James Lovelock

Gaia

Lovelock kehitti Gaia-ajatuksensa työskenneltyään NASA:lle elämän löytämiseksi Marsista.

Gaia-hypoteesin mukaan maapallon elävät ja elottomat osat muodostavat monimutkaisen vuorovaikutteisen järjestelmän, jota voidaan pitää yhtenä organismina. Ajatuksena on, että biosfäärillä on maapallon ympäristöä säätelevä vaikutus, joka ylläpitää elämää. Se on nimetty kreikkalaisen jumalatar Gaian mukaan kirjailija William Goldingin ehdotuksesta.

Vaikka monet ympäristöaktivistit hyväksyivät ajatuksen helposti, muut tiedemiehet eivät ole hyväksyneet sitä laajalti. Sen tunnetuimpia arvostelijoita ovat evoluutiobiologit Richard Dawkins, Ford Doolittle ja Stephen Jay Gould. Lovelock on vastannut tähän kritiikkiin Daisyworldin kaltaisilla malleilla, jotka havainnollistavat, miten yksilötason vaikutukset voivat oikeissa olosuhteissa johtaa planeetan homeostaasiin.

Ilmaston lämpeneminen

Lovelockin vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassa The Revenge of Gaia hän väittää, että sademetsien tuhoaminen heikentää Gaian kykyä hallita ilmakehän kasvihuonekaasuja. Jos näin on, planeetan negatiiviset takaisinkytkennät heikkenevät ja ilmaston lämpeneminen lisääntyy edelleen.

Valtamerten lämpeneminen laajentaa trooppisten valtamerten lämpölinjan kerrosta arktisten ja antarktisten vesien päälle. Tämä estäisi valtamerten ravinteiden nousun pintavesiin ja poistaisi kasviplanktonin leväkukinnat. Koska kasviplankton ja metsät ovat tärkeimmät tavat, joilla Gaia imee hiilidioksidia ja poistaa sitä ilmakehästä, tämän ympäristön puskuroinnin poistaminen johtaa Lovelockin mukaan siihen, että suurin osa maapallosta muuttuu tämän vuosisadan puoliväliin mennessä ihmiselle ja muille elämänmuodoille asuinkelvottomaksi ja trooppiset aavikot laajenevat massiivisesti. Tätä melko äärimmäistä näkemystä kannattavat vain muutamat muut tiedemiehet.

Uusimmassa kirjassaan "The Vanishing Face of Gaia" hän esittää, että maapallon ilmasto saattaa olla jo ylittänyt kääntöpisteen ja muuttunut pysyvästi kuumaksi. Näissä olosuhteissa Lovelock odottaa, että ihmiskunnan on vaikea selviytyä. Hän odottaa muutoksen olevan samanlainen kuin paleoseeni-eoseenin terminen maksimi, jolloin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus₂ oli 450 ppm. Tuolloin Jäämeri oli 23 °C:n lämpöinen, ja siellä oli krokotiileja, ja muu maailma oli enimmäkseen pensaikkoa ja aavikkoa.

Ilmastotekniikka

Syyskuussa 2007 Lovelock ja Chris Rapley ehdottivat meripumppujen rakentamista, jotta vettä voitaisiin pumpata termokliinin alapuolelta "lannoittamaan pintavesien leviä ja kannustamaan niitä kukkimaan". Perusajatuksena oli nopeuttaa hiilidioksidin siirtymistä ilmakehästä valtamereen lisäämällä fotosynteesiä ja lisäämällä orgaanisen hiilen vientiä ("merilumena") valtameren syvyyksiin. Eräs kaupallinen yritys kehittää parhaillaan itsenäisesti Lovelockin ja Rapleyn ehdottaman kaltaista järjestelmää.

Myöhemmin Lovelock sanoi, että hänen ehdotuksensa oli tarkoitettu herättämään kiinnostusta, ja tutkimus olisi seuraava askel.