W. Ford Doolittle FRSC (syntynyt 21. helmikuuta 1941 Urbanassa, Illinoisin osavaltiossa) on Dalhousien yliopiston emeritusprofessori Halifaxissa, Nova Scotiassa. Hän on kansainvälisesti tunnettu evoluutio- ja molekyylibiologi, jonka tutkimus on vaikuttanut merkittävästi käsityksiimme solujen ja perimän alkuperästä.
Doolittle on evoluutio- ja molekyylibiologi. Hän on muun muassa Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäsen ja Kanadan kuninkaallisen seuran (Royal Society of Canada) jäsen sekä useiden tieteellisten palkintojen saaja. Hän on toiminut pitkään akateemisissa tehtävissä ja ohjannut monia väitöskirjoja ja tutkijatohtoreita Dalhousiessa.
Tutkimustyössään Doolittle on keskittynyt erityisesti bakteerien ja organellien evoluutioon. Hän tutki laajasti syanobakteereja ja niiden sukulaisuussuhteita, ja hänen molekyylibiologiset havaintonsa tarjosivat vahvaa tukea endosymbioositeorialle, jonka mukaan nykyisten kasvi- ja leväsolujen kloroplastit ovat peräisin fotosynteettisistä bakteereista. Doolittlen työt käyttivät hyväksi DNA- ja RNA-järjestyksiä sekä molekyylifilogenian menetelmiä havainnollistaakseen, miten orgaanellien geenit ja perimä olivat liittyneet prokaryoottisiin esivanhempiin.
Hänellä on myös laaja-alainen näkemys eukaryoottien alkuperäisestä evoluutiosta. Doolittle korosti, että eukaryoottien perimä näyttää muodostuneen monimutkaisista tapahtumista, joissa symbioottinen solujen yhdistyminen (esimerkiksi mitochondrion ja kloroplastin alkuperä) ja geenien siirtyminen eri taksonien välillä ovat olleet keskeisessä roolissa. Tämän vuoksi hän on ollut keskeinen ääni keskustelussa siitä, miten selittää eukaryoottien sellainen "sekoittunut" perimä.
Doolittle oli yksi varhaisista tutkijoista, joka toi esiin horisontaalisen geeninsiirron (geenien siirtyminen eri yksilöiden tai lajien välillä, ei aina vanhemmalta jälkeläiselle) merkityksen prokaryoottien evoluutiossa. Hän osoitti, että geeninsiirto voi selittää monia bakteeriryhmien odottamattomia sukulaisuussuhteita ja että tämä ilmiö vaikeuttaa yksinkertaisen, ainutlaatuisen "elämän puun" piirtämistä, jossa kaikki lajien väliset suhteet olisivat puhtaasti haarautuvia.
Vuonna 1981 Doolittle sai julkisuutta esseestään "Is Nature Really Motherly?", joka julkaistiin The CoEvolution Quarterly -lehdessä. Siinä hän kritisoi J. E. Lovelockin Gaia-teorian tiettyjä tulkintoja, erityisesti ajatusta luonnon itsesäätelystä ja teleologisista tulkinnoista. Doolittlen kirjoitusta siteerataan usein keskusteluissa, joissa arvioidaan, miten laajasti biologian mekanismeja voidaan tulkita "älykkäänä" tai tarkoituksenmukaisena järjestelmänä.
Doolittlen tieteellinen kanta on selkeästi luonnontieteellinen: hän ei kannata älykästä suunnittelua, mutta häntä motivoi tarve kyseenalaistaa yksinkertaisia tai liian yleistettyjä malleja evoluutiosta. Hänen mukaansa yhden yhteisen esi-isän ja koko maapallon elämän puu ei välttämättä ole ainoa kuvaus elämän historiasta; evoluutio on voinut edetä monimuotoisin mekanismein, kuten suorien symbioosien, geeninsiirtojen ja paikallisten adaptaatioiden kautta. Yksi yhteinen esi-isä ja pelkkä puun muotoinen malli ovat siis hänen mukaansa vain yksi mahdollinen tapa ymmärtää elämän historiaa.
Vaikutuksensa Doolittle on tehnyt paitsi perustutkimuksen kautta myös osallistumalla laajempiin tieteellisiin keskusteluihin: hän on kirjoittanut katsausartikkeleita, esseitä ja osallistunut debatteihin, jotka koskevat taksonomiaa, filogeniaa ja evoluutioteoriaa. Hänen työnsä on auttanut suuntaamaan huomiota siihen, että molekyylidata voi muuttaa perinteisiä käsityksiä sukupuun rakenteesta ja evoluution mekanismeista.
Nykyään Doolittle tunnetaan laajalti kriittisenä ja analyyttisenä ajattelijana, joka korostaa monipuolisten mekanismien ja molekyylitiedon merkitystä evoluutiobiologiassa. Hänen tutkimuksensa on vaikuttanut siihen, miten tutkijat rakentavat malleja elämän alkuperästä ja suhteista, ja ne ovat osaltaan johtaneet siihen, että evoluutiobiologiassa otetaan yhä laajemmin huomioon verkostomaiset ja retikulaariset prosessit perinteisen yksipuisten sukuhaarojen rinnalla.