Rikhard III (Richard III) – Englannin kuningas 1452–1485: elämä ja perintö
Rikhard III — Englannin kuningas (1452–1485): vallankaappaus, Towerin pojat, Bosworthin taistelu ja kiistanalainen perintö Leicesterin löydöstä Shakespearen mytologiaan.
Rikhard III (1452–1485) oli englantilainen kuningas, joka hallitsi vuosina 1483–1485 viimeisenä Plantagenet-suvun kuninkaana. Hänet tunnetaan yhtenä Englannin historian kiistanalaisimmista hallitsijoista: toisaalta taitavana poliitikkona ja hallintomiehenä, toisaalta julmana valtapelurina.
Tausta ja varhaiselämä
Rikhard syntyi 2. lokakuuta 1452 todennäköisesti Fotheringhayn linnassa. Hän oli vanhempiensa, Yorkin herttua Richard Plantagenetin ja Cecily Nevillen, poika ja kuului siten vaikutusvaltaiseen Yorkin sukuun Ruusujen sotien aikana. Hän oli nuorempi veli kuningas Edward IV:lle ja saavutti kunnian ja vallan etenkin pohjoisissa maakunnissa, joissa hän toimi pitkään kruunun edustajana ja sotilasjohtajana.
Nousu valtaistuimelle
Kun Edvard IV kuoli, hänen poikansa, noin 12-vuotias Edvard V, oli perimysjärjestyksen mukaan seuraava hallitsija. Rikhardille annettiin aluksi "suojelijan" eli régentin rooli, mikä merkitsi käytännössä sitä, että hän hoiti valtakunnan asioita kunnes nuori kuningas saavuttaisi täysi-ikäisyyden. Rikhard kuitenkin varmisti valtaannousunsa oikeudellisilla toimilla: parlamentin hyväksymä Titulus Regius väitti, että Edvard IV:n avioliitto oli ollut pätemätön ja että tämän jälkeläiset olivat siten laittomia. Näin Rikhard julistettiin lailliseksi kuninkaaksi ja kruunattiin heinä–elokuun 1483 tienoilla.
Hallituskausi ja hallintopolitiikka
Rikhardin hallituskausi oli lyhyt mutta aktiivinen. Hänen toimiinsa lukeutui joukko oikeudellisia ja hallinnollisia uudistuksia, joiden tarkoituksena oli vahvistaa lain ja järjestyksen toteutumista, torjua korruptiota ja suojella pienempiä maanomistajia ja talonpoikia voimakkaiden suurmiesten mielivaltaa vastaan. Hän pyrki myös vakauttamaan hallinnon ja tasapainottamaan vaikutusvaltaa, esimerkiksi palauttamalla joitain perintöoikeuksia ja muuttamalla oikeudellisia käytäntöjä. Rikhard oli tunnettu tarkasta lainsäädännöllisestä kiinnostuksestaan ja siitä, että hän seurasi oikeusprosessien kulkua.
Prinsseihin liittyvät syytökset
Pian sen jälkeen kun Rikhard oli ottanut valtaistuimen, Edward V ja hänen nuorempi veljensä katosivat residenssistään Lontoon Towerissa. Monet alkoivat väittää, että Rikhard oli määrännyt pojat tapettaviksi, mutta lähteet ovat ristiriitaisia eikä varmaa todistusaineistoa ole. Historiantutkijat ovat jakautuneet: osa pitää murhasyytöksiä mahdollisina tai todennäköisinä, osa korostaa poliittista motiivia ja epävakaita lähteitä. Monien Yorkin talon kannattajien mielestä Rikhard menetteli petollisesti, ja tämä vierotti osan hänen kannattajakunnastaan.
Kapinat, Bosworth ja kuolema
Rikhard III onnistui aluksi kukistamaan yhden kapinallisen, Buckinghamin herttuan, mutta hänen asemansa heikkeni. Vuonna 1485 hän kohtasi voimakkaan haasteen Henry Tudorin johdolla, joka oli koonnut vallankumouksellisen liittouman ja laskeutunut Ranskan länsirannalta Englantiin. Tämä huipentui Bosworth Fieldin taisteluun 22. elokuuta 1485, jossa Rikhard noin 33-vuotiaana sai surmansa ja hänen armeijansa koki tappion. Rikhardin kuolema merkitsi Plantagenetien valtakauden loppua ja Tudor-suvun nousua; Henry Tudor kruunattiin myöhemmin kuningas Henriks VII:ksi ja solmi avioliiton Edward IV:n tyttären, Elizabeth of Yorkin, kanssa, mikä yhdisti kilpailleet suvut.
Hauta ja uudelleenlöytö
Rikhardin ruumis haudattiin nopeasti Leicesterin franciskaaniluostarin (Greyfriars) kirkkoon. Luostari ja sen hautapaikat katosivat osin 1500-luvun lopun ja 1600-luvun aikana, mutta vuonna 2012 keskikaupungin parkkipaikan alta löydettiin arkeologisin kaivauksin Rikhardiksi tunnistettu ruumis. Löytö vahvistettiin monien tieteellisten analyysien avulla, mukaan lukien DNA-tutkimus ja antropologinen arviointi. Luut osoittivat muun muassa merkittävän skolioosin, joka aiheutti toispuoleisen hartialinjauksen — tämä selittää osin ajan kuvauksia hänen ulkomuodostaan, mutta ei tue täysin Shakespearelle tyypillistä "krookus-härkä" -karikatyyriä. Lisäksi luussa oli useita taisteluvammoja; nimenomaan kalloon kohdistuneet perimortem-vammat viittaavat väkivaltaiseen kuolemaan taistelussa. Rikhard haudattiin uudelleen Leicesterin katedraaliin vuonna 2015, mihin liittyi valtiollinen seremonia ja laaja mediahuomio.
Perintö ja tulkinnat
Monien vuosien ajan Rikhard III:a on pidetty roistona. Tudorien kuninkaat ja kuningattaret edistivät hänen mustamaalaamistaan legitimiteettisyistä ja dynastisista tarpeista, ja lisäksi Shakespearen kuuluisa näytelmäRikhard III on vahvistanut kuvaa häitynä ja rujoa hahmona. Shakespeare luo voimakkaan teatterillisen kuvan Rikhardista manipuloivana ja moraalittomana, mikä on vaikuttanut kansanmuistiin vuosisatojen ajan.
Kuitenkin 1900–2000-luvuilla osa historioitsijoista ja harrastajaryhmistä on pyrkinyt tasapainottamaan käsitystä. Esimerkiksi Rikhard III -seura (Richard III Society) ja monet tutkijat ovat korostaneet hänen hallinnollisia ja oikeudellisia toimiaan sekä vaativat varovaisuutta yksinkertaisten tuomioiden antamisessa. Nykyinen tieteellinen arvio perustuu monipuoliseen lähdeanalyysiin, arkeologisiin todisteisiin ja kontekstualisointiin: Rikhard näyttäytyy sekä taitavana hallintomiehenä että voimakkaana vallankäyttäjänä, jonka teot tulisi ymmärtää myöhäiskeskiajan poliittisten käytäntöjen ja propagandan valossa.
Yhteenveto
Rikhard III:n elämä ja perintö ovat monikerroksisia: hän oli vaikutusvaltainen sotilasjohtaja ja lyhyen ajan kuningas, jonka toiminnasta on runsaasti kiistanalaisia väitteitä. Hänen kuolemansa ja laajalle levinnyt Tudor-propaganda loivat myrkyllisen perinnön, joka on vasta viime vuosikymmeninä tullut osittain tarkistetuksi tieteellisen tutkimuksen ja uusien löytöjen myötä.
- Syntyi 1452, kuoli 1485 Bosworthin taistelussa.
- Nousi valtaistuimelle kiistanalaisten oikeudellisten toimenpiteiden kautta.
- Profiloitui rekonstruktioiden ja oikeudellisten uudistusten kannattajana, mutta myös tahattomien ja tahallisten konfliktien osapuolena.
- Hänestä on olemassa sekä valtaisa tappioiden että uudelleenarvioinnin perintö: historiankuva on muuttuva ja edelleen keskusteltu.
Varhainen elämä
Richard oli Yorkin herttuan Richardin nuorin poika. Hänellä oli kolme vanhempaa veljeä, Edward, Edmund ja George. Rikhard, Yorkin herttua, ja hänen toinen poikansa Edmund kaatuivat molemmat taistelussa Ruusujen sotien aikana. Vanhin poika, Edward, oli erittäin hyvä sotilas, ja hän voitti Englannin valtaistuimen taistelussa hallitsevaa kuningasta, kuningas Henrik VI:ta vastaan. Edwardista tuli sitten Englannin kuningas Edward IV, ja hänen kahdesta veljestään, Yrjöstä ja Rikhardista, tuli hyvin vaikutusvaltaisia miehiä.
Richard meni naimisiin Anne Nevillen kanssa, jonka isä oli aikoinaan ollut perheen ystävä. Rikhard ja Anne olivat tunteneet toisensa lapsesta asti, mutta Anne oli viety Ranskaan, jossa hän oli mennyt naimisiin Walesin prinssin, Henrik VI:n pojan, kanssa. Kun Walesin prinssi kaatui taistelussa, Annasta tuli leski, ja pian hän oli naimisissa Richardin kanssa, vaikka tämä oli ollut hänen miehensä vihollinen. Richard ja Anne asuivat Middlehamin linnassa Pohjois-Yorkshiressä. Heillä oli yksi poika, joka sai nimen Edward Richardin veljen, kuningas Edwardin mukaan. Richard riiteli usein veljensä Georgen kanssa, joka oli naimisissa Annen sisaren Isabelin kanssa. Kuningas Edward suuttui niin, että hän pani Yrjön vankilaan, jossa tämä kuoli.
Kuningas Edward meni naimisiin Elizabeth Woodville -nimisen naisen kanssa, joka oli ollut naimisissa jo aiemmin ja jolla oli monia sukulaisia. Pian hänen sukulaisistaan tuli hyvin rikkaita ja vaikutusvaltaisia, mikä aiheutti pahaa mieltä niiden keskuudessa, jotka olivat olleet kuninkaan suosiossa ennen avioliittoa. Edward ja Elizabeth saivat useita lapsia, muun muassa kaksi poikaa, jotka saivat nimet Edward ja Richard.
Kun Edvard IV kuoli äkillisesti huhtikuussa 1484, hänen vanhimmasta pojastaan tuli kuningas Edvard V, mutta hän oli vielä poika. Kuningasveljensä oli pyytänyt Richardia huolehtimaan kahdesta pojasta. Hän oli huolissaan siitä, että uusi nuori kuningas ei pystyisi hallitsemaan maata kunnolla. Hän oli myös huolissaan siitä, että Woodvillen perhe määräisi pian kuninkaalle, mitä tehdä, ja hallitsisi maata itse.
Rikhard kuningas
Rikhard otti valtaistuimen veljenpojaltaan kaksi kuukautta myöhemmin. Hän väitti, että Edvard IV:n avioliitto Elizabeth Woodvillen kanssa ei ollut oikea avioliitto ja että tämä tarkoitti, ettei Edvard V:stä voinut tulla kuningasta. Parlamentti hyväksyi tämän jälkeen lain, joka oli samaa mieltä. Hänet kruunattiin Rikhard III:ksi 3. heinäkuuta.
Richard lähetti Edwardin ja hänen veljensä asumaan Lontoon Toweriin. Muutamaa kuukautta myöhemmin tornissa olleet prinssit katosivat, eikä heitä enää koskaan nähty. Tästä tuli Princes in the Towerin mysteeri. Tuolloin monet uskoivat, että kuningas Rikhard oli määrännyt jonkun tappamaan heidät. Monet historioitsijat ovat samaa mieltä, mutta varmuutta ei voi saada. Rikhard ei ollut tuolloin Lontoossa, mutta poikia vartioivat hänelle uskolliset miehet. Kun ihmiset alkoivat uskoa, että Rikhard oli määrännyt pojat tapettaviksi, monet kääntyivät häntä vastaan. Yksi heistä oli Rikhardin ystävä Buckinghamin herttua, joka aloitti kapinan, joka epäonnistui. Henry Tudorista, Lancasterin sukuun kuuluneesta kaukaisesta sukulaisesta, tuli sitten Rikhardin päävihollinen. Hän palasi Englantiin ja kokosi armeijan.
Rikhardin ja Henrikin armeijat taistelivat toisiaan vastaan Bosworth Fieldin taistelussa vuonna 1485. Henrik voitti taistelun ja hänestä tuli seuraava Englannin kuningas Henrik VII. Rikhard sai surmansa taistelussa, mutta ei todennäköisesti Henrikin itsensä toimesta. Hän oli viimeinen Englannin kuningas, joka kuoli taistelussa. Hän sai kaksi päävammaa, jotka olisivat tappaneet hänet lähes välittömästi. Taistelun jälkeen hänen ruumiinsa riisuttiin vaatteista ja kannettiin alasti hevosen selässä Leicesteriin. Hänet haudattiin Greyfriarsin kirkkoon.
Ruumiin uudelleen löytäminen ja uudelleen hautaaminen
Greyfriarsin kirkko purettiin myöhemmin, ja paikasta tuli osa suuren talon puutarhaa. Noin 200 vuoden ajan hautapaikkaa merkitsi kivipylväs. Se oli kadonnut vuoteen 1844 mennessä. Paikalle lisättiin vuosien mittaan muita rakennuksia. Vuoteen 1944 mennessä haudan ympäristöstä oli tullut läheisen neuvoston toimiston pysäköintialue. Jonkin aikaa ihmiset luulivat, että ruumis oli heitetty jokeen. Leicesterin Bow-sillan luona on kyltti, joka kertoo tämän tarinan, mutta se ei pitänyt paikkaansa.
Vuonna 2012 arkeologit aloittivat hankkeen ruumiin löytämiseksi. He aloittivat 24. elokuuta 2012 kaivaukset parkkipaikalla ja löysivät luurangon ensimmäisenä päivänä. Syyskuun 12. päivänä he ehdottivat, että luuranko oli Richard III:n luuranko. Helmikuun 4. päivänä 2013 he ilmoittivat olevansa varmoja, että se oli hän. He olivat käyttäneet DNA-testausta varmistaakseen asian. Luuranko osoittaa, että hänet oli tapettu kahteen päähän kohdistuneeseen haavaan, mikä vastaa sitä, miten 1400-luvun kirjoittajat olivat kertoneet hänen kuolleen. Se osoittaa myös, että ruumis oli vaurioitunut entisestään kuoleman jälkeen.
Rikhard III:n ruumis haudattiin uudelleen 26. maaliskuuta 2015. Se on nyt haudassa Leicesterin katedraalissa.
Richardin luuranko löydettiin vuonna 2012.
Historioitsijan näkemykset
Monien vuosien ajan on keskusteltu siitä, oliko Rikhard III hyvä vai huono kuningas. Vain kaksi vuotta kestäneen valtakautensa aikana hän oli hyvin suosittu osassa maata, erityisesti Pohjois-Englannissa. Häntä vihaavia ihmisiä oli kuitenkin riittävästi, jotta hänen vihollisensa pystyivät kokoamaan suuren armeijan häntä vastaan ja kukistamaan hänet taistelussa.
Usein sanotaan, että "historiaa kirjoittavat voittajat". Henrik VII:n voiton jälkeen Rikhard III:a kohdeltiin usein roistona kirjoituksissa ja tarinoissa. Esimerkiksi Shakespearen näytelmässä Rikhard III hänet esitetään täysin pahana. Toisaalta jotkut Rikhardin valtakauden aikaiset kirjailijat tekevät hänestä sankarin ja sivuuttavat hänen puutteensa.
Vuonna 1605 William Camden kirjoitti: "Hän eli pahasti, mutta teki hyviä lakeja". Nykyaikaiset historioitsijat pyrkivät myös olemaan varovaisia arvioidessaan Rikhard III:aa. Jotkut historioitsijat ovat esimerkiksi ylistäneet häntä siitä, että hän antoi tavallisille ihmisille enemmän oikeuksia. Monet ovat kuitenkin myös sitä mieltä, että hän todella määräsi prinssit tapettaviksi Towerissa.
Rikhard III poisti muun muassa kirjojen painamista ja myyntiä koskevia rajoituksia, lisäsi rikoksesta syytettyjen oikeuksia, suojasi ihmisiä petoksilta maata myytäessä, kielsi muunlaiset petokset ja muutti lakia ranskasta englanniksi. Hän perusti Pohjoisen neuvoston, joka auttoi seuraavien 150 vuoden ajan ratkaisemaan Pohjois-Englannin ongelmia.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Richard III?
V: Rikhard III oli Englannin kuningas vuodesta 1483 vuoteen 1485. Hän oli viimeinen kuningas Plantagenetien suvusta ja osa Yorkin suvusta Ruusujen sotien aikana.
K: Mitä tapahtui, kun Edvard IV kuoli?
V: Kun Edvard IV kuoli, hänen 12-vuotiaasta pojastaan tuli kuningas Edvard V, ja Rikhardille annettiin "suojelijan" rooli, mikä tarkoitti, että hän johtaisi maata siihen asti, kunnes Edvard V:stä tulisi aikuinen. Rikhard III otti kuitenkin valtaistuimen itselleen.
K: Mitä tapahtui Edward V:lle ja hänen veljelleen?
V: Pian tämän jälkeen Edward V ja hänen nuorempi veljensä katosivat asuessaan Lontoon Towerissa. Monet alkoivat väittää, että Rikhard oli määrännyt heidät tapettaviksi, mutta historioitsijat eivät ole tästä varmoja.
K: Miten ihmiset reagoivat Rikhardin toimiin?
V: Monet Yorkin talon kannattajista uskoivat, että hän oli tehnyt sen, ja kääntyivät häntä vastaan. Hän onnistui kukistamaan vanhan ystävänsä Buckinghamin herttuan kapinan, mutta kohtasi toisen Henrik Tudorin kapinan, joka johti Bosworth Fieldin taisteluun, jossa hän sai surmansa ja hänen armeijansa hävisi.
Kysymys: Minne Rikhard III on haudattu?
V: Hänen ruumiinsa haudattiin nopeasti Leicesterin kirkkoon, mutta se löydettiin uudelleen parkkipaikan alta vuonna 2012 ennen kuin se haudattiin uudelleen Leicesterin katedraaliin vuonna 2015.
K: Miten Rikhardia on kuvattu aikojen saatossa?
V: Rikhard III on monien vuosien ajan nähty roistona Tudor-ajan kuninkaiden ja kuningattarien kannustuksesta sekä Shakespearen kuuluisasta näytelmästä "Rikhard III". Lähes kaikki tuon ajan kirjailijat pitivät häntä joko sankarina tai roistona, ja jotkut väittivät, että häikäilemättömyydestään huolimatta hän teki monia hyviä lakeja, kun taas toiset väittivät, että tällainen käytös oli tuon ajan vaikutusvaltaisille ihmisille yleistä.
Etsiä