Alkuperäisamerikkalaiset (kutsutaan myös nimillä aboriginaalit, Amerikan intiaanit, intiaanit tai Amerikan alkuperäiskansat) ovat alkuperäiskansoja ja niiden jälkeläisiä, jotka asuivat Amerikassa ennen eurooppalaisten tuloa. Termistö vaihtelee maittain ja yhteisöittäin: esimerkiksi Kanadassa käytetään usein termejä First Nations, Inuit ja Métis, kun taas Yhdysvalloissa puhutaan yleensä Native American tai Alaska Native.

Alkuperä ja leviäminen

Nykyiset arkeologiset ja geneettiset tutkimukset viittaavat siihen, että ensimmäiset ihmiset saapuivat Amerikkaan pohjoisesta Beringin maansalmen kautta viimeisimmän jääkauden aikana, arviolta noin 15 000–20 000 vuotta sitten (joidenkin arvioiden mukaan jopa aikaisemmin). Tästä seurasi pitkän ajan kuluessa laaja leviäminen sekä sopeutuminen erilaisiin ilmastoihin ja ympäristöihin: arktisilta rannoilta trooppisiin sademetsiin.

Kulttuurinen moninaisuus

Alkuperäisamerikkalaiset muodostavat suuren määrän eri heimoja ja yhteisöjä, joilla on omat kielensä, uskomuksensa, elämäntapansa ja yhteiskuntarakenteensa. Ennen eurooppalaisten tuloa Amerikassa oli sekä pienissä ryhmissä liikkuvia metsästäjä-keräilijöitä että kiinteästi asuvia yhteisöjä, jotka rakensivat kaupunkeja, viljelivät maata ja loivat monimutkaisia valtakuntia.

  • Merkittäviä etelän sivilisaatioita olivat mm. maya-, astekki- ja inkat; pohjoisessa syntyi mm. Mississippian-kulttuuri suurine asutuskeskuksineen.
  • Esimerkkejä tunnetuista heimoista ja kieliryhmistä: Navajo (Diné), Cherokee, Sioux (Lakota/Dakota), Cree, Ojibwe, Quechua, Aymara, Mapuche ja monet muut.
  • Kulttuurissa korostuivat usein yhteisöllisyys, luonnon kunnioitus, suullinen perinne, taide (kuten kankaankudonta, koru- ja savityöt), musiikki ja seremonialliset tanssit.

Kielet ja perinteet

Ennen kontaktia Amerikassa puhuttiin satoja eri kieliä kuudellatoista tai useammalla eri kieliperheellä. Nykyään monet alkuperäiskielet ovat uhanalaisia, mutta kielten elvytysohjelmia ja opetusta käynnistetään useissa yhteisöissä. Perinteiset tiedot, tarinat ja rituaalit siirtyvät sukupolvelta toiselle suullisesti, mutta yhä useammin myös kirjallisuudessa, videoissa ja kouluopetuksessa.

Kohtaaminen eurooppalaisten kanssa ja seuraukset

Kun Kristoffer Kolumbus teki tutkimusmatkansa, hän ei ymmärtänyt tulleensa uuteen mantereeseen. Hän oli Karibialla ja luuli olevansa Itä-Intiassa, minkä vuoksi hän kutsui paikallisia ihmisiä intiaaneiksi. Nykyään monet pitävät tätä nimitystä epäosuvana tai jopa loukkaavana, ja termien käyttö herättää keskustelua — osa yhteisöistä hyväksyy perinteisen nimen, toiset suosivat nimityksiä kuten alkuperäiskansa tai paikallisia etnonyymejä.

Eurooppalaisten saapuminen muutti alkuperäiskansojen elämää traagisesti:

  • Sairaudet, kuten isorokko, influenssa ja muita tarttuvia tauteja, levisivät ja aiheuttivat massiivisia kuolonuhreja, koska paikallisilla ei ollut immuniteettia näihin tauteihin.
  • Alueiden valloitukset, siirtokuntien perustaminen ja luonnonvarojen riisto johtivat väkivaltaisiin konflikteihin, pakkosiirtoihin ja maankadon kautta köyhtymiseen.
  • Useissa maissa solmittiin sopimuksia ja eurooppalaisten valtioiden perintönä lakeja ja järjestelmiä (kuten varausjärjestelmät), jotka vaikuttavat alkuperäiskansojen oikeuksiin yhä tänään.
  • Monissa yhteisöissä alkuperäiskansojen lapsia otettiin pois kodeistaan ja sijoitettiin asuntolakoulujen kaltaisiin instituutioihin, joissa pyrittiin kitkemään pois kieltä ja tapoja — tämä jätti syviä jälkiä.

Nykytilanne: väestö, oikeudet ja elinolosuhteet

Nykyään Latinalaisessa Amerikassa asuu kymmeniä miljoonia alkuperäiskansojen jäseniä; Kanadassa ja Yhdysvalloissa alkuperäiskansojen väestöt vaihtelevat eri määrittelyjen mukaan (arvioita miljoonista yhteen pääluvun yläpuolelle). Monet yhteisöt elävät edelleen maaseudulla ja reservaatteina, kun taas suuri osa on myös kaupungeissa.

Alkuperäiskansat kohtaavat edelleen merkittäviä haasteita:

  • Syrjintä, rasismin aiheuttamat ennakkoluulot ja instituutioiden puutteellinen palvelu
  • Terveys- ja koulutuserot, taloudellinen eriarvoisuus ja työttömyys joillakin alueilla
  • Maaoikeuskiistat, ympäristönsuojelukysymykset sekä oikeus omilla kotiseuduilla tapahtuvaan päätöksentekoon

Samaan aikaan moni yhteisö harjoittaa kulttuurista ja kielellistä elpymistä, rakentaa omia kouluja, oikeusjärjestelmiä ja yrityksiä sekä ajaa itsenäisyyteen tai laajempaan itsehallintoon liittyviä vaatimuksia. Aktivismi, taide ja poliittinen vaikuttaminen ovat vahvistaneet näkyvyyttä ja oikeuksien tunnustamista monissa maissa. Esimerkiksi vuosittaiset tapahtumat kuten powwow’t tai alueelliset juhlat sekä kansainvälinen Indigenous Peoples' Day tuovat esiin perinteitä ja nykyisyyttä.

Termistö ja kunnioittava puhetapa

On hyvä käyttää kuuluvuutta ja kontekstia kunnioittavia termejä: useimmat yhteisöt suosivat oman etnonyyminsä tai itsevalitun nimityksen käyttöä. Yleisnimityksenä suositellaan usein muotoja alkuperäiskansat tai alkuperäisamerikkalaiset, mutta paikalliset erot ovat tärkeitä. Sanojen kuten intiaani tai indian käyttö voi olla historiallisen tottumuksen vuoksi tavallista, mutta ne voivat olla myös vanhentuneita tai loukkaavia riippuen kontekstista.

Perintö ja vaikutus

Alkuperäisamerikkalaiset ovat vaikuttaneet laajasti Amerikan kulttuuriin ja ympäristöön: maatalouden lajikevalikoima (maissi, peruna, tomaatit, pavut jne.), perinteinen tieto luonnon käytöstä, taiteet, musiikki ja tarinankerronta ovat osoituksia tästä vaikutuksesta. Samalla heidän kamppailunsa oikeuksista ja identiteetistä on osa nykyisten amerikkalaisten yhteiskuntien historiaa ja tulevaisuutta.

Monet alkuperäiskansat ovat osoittaneet suurta sopeutumiskykyä ja vastustuskykyä: he ylläpitävät perinteitä, uudistavat kulttuuriaan ja tekevät yhteistyötä kansainvälisten liikkeiden kanssa turvatakseen oikeutensa ja säilyttääkseen kielen, maaperän ja perinteet tuleville sukupolville.