Chesapeake Bay (Chesapeakenlahti) – Yhdysvaltojen suurin jokisuisto

Chesapeake Bay (Chesapeakenlahti) — Yhdysvaltojen suurin 300 km pitkä jokisuisto, yli 150 jokea ja rikas ekosysteemi Marylandin ja Virginian rannikolla; matkailu, luonto ja historia.

Chesapeake Bay (lausutaan /'tʃɛsəpi:k/) on Yhdysvaltojen suurin jokisuisto. Se sijaitsee Atlantin valtameren edustalla, ja sitä ympäröivät Maryland ja Virginia. Lahden valuma-alue kattaa 64 299 neliömailia (166 534 km2) Columbian piirikunnassa ja osassa kuutta osavaltiota: New York, Pennsylvania, Delaware, Maryland, Virginia ja Länsi-Virginia. Siihen laskee yli 150 jokea ja puroa.

Chesapeake Bay on noin 300 kilometriä pitkä ja ulottuu pohjoisessa sijaitsevasta Susquehanna-joesta Atlantin valtamereen. Kapeimmillaan Kent Countyn Plum Pointin (lähellä Newtownia) ja Harford Countyn rannan lähellä Romney Creekiä lahden leveys on noin 4,5 kilometriä (2,8 mailia). Leveimmillään se on 50 km (30 mailia) leveä. Lahti on keskimäärin 14 metriä (46 jalkaa) syvä.

Lahden yli kulkee kaksi siltaa. Chesapeake Bay Bridge ylittää lahden Marylandissa Sandy Pointista (lähellä Annapolista) Kent Islandille. Virginiassa sijaitseva Chesapeake Bay Bridge-Tunnel yhdistää Virginia Beachin Cape Charlesiin.

Geografia ja valuma-alue

Chesapeake Bay muodostaa laajan salmen ja jokisuiston, jossa makean veden virtaamat sekoittuvat meriveden kanssa. Lahden pitkänomaisesta muodosta johtuen siinä esiintyy selkeä suolapitoisuuden gradientti: pohjoisosissa vesi on vähäsuolaisempaa ja etelässä suolaisempaa, lähellä Atlanttia. Tärkeimpiä valuma-alueen jokia ovat lisäksi Susquehanna-jokea lukuun ottamatta mm. Potomac, James, Rappahannock ja York. Valuma-alueella asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, ja siellä on laaja kirjo maankäyttöä maataloudesta kaupunkialueisiin ja metsiin.

Ekologia ja luontotyypit

Chesapeake Bay on ekologisesti monimuotoinen ja arvokas alue. Sen rannoilla ja matalikoilla on runsaasti:

• suon ja rantaniittyjen eliöyhteisöjä, jotka toimivat lisääntymis- ja poikastuotantopaikkoina linnuille ja kaloille;
• merilevä- ja sukeltajasiniheinäkasvustoja (esim. eelgrass), jotka tarjoavat suojaa ja ravintoa monille lajeille;
• simpukka- ja kuorestikkoja, erityisesti osterit (Crassostrea virginica), jotka aikaisemmin rakensivat laajoja riuttoja.

Alueella elää useita taloudellisesti ja luonnon kannalta tärkeitä lajeja, kuten sinikrapu (blue crab), erilaiset popilajit, ahvenet ja meritaimenet sekä monet muuttolinnut. Monet lajit ovat kuitenkin olleet paineen alla ihmistoiminnan seurauksena.

Ihmistoiminta ja talous

Chesapeake Bay on historiallisesti ollut merkittävä alue sekä kalastukselle että meriliikenteelle. Alueen satamat, esimerkiksi Baltimore ja sen ympäristö, ovat tärkeitä kaupan ja teollisuuden keskuksia. Lahden vesistö tarjoaa runsaasti virkistyskäyttöä: veneilyä, kalastusta, rantoja ja linnuston tarkkailua.

Perinteisesti osteri- ja sinikrapukannat ovat olleet merkittävä tulonlähde paikallisille yhteisöille. Yli/intensiivinen pyynti, taudit ja vedenlaadun heikkeneminen ovat kuitenkin heikentäneet saantoja, ja monet elinkeinot ovat sopeutuneet tai siirtyneet.

Ympäristöongelmat ja suojelutoimet

Viime vuosikymmeninä Chesapeake Bay on kärsinyt useista ympäristöongelmista. Keskeisimpiä ovat:

• ravinne- ja kiintoainekuormitus (typpi ja fosfori), joka aiheuttaa rehevöitymistä ja leväkukintoja;
• sedimentaation lisääntyminen, joka peittää herkkiä pohjakasvustoja;
• elintilojen tuhoutuminen, kun rantavyöhykkeitä on muutettu rakentamiseen ja maatalouteen;
• ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten merenpinnan nousu ja yhä voimakkaammat myrskyt, jotka vaikuttavat rantoihin ja suolapitoisuuteen.

Vastaamaan näihin haasteisiin on käynnissä monitasoisia suojelu- ja kunnostushankkeita. Vuonna 1983 perustettu yhteistyöohjelma (Chesapeake Bay Program) koordinoi osavaltioiden ja liittovaltion toimenpiteitä. Toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa jätevedenpuhdistamojen parantaminen, maatalouden suojavyöhykkeiden ja suodatusratkaisujen edistäminen, osterien ja muiden avainlajien restaurointi sekä rantojen "living shoreline" -ratkaisut, jotka pyrkivät palauttamaan luonnonmukaisia rantoja ja suojavyöhykkeitä.

Kulttuuri ja tutkimus

Chesapeake Bayn rannoilla on pitkä inhimillinen historia, joka ulottuu intiaanien asutuksesta eurooppalaiseen siirtomaa-aikaan ja nykypäivän kaupunkeihin. Alueen tilat, kalastajat ja yhteisöt ovat olleet mukana sekä luonnonvarojen hyödyntämisessä että niiden suojelussa.

Aluetta tutkitaan aktiivisesti: monet yliopistot, tutkimuslaitokset ja kansalaisjärjestöt seuraavat vedenlaatua, lajistojen tilaa ja suojelutoimien vaikutuksia. Julkinen tiedotus ja vapaaehtoiset seuranto-ohjelmat ovat myös tärkeitä keinoja rakentaa paikallista tukea ja seurantakykyä.

Käyttö ja saavutettavuus

Chesapeake Bay on helposti saavutettavissa monista itärannikon kaupungeista, ja sen yli kulkevat merkittävät yhteydet kuten Chesapeake Bay Bridge ja Chesapeake Bay Bridge-Tunnel helpottavat liikennettä ja matkailua. Alueelle suuntautuu paljon päiväretkiä ja lomailua sekä kaupallista että harrastekäyttöä, mikä tuo sekä taloudellista hyötyä että paineita luonnolle.

Chesapeake Bayn tulevaisuus riippuu pitkälti onnistuneista paikallisista ja alueellisista ratkaisuista: valuma-alueen maan- ja vesienkäytön ohjauksesta, päästövähennyksistä, luonnon monimuotoisuuden suojelusta sekä sopeutumisesta ilmastonmuutokseen. Monipuolinen yhteistyö viranomaisten, tutkijoiden, paikallisten yhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen välillä on avainasemassa lahden elinvoimaisuuden palauttamisessa ja turvaamisessa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on Chesapeake Bay?

K: Kuinka suuri sen valuma-alue on?

K: Kuinka pitkä se on?

K: Mikä on sen leveys kapeimmassa kohdassaan?

K: Mikä on sen leveys leveimmässä kohdassa?

K: Kuinka syvälle se keskimäärin ulottuu?

K: Onko sen yli siltoja?

Hae kirjaimella