Elizabeth "Bessie" Coleman (26. tammikuuta 1892 - 30. huhtikuuta 1926) oli ensimmäinen afroamerikkalainen naislentäjä, jolla oli kansainvälinen lentolupakirja. Hän taisteli syrjintää vastaan seuratakseen unelmaansa lentäjän ammatista. Hänestä tuli taitava barnstormer ja ilmailukouluttaja.
Bessie Coleman syntyi Atlanta-nimisessä pikkukaupungissa Texasin osavaltiossa köyhään afrikkalaisamerikkalaiseen perheeseen. Perhe muutti myöhemmin Waxahachieen, missä Coleman kävi koulua ja teki nuorena koti- ja maataloustöitä. Aikuisena hän muutti Chicagoon veljensä luo ja työskenteli kampaamoissa ja manikyristina säästääkseen rahaa lentokoulutukseen.
Syrjinnän vuoksi yhdysvaltalaiset lentokoulut eivät ottaneet mustia naisia opiskelijoiksi, joten Coleman opiskeli ranskaa ja matkusti Eurooppaan opintojensa jatkoksi. Hän harjoitteli lentämistä Ranskassa ja sai Kansainvälisen ilmailuliiton (Fédération Aéronautique Internationale, FAI) myöntämän lentolupakirjan 15. kesäkuuta 1921. Tämä teki hänestä kansainvälisesti tunnustetun lentäjän ja merkittävän esikuvan sekä naisille että afroamerikkalaisille.
Palattuaan Yhdysvaltoihin Coleman esiintyi näyttelylento-ohjelmissa (barnstorming), teki taitolentoja ja puhui nuorille mustille kannustaen heitä tavoittelemaan ilmailualan ammatteja. Hän oli myös periaatteellinen esiintyjä: hän kieltäytyi esiintymästä paikoissa, joissa yleisö oli eriarvoisesti jaettu rotujen mukaan, ja vaati usein sisäänpääsyn olevan avoin kaikille. Coleman suunnitteli perustavansa lentokoulun mustille lentäjille ja käytti julkisuutta edistääkseen pääsyä ilmailualalle.
Coleman kuoli 30. huhtikuuta 1926 harjoituslennolla Yhdysvalloissa. Onnettomuus oli kova isku ilmailuyhteisölle ja Colemanin kannattajille. Hänen hautajaisiinsa osallistui tuhansia ihmisiä, ja hänestä tuli vahva symboli syrjintää ja esteitä vastaan käydylle kamppailulle ilmailussa.
Bessie Colemanin perintö näkyy laajasti: hänen elämänsä ja työnsä ovat inspiroineet myöhempiä lentäjiä, muun muassa afroamerikkalaisia ja naisia, ja hänen nimeään kantavia kouluja, stipendiohjelmia sekä muistomerkkejä on perustettu. Häntä on muistettu myös kirjoissa, artikkeleissa ja postimerkeissä, ja hänen tarinansa korostaa sitkeyden, koulutuksen ja yhdenvertaisuuden merkitystä ilmailuhistoriassa.