Richard III Englannin

Varhainen elämä

Richard oli Yorkin herttuan Richardin nuorin poika. Hänellä oli kolme vanhempaa veljeä, Edward, Edmund ja George. Rikhard, Yorkin herttua, ja hänen toinen poikansa Edmund kaatuivat molemmat taistelussa Ruusujen sotien aikana. Vanhin poika, Edward, oli erittäin hyvä sotilas, ja hän voitti Englannin valtaistuimen taistelussa hallitsevaa kuningasta, kuningas Henrik VI:ta vastaan. Edwardista tuli sitten Englannin kuningas Edward IV, ja hänen kahdesta veljestään, Yrjöstä ja Rikhardista, tuli hyvin vaikutusvaltaisia miehiä.

Richard meni naimisiin Anne Nevillen kanssa, jonka isä oli aikoinaan ollut perheen ystävä. Rikhard ja Anne olivat tunteneet toisensa lapsesta asti, mutta Anne oli viety Ranskaan, jossa hän oli mennyt naimisiin Walesin prinssin, Henrik VI:n pojan, kanssa. Kun Walesin prinssi kaatui taistelussa, Annasta tuli leski, ja pian hän oli naimisissa Richardin kanssa, vaikka tämä oli ollut hänen miehensä vihollinen. Richard ja Anne asuivat Middlehamin linnassa Pohjois-Yorkshiressä. Heillä oli yksi poika, joka sai nimen Edward Richardin veljen, kuningas Edwardin mukaan. Richard riiteli usein veljensä Georgen kanssa, joka oli naimisissa Annen sisaren Isabelin kanssa. Kuningas Edward suuttui niin, että hän pani Yrjön vankilaan, jossa tämä kuoli.

Kuningas Edward meni naimisiin Elizabeth Woodville -nimisen naisen kanssa, joka oli ollut naimisissa jo aiemmin ja jolla oli monia sukulaisia. Pian hänen sukulaisistaan tuli hyvin rikkaita ja vaikutusvaltaisia, mikä aiheutti pahaa mieltä niiden keskuudessa, jotka olivat olleet kuninkaan suosiossa ennen avioliittoa. Edward ja Elizabeth saivat useita lapsia, muun muassa kaksi poikaa, jotka saivat nimet Edward ja Richard.

Kun Edvard IV kuoli äkillisesti huhtikuussa 1484, hänen vanhimmasta pojastaan tuli kuningas Edvard V, mutta hän oli vielä poika. Kuningasveljensä oli pyytänyt Richardia huolehtimaan kahdesta pojasta. Hän oli huolissaan siitä, että uusi nuori kuningas ei pystyisi hallitsemaan maata kunnolla. Hän oli myös huolissaan siitä, että Woodvillen perhe määräisi pian kuninkaalle, mitä tehdä, ja hallitsisi maata itse.

Rikhard kuningas

Rikhard otti valtaistuimen veljenpojaltaan kaksi kuukautta myöhemmin. Hän väitti, että Edvard IV:n avioliitto Elizabeth Woodvillen kanssa ei ollut oikea avioliitto ja että tämä tarkoitti, ettei Edvard V:stä voinut tulla kuningasta. Parlamentti hyväksyi tämän jälkeen lain, joka oli samaa mieltä. Hänet kruunattiin Rikhard III:ksi 3. heinäkuuta.

Richard lähetti Edwardin ja hänen veljensä asumaan Lontoon Toweriin. Muutamaa kuukautta myöhemmin tornissa olleet prinssit katosivat, eikä heitä enää koskaan nähty. Tästä tuli Princes in the Towerin mysteeri. Tuolloin monet uskoivat, että kuningas Rikhard oli määrännyt jonkun tappamaan heidät. Monet historioitsijat ovat samaa mieltä, mutta varmuutta ei voi saada. Rikhard ei ollut tuolloin Lontoossa, mutta poikia vartioivat hänelle uskolliset miehet. Kun ihmiset alkoivat uskoa, että Rikhard oli määrännyt pojat tapettaviksi, monet kääntyivät häntä vastaan. Yksi heistä oli Rikhardin ystävä Buckinghamin herttua, joka aloitti kapinan, joka epäonnistui. Henry Tudorista, Lancasterin sukuun kuuluneesta kaukaisesta sukulaisesta, tuli sitten Rikhardin päävihollinen. Hän palasi Englantiin ja kokosi armeijan.

Rikhardin ja Henrikin armeijat taistelivat toisiaan vastaan Bosworth Fieldin taistelussa vuonna 1485. Henrik voitti taistelun ja hänestä tuli seuraava Englannin kuningas Henrik VII. Rikhard sai surmansa taistelussa, mutta ei todennäköisesti Henrikin itsensä toimesta. Hän oli viimeinen Englannin kuningas, joka kuoli taistelussa. Hän sai kaksi päävammaa, jotka olisivat tappaneet hänet lähes välittömästi. Taistelun jälkeen hänen ruumiinsa riisuttiin vaatteista ja kannettiin alasti hevosen selässä Leicesteriin. Hänet haudattiin Greyfriarsin kirkkoon.

Ruumiin uudelleen löytäminen ja uudelleen hautaaminen

Greyfriarsin kirkko purettiin myöhemmin, ja paikasta tuli osa suuren talon puutarhaa. Noin 200 vuoden ajan hautapaikkaa merkitsi kivipylväs. Se oli kadonnut vuoteen 1844 mennessä. Paikalle lisättiin vuosien mittaan muita rakennuksia. Vuoteen 1944 mennessä haudan ympäristöstä oli tullut läheisen neuvoston toimiston pysäköintialue. Jonkin aikaa ihmiset luulivat, että ruumis oli heitetty jokeen. Leicesterin Bow-sillan luona on kyltti, joka kertoo tämän tarinan, mutta se ei pitänyt paikkaansa.

Vuonna 2012 arkeologit aloittivat hankkeen ruumiin löytämiseksi. He aloittivat 24. elokuuta 2012 kaivaukset parkkipaikalla ja löysivät luurangon ensimmäisenä päivänä. Syyskuun 12. päivänä he ehdottivat, että luuranko oli Richard III:n luuranko. Helmikuun 4. päivänä 2013 he ilmoittivat olevansa varmoja, että se oli hän. He olivat käyttäneet DNA-testausta varmistaakseen asian. Luuranko osoittaa, että hänet oli tapettu kahteen päähän kohdistuneeseen haavaan, mikä vastaa sitä, miten 1400-luvun kirjoittajat olivat kertoneet hänen kuolleen. Se osoittaa myös, että ruumis oli vaurioitunut entisestään kuoleman jälkeen.

Rikhard III:n ruumis haudattiin uudelleen 26. maaliskuuta 2015. Se on nyt haudassa Leicesterin katedraalissa.

Richardin luuranko löydettiin vuonna 2012.

Historioitsijan näkemykset

Monien vuosien ajan on keskusteltu siitä, oliko Rikhard III hyvä vai huono kuningas. Vain kaksi vuotta kestäneen valtakautensa aikana hän oli hyvin suosittu osassa maata, erityisesti Pohjois-Englannissa. Häntä vihaavia ihmisiä oli kuitenkin riittävästi, jotta hänen vihollisensa pystyivät kokoamaan suuren armeijan häntä vastaan ja kukistamaan hänet taistelussa.

Usein sanotaan, että "historiaa kirjoittavat voittajat". Henrik VII:n voiton jälkeen Rikhard III:a kohdeltiin usein roistona kirjoituksissa ja tarinoissa. Esimerkiksi Shakespearen näytelmässä Rikhard III hänet esitetään täysin pahana. Toisaalta jotkut Rikhardin valtakauden aikaiset kirjailijat tekevät hänestä sankarin ja sivuuttavat hänen puutteensa.

Vuonna 1605 William Camden kirjoitti: "Hän eli pahasti, mutta teki hyviä lakeja". Nykyaikaiset historioitsijat pyrkivät myös olemaan varovaisia arvioidessaan Rikhard III:aa. Jotkut historioitsijat ovat esimerkiksi ylistäneet häntä siitä, että hän antoi tavallisille ihmisille enemmän oikeuksia. Monet ovat kuitenkin myös sitä mieltä, että hän todella määräsi prinssit tapettaviksi Towerissa.

Rikhard III poisti muun muassa kirjojen painamista ja myyntiä koskevia rajoituksia, lisäsi rikoksesta syytettyjen oikeuksia, suojasi ihmisiä petoksilta maata myytäessä, kielsi muunlaiset petokset ja muutti lakia ranskasta englanniksi. Hän perusti Pohjoisen neuvoston, joka auttoi seuraavien 150 vuoden ajan ratkaisemaan Pohjois-Englannin ongelmia.