole enää jäljellä joskus tulevaisuudessa. Sen sijaan, että kuulisimme lintujen laulavan keväisin, olisi hiljaista, ja näin kirja sai nimensä.
Tämä kirja johti kansallisen torjunta-ainepolitiikan muuttamiseen ja DDT:n ja eräiden muiden torjunta-aineiden kieltämiseen. Tämä kirjan innoittama uusi ruohonjuuritason ympäristöliike johti ympäristönsuojeluviraston perustamiseen. Hänen kuolemansa jälkeen Jimmy Carter myönsi Carsonille presidentin vapaudenmitalin. Hänen mukaansa on nimetty Mainen osavaltiossa sijaitseva National Wildlife Refuge.
Elämä ja työ
Varhainen elämä ja koulutus
Rachel Carson syntyi 27. toukokuuta 1907 Springdalessa, Pennsylvaniassa, ja hän kasvoi perheen maatilalla. Se sijaitsi Allegheny-joen varrella, lähellä Pittsburghia. Carson piti lukemisesta, ja hän oli lahjakas kirjailija jo nuoresta pitäen. Hän vietti myös paljon aikaa tutkimalla 65 hehtaarin (26 hehtaarin) maatilansa ympäristöä. Hän alkoi kirjoittaa tarinoita (joissa oli usein eläimiä) kahdeksanvuotiaana, ja hänen ensimmäinen tarinansa julkaistiin yksitoistavuotiaana. Hän luki mielellään St. Nicholas Magazinea, jossa julkaistiin hänen ensimmäiset tarinansa. Se julkaisi myös Beatrix Potterin tarinoita sekä Gene Stratton Porterin, Herman Melvillen, Joseph Conradin ja Robert Louis Stevensonin kirjoja. Luonto, erityisesti meri, oli yleinen osa hänen suosikkikirjojaan. Carson valmistui lukiosta vuonna 1925 neljänkymmenenneljän oppilaan luokkansa parhaana.
Pennsylvanian naiskoulussa (nykyisin Chatham University) Carson oli lukion tapaan hieman yksinäinen. Hän opiskeli alun perin englantia, mutta vaihtoi pääaineensa biologiaan tammikuussa 1928. Hän jatkoi kirjoittamista koulun opiskelijalehteen. Vaikka hänet hyväksyttiin jatko-opintoihin Johns Hopkinsin yliopistoon vuonna 1928, hän joutui jäämään Pennsylvania College for Women -yliopistoon loppuvuodeksi rahavaikeuksien vuoksi. Hän valmistui magna cum laude (korkein arvosanoin) vuonna 1929. Kesäkurssin jälkeen Marine Biological Laboratory'ssa hän jatkoi eläintieteen ja genetiikan opintojaan Johns Hopkinsissa syksyllä 1929.
Ensimmäisen opiskeluvuotensa jälkeen Carson työskenteli laboratoriossa rotilla ja drosofiloilla ansaitakseen rahaa lukukausimaksuja varten. Hän kirjoitti maisterin tutkintoa varten väitöskirjan siitä, miten kalojen pronephros kehittyy niiden varhaisessa vaiheessa. Hän suoritti eläintieteen maisterin tutkinnon kesäkuussa 1932. Hän halusi jatkaa tohtorintutkintoa, mutta vuonna 1934 Carsonin oli jätettävä Johns Hopkinsin yliopisto löytääkseen kokopäiväisen opettajan työn perheensä elättämiseksi. Vuonna 1935 hänen isänsä kuoli äkillisesti, ja Carsonin oli huolehdittava ikääntyvästä äidistään. Tämä lisäsi rahaongelmaa entisestään (tämä tapahtui suuren laman aikana, jolloin työpaikkoja oli vaikea löytää).
Biologina työskentely
Hänen biologian mentorinsa yliopistossa auttoi häntä saamaan osa-aikatyön Yhdysvaltain kalastusvirastosta. Siellä hän kirjoitti radiossa esitettävään Romance Under the Waters -nimiseen opetusohjelmaan (tämä oli ennen televisiota). Se oli seitsemänminuuttinen ohjelma, jota esitettiin kerran viikossa vuoden ajan. Se käsitteli vesieliöitä (lähinnä kaloja), ja sen tarkoituksena oli lisätä yleisön kiinnostusta kalabiologiaa ja kalastusviraston toimintaa kohtaan. Tähän työhön eivät useat ihmiset ennen Carsonia olleet pystyneet. Carson alkoi myös lähettää Chesapeake Bayn merielämää käsitteleviä artikkeleita paikallisiin sanoma- ja aikakauslehtiin.
Carsonin pomo piti hänen työstään ja pyysi häntä kirjoittamaan johdannon kalastusvirastoa käsittelevään julkiseen esitteeseen. Hän pyysi Carsonia myös hakemaan ensimmäiseen tarjolla olevaan kokopäivätyöhön. Virkamiestutkintoon osallistuessaan hän pärjäsi kaikille muille hakijoille. Vuonna 1936 hänestä tuli vasta toinen nainen, jonka kalatalousvirasto palkkasi kokopäiväiseen ammattitehtävään nuoremmaksi vesibiologiksi. Carson työskenteli 15 vuoden ajan Yhdysvaltain kalatalousvirastossa ja sen jälkeen Yhdysvaltain kalastus- ja villieläinvirastossa.
Kirjoittajana
Vuonna 1951 ilmestynyt bestseller The Sea Around Us (Meri ympärillämme) antoi hänelle mahdollisuuden työskennellä kokopäiväisesti luontokirjailijana. Ihmiset tunnustivat hänet lahjakkaaksi kirjailijaksi. Myös hänen seuraava kirjansa The Edge of the Sea ja hänen ensimmäisen kirjansa uudelleen julkaistu versio Under the Sea Wind olivat bestsellereitä. Yhdessä nämä kolme kirjaa tutkivat kaikkia meren elämän osa-alueita rannoilta pinnan alta syvänmeren syvyyksiin.
1950-luvun lopulla Carson kiinnostui luonnonsuojelusta ja uusien torjunta-aineiden aiheuttamista ympäristöongelmista. Aluksi hän ei halunnut kirjoittaa asiasta, mutta kukaan muu ei halunnut kirjoittaa torjunta-aineiden aiheuttamista ongelmista. Niinpä hän tutki ongelmaa ja kirjoitti Silent Spring -kirjan (julkaistu vuonna 1962).
Kuolema
Rachel Carson kuoli nuorena, 56-vuotiaana. Hänellä oli aiemmin rintasyöpä. Se hoidettiin, mutta usean vuoden kuluttua syöpä palasi. Hän kuoli 14. huhtikuuta 1964.
Carsonin lapsuudenkoti on nyt Rachel Carsonin kotitilana suojeltu.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Kuka oli Rachel Louise Carson?
A: Rachel Louise Carson oli yhdysvaltalainen meribiologi ja luontokirjailija. Hän työskenteli 15 vuoden ajan biologina, tiedemiehenä ja toimittajana Yhdysvaltain kalatalousvirastossa (Bureau of Fisheries) ja sittemmin Yhdysvaltain kala- ja luontopalvelussa (United States Fish and Wildlife Service).
K: Mitä kirjoja hän kirjoitti?
V: Rachel Louise Carson kirjoitti Silent Spring -kirjan sekä kolme kirjaa merestä ja siitä, mitä meressä ja sen ympärillä elää.
K: Mitä ongelmaa Hiljainen kevät käsitteli?
V: Hiljainen kevät käsitteli DDT:hen ja muihin torjunta-aineisiin (kemikaalit, jotka tappavat tuholaisia, kuten hyttysiä ja kärpäsiä) liittyviä ongelmia. Näiden torjunta-aineiden luultiin olevan turvallisia, mutta ne itse asiassa aiheuttivat monien lintujen kuoleman, koska ne kerääntyivät hyönteisiin ja kaloihin, joita linnut söivät.
K: Miten tämä kirja johti muutokseen?
V: Kirja johti kansallisen torjunta-ainepolitiikan muuttamiseen ja DDT:n ja joidenkin muiden torjunta-aineiden kieltämiseen sekä innoitti ympäristönsuojeluviraston perustamiseen.
K: Minkä palkinnon Rachel Louise Carson sai kuolemansa jälkeen?
V: Kuolemansa jälkeen Jimmy Carter myönsi Rachel Louise Carsonille presidentin vapaudenmitalin.
K: Onko hänen mukaansa nimetty mitään?
V: Kyllä, Mainessa on hänen mukaansa nimetty kansallinen luonnonsuojelualue.
