Tudorien dynastia oli joukko Englannin kuninkaita ja kuningattaria. Tämä hallitsijasuku alkoi vuonna 1485 ja kesti vuoteen 1603 asti.

Dynastia sai alkunsa, kun Henrik Tudor kukisti Rikhard III:n Bosworth Fieldin taistelussa vuonna 1485. Tämä oli Ruusujen sotien viimeinen vaihe, ja voitto teki hänestä Englannin kuninkaan Henrik VII:n. Henrik VII järjesti vakauden palauttamisen, vahvisti kruunun valtaa ja loi perustan seuraaville sukupolville.

Walesin prinssi Arthur oli Henrik VII:n ja Yorkin Elisabetin vanhin poika. Hän meni naimisiin Katariina Argonin kanssa — tämä Katariina oli Argonin Ferdinand II:n ja linnan Isabella I:n tytär. Arthur kuoli vuonna 1502, eikä hänestä tullut kuningasta; hengissä ja vallassa jatkoi hänen veljensä Henrik, joka nousi valtaistuimelle nimellä Henrik VIII.

Tudorien keskeiset hallitsijat ja heidän valtakausensa lyhyesti:

  • Henrik VII (1485–1509) — dynastian perustaja, keskitti valtaa ja vakautti taloutta.
  • Henrik VIII (1509–1547) — tunnettu kuudesta avioliitostaan; hänen valtakaudellaan tapahtui Englannin katolisen kirkon ja paavin vallan katkeaminen sekä Church of Englandin synnyn myötä uskonpuhdistuksen alku Englannissa.
  • Edvard VI (1547–1553) — protestanttinen reformaation jatkaja, nuori kuningas, jonka valtakausi oli lyhyt.
  • Maria I (1553–1558) — pyrki palauttamaan katolisuuden; hänen vainoistaan sai alkunsa hänen lempinimensä "Bloody Mary".
  • Elizabeth I (1558–1603) — vakiinnutti uskonnollisen kompromissin (Elizabethin säädökset), johti maata kulttuurisen ja taloudellisen nousun aikaan, kukisti Espanjan suuren laivaston (Armada) 1588 ja edisti meriseikkailuja sekä kauppaa.

Tudorien valtakausi merkitsi suuria muutoksia: kuningasvalta vahvistui keskushallinnon ja verotuksen kautta, katolisen kirkon valta Englannissa murtui ja syntyi protestanttinen kirkkojärjestelmä; sekä luokkajaot että taloudelliset suhteet alkoivat muuttua. Aikana syntyi myös voimakas kulttuurinen luova kausi — esimerkiksi William Shakespeare ja muut renessanssin vaikuttajat toimivat tämän ajan Englannissa.

Dynastian kausi päättyi Elizabeth I:n kuolemaan vuonna 1603, kun hänellä ei ollut suoraa perillistä. Kruunu siirtyi Skotlannin kuninkaan Jaakko VI:n käsiin, joka nousi Englannin valtaistuimelle nimellä Jaakko I ja näin aloitti Stuartien ajan — samalla tapahtui kruunujen liitto (Union of the Crowns), vaikka Englanti ja Skotlanti säilyivät erillisinä valtioina vielä vähään aikaan.

Tudorien perintö näkyy monessa: poliittisessa keskittämisessä, uskonnollisissa muutoksissa ja kulttuurillisessa kukoistuksessa — osa Englannin siirtymää keskiaikaisesta valtiojärjestelmästä kohti varhaismodernia valtiota.